New Yorkissa asuvan korealaissyntyisen Min Jin Leen (s. 1968) muhkea sukusaaga Pachinko oli kerrassaan kiehtovaa kuunneltavaa. Romaani tuntui kuin legendalta tai sadulta, vaikka sen henkilöhahmot kohtasivat hirvittäviä vastoinkäymisiä. Romaanin sivuilla lukija saa seurata korealaisen suvun neljän sukupolven elämänvaiheita siirtolaisina Japanissa halki 1900-luvun vuosikymmenten. Suvun alkukehto on Yeongdo niminen saari lauttamatkan päässä Busanista Korean niemimaalla. Saaren asukkaat elävät kalastuksesta ja toimeentulo on niukkaa. Japanin miehitys vuonna 1910 tietää heille kovia sortotoimenpiteitä ja lisääntyvää köyhyyttä.
Vuonna 1911 huulihalkioinen ja ontuva 27-vuotias Hoonie solmii järjestetyn avioliiton ja saa vaimonsa kanssa tyttären, Sunjan. Hoonien kuoltua tuberkuloosiin äiti ja tytär yrittävät tulla toimeen majataloa pitämällä. Teininä Sunja tulee raskaaksi, mutta mies on naimisissa ja tällä on perhe Japanissa. Naisten tilanne on hyvin vaikea ja neuvokas äiti järjestää tyttärelle avioliiton majatalossa tuberkuloosista toipuvan ja muutenkin sairaalloisen Isakin kanssa. Mies on kristitty pappi ja matkalla virkaan Osakaan, jossa nuoripari asettuu asumaan Isakin lapsettoman veljen ja tämän vaimon taloon ja heille syntyy kaksi poikaa, ensin Noa ja sitten vielä yhteinen Mozasu. Noan biologisesta isästä vaietaan visusti.
Elämä Osakassa on äärimmäisen köyhää ja korealaiset maahanmuuttajat ovat toisen luokan kansalaisia. Heidän asuinalueensa Osakassa ovat surkeita gettoja ja heitä palkataan vain kaikkein alhaisimpiin ja huonopalkkaisimpiin töihin. Luin Wikipediasta taustatietoa: Korea oli Japanin keisarikunnan miehittämä vuosina 1910-1945 ja miehitys oli julmaa. Korealaisia pakkojapanilaistettiin, korean kielen käyttö kiellettiin ja heidän maansa otettiin Japanin valtiolle. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 Korean miehitys päättyi, ja maa jakautui Etelä- ja Pohjois-Koreaksi 1948.
Japanin imperialistiset pyrkimykset olivat suuria. Se perusti Mantsuriaan Mantsukuon nukkevaltion,
josta olen lukenut Haruki Murakamin kirjasta Vieterilintukronikka
sekä Chi Zijianin teoksesta Puolikuu.
Sunja on pian nuori leski, jolla on elätettävänään kaksi lasta. Epätoivoisena hän ryhtyy kälynsä kanssa valmistamaan ja myymään torilla itse valmistamaansa kimchiä. Heidän kimchinsä on niin hyvää, että naiset pääsevät valmistamaan sitä tunnetulle ravintolalle, jonka omistajaksi myöhemmin paljastuu Noan isä Hamsu, joka on seurannut sivusta perheen elämää koko ajan.
Pachinko jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen oli minulle kiinnostavin. Myöhemmissä osissa tulee paljon uusia henkilöitä, Sunjan poikien vaimoja ja heidän lapsiaan yksityiskohtaisesti kerrottuine elämänkohtaloineen. Vaikka keskittymiseni herpautui romaanin loppuosassa, tämä oli silti hieno kuuntelukokemus. Minä pidin myös lukijan äänestä, toisin kuin Kirjaluotsin Tiina.
Romaanin nimi tulee suosituista peliluolista, joita vetävät Japanissa usein korealaiset. Sunjan pojista Mozasu vaurastui pachinko-bisneksellään ja isän vastusteluista huolimatta myös hänen poikansa päätyy pelialalle. Vanhimman pojan Noan kohtalo oli traaginen. Mentorin ominaisuudessa Hamsu oli kustantanut pojalle opinnot tunnetussa tokiolaisessa yliopistossa. Se, että yakuzaan kuuluva Hamsu paljastuikin hänen biologiseksi isäkseen, oli pojalle traumaattinen shokki, josta Noa ei toipunut.
Jos innostut lukemaan Pachinkon, selvitystä runsaaseen henkilögalleriaan löytyy Wikipediasta.
Min Jin Lee - Pachinko
W. F. Howes 2021 (2017)
Äänikirjan lukija Allison Hiroto
___________________
Äänikirjan lukija Allison Hiroto
___________________
Min Jin Lee (born 1968) is a Korean American author and journalist based in Harlem, Manhattan. Her work frequently deals with Korean and Korean American topics. She is the author of the novels Free Food for Millionaires (2007) and Pachinko (2017).
