Märta Tikkanen - Vuosisadan rakkaustarina

Märta Tikkanen kirjoitti Vuosisadan rakkaustarinaa valvottuina öinä punaisessa sohvassaan vaikeana valkoisena talvena. Henrikin alkoholinkäyttö oli riistäytynyt, ristiriidat kärjistyneet ja lapset oireilivat rajusti. Kirja oli riipaisevaa luettavaa. Tikkanen kuvaa runoissaan luihin ja ytimiin menevästi alkoholistiperheen elämää. Järkyttävintä oli lukea lasten peloista.

Kirjassa on Märtan ahdistuneita ajatuksia kaiken tämän monimutkaisen sekasorron keskellä. Tuskaista pohdintaa Henrikin demonisoivasta, tukahduttavasta rakkaudesta, Märtan vapaudenkaipuusta ja Arbiksen työyhteisön merkityksestä  pakopaikkana. Voin hyvin eläytyä Märtan sudenhetkiin, jolloin seinät tuntuivat kaatuvan päälle.

Minusta nämä kirjat - Kaksi ja Vuosisadan rakkaustarina - tukivat erinomaisesti toisiaan syventäen näkemystä Tikkasten hurjasta avioliitosta. Lainaan tähän muutamia otteita Vuosisadan rakkaustarinan tuskaisista ajatuksista. Runoissa ei juuri ole välimerkkejä, huomautus siltä varalta jos ihmettelette.

Aikaisemmin / olit häijy ja pureva / vain silloin kun joit. / Nykyään olet / vielä häijympi ja purevampi / kun olet selvä. / Tulee mieleen: eihän sinun / tarvitsisi juoda / nyt kun voit olla / selvänäkin häijy. / Vaikka ehkä on hyvä / että juot / välillä / silloin joka tapauksessa sammut / joskus.

Monta vuotta / pidit minua halstarilla / puhumalla aina / itsemurhasta / kun joit.

Jos en olisi rakastanut sinua / niin suunnattomasti / ja aina uskonut / sanoihisi / että tämä oli viimeinen kerta / ehdottomasti ja peruuttamattomasti / kaikkein viimeisin kerta / kun joit / olisi ehkä ollut / helpompaa / kestää / ne kerrat jotka tulivat sitten

Me emme muuta erillemme / vaikka haluaisimme / siksi että emme vieläkään / voi muuten olla / kuin lähekkäin / Jos tämä on vihaa / Millaista sitten on rakkaus?

Kuinka pikkumaiselta / vaikuttaakaan / minun hapen ja raittiin ilman tarpeeni / verrattuna / sinun äärettömään rakkauteesi

Niin kauan kun minulla on / kuluttava virkistävä / turruttava työni / minulla on joka tapauksessa paikka / missä voin olla / ilman sinua / niin että jaksan / tulla taas kotiin / luoksesi

Aina / kun palasin luoksesi / minä palasin / koska sinun kanssasi / enkä kenenkään muun / tahdoin olla / Vasta sitten / kun uskallat uskoa / että tämä päivä / ja kaikki muut päivät / ovat minulle vapaata valintaa / - sinä tai ei sinua - / voimme me, sinä ja minä, / jatkaa elämäämme / yhdessä

Vuosisadan rakkaustarina ei ole yhtään haalistunut melkein 40 vuodessa. Suosittelen sitä luettavaksi jokaiselle, jolla on läheisenä tai ystävänä alkoholisti.
Mietteeni kirjasta Kaksi.

Kirjasta löytyy useita bloggauksia, tässä niistä kaksi: Kirjan jos toisenkin ja Luetut, lukemattomat

Århundradets kärlekssaga 1978

Vuosisadan rakkaustarina 

Suomentanut Eila Pennanen

Tammi 1978
★★★★
Kirjastosta.

Märta Tikkanen - Kaksi

Omppu bloggasi hiljattain Märta Tikkasen kirjasta Kaksi - Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta. Innostuin itsekin tarttumaan Tikkasen tuotantoon. Luin yllämainittua sekä Vuosisadan rakkaustarinaa rinnakkain.

Kaksi on hyvin mielenkiintoinen teos. Märtan ja Henrikin myrskyisän avioliiton kuvauksen ohella se kertoo feminismin rantautumisesta Pohjoismaihin, naiskirjailijoiden arjesta, vähäisestä arvostuksesta ja runsaasta pohjoismaisesta yhteistyöstä 70-luvulta eteenpäin. Kirjassa vilisee tunnettuja suomenruotsalaisia nimiä, feminismin laineet hyökyvät.

Kirjaa lukiessa on muistettava, että ajat olivat toiset. Miesten ja naisten välinen tasa-arvo ja esim. yhtäläinen vastuu kodin- ja lastenhoidosta suuri utopistinen unelma vain. Näihin akkain hommiin eivät tuon ikäpolven miehet puuttuneet. Lisäksi Henrik oli 10 vuotta Märtaa vanhempi ja kasvanut passattuna kotiapulaisten keskellä.

Tämä oli hyvin asiallinen, joskin mieltä ravisuttava kirja, vaikka Tikkasten avioliiton sekasortoisista vuosista olisi saanut tuohtuneempaakin tekstiä aikaan. Toki Märta julkaisi tämän vasta 20 vuotta Henrikin kuoleman jälkeen. Hän kykeni tarkastelemaan uupumustaan ja ahdistustaan hyvin objektiivisesti. Henrikin alkoholismin vuoristoradassa ja narsismin kukoistaessa Märtan ja lasten elämä oli aikamoista helvettiä:

Kauas taakse olivat jääneet meidän hilpeät ja virkistävät ajatuksenvaihtomme aamuin illoin, hauskat sutkaukset joita pulppusi vähän väliä.  (...) Emme olleet pitkiin aikoihin nauraneet samoille asioille, pitkiin aikoihin nauraneet yhdessä, pitkiin aikoihin ylipäätään nauraneet. Oli ilmiselvää ettei Henrikille ollut minusta mitään iloa, mitä ikinä teinkin se oli väärin, minä en enää ollut se jota hän tarvitsi rinnalleen.

Henrik oli kieltämättä komea ja säkenöivä mies. Huippuälykäs jalat alta vievä monilahjakkuus. Se mikä alkoi kaikki vastukset voittavana suurena intohimona ja yhteensulautumisena päätyi Henrikin puolelta vähättelyyn, syytöksiin, vainoharhaisuuteen, manipulointiin, kateellisuuteenkin... Kaikki vain sen takia, että vaimo kirjoitti, halusi julkaista ja josta tuli yksi feminismin keulahahmoista Suomessa.

Ristiriitaista oli, että kahden kirjailijan liitto oli alussa molempien unelma. Kaiken vääristyessä jotain läheisriippuvaista - rakkauttako? - kuitenkin riitti liimana. Tikkasten suhdesotku oli sitä luokkaa, ettei kannata edes yrittää analysoida. Neljä lasta siinä loputtomien satiiristen monologitulvien, mekastuksen, ryyppyputkien ja vainoharhojen keskellä. Oirehtimatta eivät lapsiparat selvinneet.

Minä ihmettelen suuresti miten Märta kesti. Hän venyi ja vanui, hoiti perheen ja ansiotyön luovan kirjoittamisen ohella. Hän varasti kirjoittamiselleen kymmenminuuttisia ja kirjoitti öisin. Rauhaa ei ovettomassa kodissa ollut, keskeytykset olivat jatkuvia. Mutta ei se helppoa ollut vaativan puolison ja lapsiperheen arjen keskellä. Kirjassa Märta kertookin käyneensä 7 vuotta psykoterapiassa pysyäkseen järjissään.

Tätä mieltä olin Vuosisadan rakkaustarinasta.

Kirjasta on blogattu mm. täällä: Ulla, Omppu

Märta Tikkanen

Två - Scener ur ett konstnärsäktenskap

Söderströms 2004

Kaksi - Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta

Suomentanut Liisa Ryömä

Otava 2004
★★★✩
Kirjastosta.