30. huhtikuuta 2021

Huhtikuun luetut ja kuunnellut


Huhtikuu on ollut upeiden kirjojen kuukausi. Melkein jokaisen voisin nostaa esiin kuukauden elämyksellisimpänä. Luin tai kuuntelin yhteensä 14 kirjaa. Aika montaa niistä sekä luin että kuuntelin ja merkitsin äänikirjaksi, jos kuuntelua oli enempi osa. Jakelen tässä taas noita tykkäämissydämiä - melkein jokaiselle, hassua.


Hanna Hauru - Viimeinen vuosi ***** Like 2021
"Varjo on asunut elämäni yllä ja vaisua iloa on ollut vähän."⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Noilla sanoilla alkaa Hanna Haurun romaani Viimeinen vuosi, joka vie 1950-luvun Pohjois-Pohjanmaan pikkukylään, jossa talvi on armoton ja nälkä jokapäiväinen vieras. Sinne vaatimattomaan ja syrjäiseen mökkiinsä on jämähtänyt umpimielinen, erakoitunut kirjailija Ilmari. Takana on nuoruuden loiston päivät, jolloin valmistui kirja per vuosi. Nyt valmistuu vain köykäisiä ansaintamielessä tekaistuja novelleja, joskin uusi teos on työn alla.⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Minulla ei oikeastaan ole sanoja kuvaamaan huikeaa lukukokemusta, joka tuntui vievän kauas kirjailijan kaiman köyhyyskuvauksiin. Hauru piirtää lyhyessä romaanissaan kirjailija Ilmari R:n elämänkaaren tarkasti ja rikkain nyanssein. Miehen yksinäisyys ja ulkopuolisuus huokuvat joka sivulta. Tarinahan on sinänsä hyvin surullinen kertomus kyläyhteisön syrjimästä onnettomasta miehestä, mutta Haurun kaunis kieli koskettaa ja tarkat lauseet piirtävät miehen hahmon elävänä näkökenttääni. Luontokuvaukset Hauru sanoittaa käsittämättömän vivahteikkaasti. Tuntuu, että aivan jokainen lause on harkittu ja hiottu viimeisen päälle, kaikki turha on karsittu. Tämä on upea ja tasapainoinen kokonaistaideteos, joka vie digiajan ihmisen kauas suomalaisten menneisyyteen. ⠀


Anneli Kanto - Rottien pyhimys ***** Gummerus 2021 #äänikirja
Uusimmassa romaanissaan Rottien pyhimys Anneli Kanto solahtaa hämmästyttävän sulavasti keskiajan katolisen uskon hallitsemien ihmisten ajatusmaailmaan. Romaani selittää myös tarkoin Hattulan Pyhän Ristin kirkon upeita seinämaalauksia. Kanto nostaa yllättävästi yhdeksi päähenkilöistään koko kyläyhteisön marginaaliin viskaaman nuoren naisen - naisen! Tiilimestari Rutgerin suojissa kasvaneen juron Pelliinan kauniit saviastiat miellyttävät linnanrouvan silmää markkinoilla ja niinpä hän ehdottaa tyttöä maalarimestareiden oppitytöksi. Mikä kuohutttava ajatus, sillä nainen kirkkomaalarina olisi suoranaista jumalanpilkkaa. Mutta ei auta ja onneksi tyttö osoittautuu oppivaiseksi ja hänen työpanoksensa projektissa kriittisen tärkeäksi. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Kannon teksti on rehevää ja riemukasta. Minua ilahduttivat ja huvittivat henkilöiden mitä originelleimmat kirosanat ja puuskahdukset. Ja kuinka kätevästi Härkäpään talon vintiöstä Mulli-Pekasta tulikaan Uppsalan katedraalikoulussa latinaa oppiessaan Petrus Herckepaeus! Onhan tämä aivan huikea historiallinen romaani kiehtovasta aiheesta! Teemoja romaanissa on paljon, mutta lukija voi uppoutua luottavaisesti Kannon vietäväksi, hänen verevään kieleensä ja aivan mahtavaan tarinaansa. 

⠀⠀⠀⠀⠀
Elizabeth Strout - Olive, taas **** Tammi 2021 #äänikirja
Voi Olive miten ihana sinä olet! Iso ja lihava, vanheneva ja pisteliäs nainen, mutta sittenkin niin rakastettava ja inhimillinen! Edellisen osan lopussa Olive ja Jack Kennison tapasivat vähän onnettomissa merkeissä, mutta nämä kaksi yksinäistä vanhusta tarrautuvat toisiinsa kuin hukkuvat laudankappaleeseen ja löytävät toisistaan turvaa ja lohtua leskeyteensä. He ovat molemmat isomahaisia ja kolhoja, ja kummallakin on ongelmaa suhtautumisessa ainoaan lapseensa. Strout näyttää, että rakkaus voi elää yli puolue- ja varallisuusrajojen, sillä Jack on avoautollaan ajeleva Harvardin mies ja republikaani, kun taas köyhästä kodista lähtöisin oleva Olive ei voi sietää pröystäilyä eikä nykyistä oranssitukkaista presidenttiä.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Romaanissa Olive vanhenee ja ikääntyminen on hänestä syvältä. Itsenäinen ja itsepäinen nainen joutuu alistumaan mm. sellaisiin elämän banaaleihin juttuihin kuin vaippoihin ja palvelutalossa asumiseen. Särmikkään ja suorasukaisen Oliven parissa aika hujahti todella mukavasti, joskaan aivan kaikkiin sivuhenkilöistä kertoviin tarinoihin en saanut otetta. Mutta kyllä Olive, taas riemastuttavaa kuunneltavaa Erja Manton lukemana oli!⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

MUUT ULKOMAISET
Simone de Beauvoir - Erottamattomat **** Kosmos 2021 ❤︎
Daisy Hernández - Un vaso de agua bajo mi cama ***** Rey Naranjo 2018 #äänikirj❤︎
Keigo Higashino - Myrkyllinen liitto **** Punainen Silakka 2021#äänikirja
Sergio Augusto Sánchez - Sade piiskaa asfalttia **** Aviador 2021
Domenico Starnone - Paljastus **** Wsoy 2021
Alex Schulman - Eloonjääneet ***** Nemo 2021 ❤︎
Colson Whitehead - Maanalainen rautatie ***** Otava 2021

MUUT KOTIMAISET
Silvia Hosseini - Tie, totuus ja kuolema **** Gummerus 2021 #äänikirja ❤︎
Marianna Kurtto - Seitsemäs piste ** Wsoy 2021 #äänikirja
Salla Leponiemi - Niin kauan kuin tunnen eläväni. Elin Danielson-Gambogi ***** Gummerus 2021 ❤︎
Markku Välitalo - Hiljaisilla havumailla ***** Omakustanne 2020 ❤︎


Jaa, se olis sitten vappu - ja koleaa perinteiseen tapaan.
Ennen kaikkea toivoisin, että oikea kevät alkaisi ja hiirenkorvat puhkeaisivat.
Hyvää vappua ja loistavia lukuelämyksiä toukokuuhun!

29. huhtikuuta 2021

Keigo Higashino - Myrkyllinen liitto


Kukkalaatikoihin istutetuissa orvokeissa oli muutamia pieniä kukkia. Vaikka multa näytti kuivalta, terälehtien raikkaat kuviot eivät olleet hitustakaan himmentyneet. Orvokki ei ollut näyttävä kukka, mutta se osoitti todellista sinnikkyyttä. Täytyy kastella muutkin ruukkukasvit, Ayane tuumi katsellessaan lasioven läpi parvekkeelle.

Näillä muutamalla lauseella alkaa Keigo Higashinon dekkari Myrkyllinen liitto ja niihin kätkeytyy yksi vihjekin lukijalle. Higashino vie lukijan taas Tokioon, tällä kertaa parempiin piireihin. Varakas aviopari Yoshitaka Mashiba ja vaimonsa Ayane ovat olleet naimisissa vasta vuoden, mutta avioliitto on pian päättymässä. Syy on miehen vaatimuksesta avioliittoa solmittaessa tehty sopimus: jos vaimo ei tule raskaaksi vuoden kuluessa, erotaan.  Jotain outoa kuplii siis avioparin tyyniltä näyttävän pinnan alla.

Aviomies, menestynyt it-yrittäjä, löytyy kuolleena upean kaksikerroksisen talonsa olohuoneesta. Kahvia on läikkynyt matolle ja varsin pian poliisi alkaa epäillä kuolinsyyksi myrkytystä. Vainajan löysi vaimon tilkkutyökoulun paras oppilas ja perheystävä, nuori ja kaunis Hiromi Wakayama. Mitä tämä teki opettajansa asunnossa, kun opettaja oli kaukana Sapporossa vanhempiaan katsomassa? Onko hänellä jotain tekemistä miehen kuoleman kanssa?

Mikäli kyseessä on itsemurhan sijaan murha, vaimosta tulee pääepäilty, sillä motiivi voisi löytyä taloudellisista tekijöistä. Huonosti ansaitseva tilkkutyötaiteilija - vaikka kuuluisakin - ei millään pääsisi siihen elintasoon, jonka aviomies on tarjonnut. Mutta voiko vaimo olla syyllinen, hänellähän on alibi? Miten voi ketään myrkyttää, jos on murhahetkellä fyysisesti yli tuhannen kilometrin päässä?

Tapausta tutkii Uskollisesta naapurista tuttu rikosetsivä Kusanagi kumppaneineen. Ryhmän uudeksi jäseneksi on saatu terävä nuori nainen Utsumi, joka ottaa omavaltaisesti vapauksia ja on piikki Kusanagin lihassa. Naisena hän näkee pintaa syvemmälle haastatellessaan epäiltyjä naisia. Hän jopa rohkenee ottaa lupia kyselemättä yhteyttä pomonsa vanhaan ystävään fysiikan professori Yukawaan eli Galileo-senseihin, joka on neron aivoillaan auttanut poliisia monessa murhatutkimuksessa. 

Higashino pudottelee tässäkin dekkarissa sivutolkulla poliisien ja professori Yukawan analyyttisiä päätelmiä, joista sukeutuu lopulta aukoton verkko vuosien taakse ulottuvaan eliminointi- ja kostostrategiaan. Sivuhenkilöksi ilmaantuu mielenkiintoisesti kuvaa sotkemaan mangapiirtäjänainen, jolla oli aikoinaan suhde myrkytettyyn Yoshitakaan. Naisen taiteilijanimi oli japanilaisen runollinen - Sumire Kochō eli Violetti perhonen, orvokki japaniksi. Häntä etsivämme eivät kuitenkaan tavoita, sillä nainen on tehnyt itsemurhan pari vuotta sitten. Onko kuvataiteilijan itsemurhalla jotain yhteyttä juttuun?

Myrkyllinen liitto etenee pääosin dialogilla. Se on hyvällä kielellä ja lakonisesti kirjoitettu dekkari, jonka on suomentanut upeasti Raisa Porrasmaa. En oikein kestä roiskuvaa verta ja väkivallan kuvauksia dekkareissa, joten Higashinon tyyli on makuuni. Pidin dekkarin rauhallisuudesta, sillä juoni etenee kuin juna ja jokainen käänne on tarkkaan harkittu. Tosin Kusanagin katsetta hieman hämärsi ihastuminen kauniiseen Ayaneen, mikä teetti etsivällämme muun muassa naisen kasvien kasteluhommia! Sympaattista, arkista ja todentuntuista, mieshän nelikymppinen Kusanagikin vain on.



Keigo Higashino - Myrkyllinen liitto
Alkuteos Seijo no kyusai 2008
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Kansi Tony Eräpuro
Punainen Silakka 2021
Äänikirjan lukija Juhani Rajalin
______________
Kartanon kruunaamaton lukija luki kirjan englanninnoksen.

Keigo Higashino (s. 1958) tunnetaan erityisesti rikoskirjoistaan. Hän on kirjoittanut lukuisia dekkareita, romaaneja ja lasten kirjoja. Hän on Japanin luetuimpia kirjailijoita ja hänen kirjojaan on käännetty useille kielille. Kirjojen pohjalta on tehty myös useita elokuvia ja tv-sarjoja.

28. huhtikuuta 2021

Syksyn 2021 kirjauutuudet


Kävin läpi tulevan syksyn kirjakatalogeja ja minusta tuntui, että vallan tulvimalla ilmestyy mielenkiintoisia kirjoja, jotka haluaisin lukea jos aika riittäisi! Pitkässä listassani on romaaneja, elämäkertoja, runokirjoja, tietokirjoja ja muutama dekkarikin. Bloggarikollega Kirjarouvan elämää on tehnyt kattavan listan dekkari- ja jännäriuutuuksista, kannattaa kurkistaa. Omien toteutuneiden luettujen kokoonpano vaihtelee toki kaavaillusta, mutta toivon listani auttavan myös sinua kirjojen varaamisessa ja tilaamisessa. Uppoudutaan siis kesän ja syksyn 2021 uutuuskirjojen maailmaan!

ATENA


Peter Frankopan - Silkkitiet / syyskuu 
Turkiksia, hopeaa ja öljyä. Ideoita, uskontoja ja keksintöjä. Kauppareittien kuhina 
on kietonut lännen ja idän kohtalot yhteen jo parituhatta vuotta.


Viv Groskop - Au revoir, tristesse / lokakuu 
Groskop jatkaa rakastetun Älä heittäydy junan alle resepteillä: 
teräviä kirjatiivistyksiä, osuvia Ranska-huomioita ja ennen kaikkea: heipat haikeudelle.

AULA & CO


Tuire Malmstedt - Lasitarha / elokuu
Uusi sarja alkaa: rikostutkijat Elmo Vauramo ja Matilda Metso saavat ensimmäiseksi 
tapauksekseen pienen Lennin katoamisen. Tutkinta repii auki Vauramon ja Metson omia haavoja 
ja paljastaa, että tapauksen juuret kiemurtelevat kauas menneisyyteen. 

AVIADOR


Laura Laakso - Suureita ja pieneitä / elokuu 
Rouva Pionin luonnontaiteellinen luentasarja on huima matka 
hiukkasfysiikan ja tavallisen arjen ihmeisiin. 


José Lúis Peixoto - Saramago & José / syyskuu 
José-niminen nuori kirjailija saa tehtäväkseen kirjoittaa elämäkerta José Saramagosta. 
Nuori José ei kuitenkaan pelonsekaiselta kunnioitukseltaan uskalla lähestyä suurta kirjailijaa. 

BAZAR


Katja Kärki - Eeled / syyskuu
Romaanissa naisten sukupolvia yhdistää tunne siitä, että he ovat vääränlaisia. 
Menneiden polvien hiljaisiin huokauksiin ovat hautautuneina suru, häpeä ja hirvittävät teot.

DOCENDO


Polly Samson - Haaveilijoiden saari / elokuu
Leonard Cohenin ja Marianne Ihlenin rakkaustarina Hydran saarella kesällä 1960.
Cohen on kirjoittanut laulun So long, Marianne. 


Sergei Lebedev - Mahdoton jäljittää / syyskuu 
Kiivastahtisessa, lajityypin rajoja venyttävässä tarinassa Lebedev punoo jännitystä 
kauniilla proosalla, joka luotaa pahan historiallista kehityskulkua natsilaboratorioista, 
stalinistisista salajuonista ja Tšetšenian sodista aina nykypäivän Venäjälle. 

GUMMERUS


Ilja Leonard Pfeijffer - Grand Hotel Europa / toukokuu
Älykäs ja vetävä romaani vanhasta maailmasta, Euroopasta ja sen tulevaisuudesta, 
joka uhkaa jäädä menneisyyden painolastin alle. Samalla kertomus menetetystä rakkaudesta 
ja seikkailusta kadonneen taideteoksen jäljillä.


Antti Rönkä - Nocturno 21.07 / elokuu
Omakohtainen romaani seksuaalisesta häpeästä:
seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. 


Alex Michaelides - Neidot / syyskuu
Edward Fosca on murhaaja. Mutta Cambridgen karismaattinen kreikkalaisten tragedioiden 
professori Fosca on kuitenkin kaikkien syytösten yläpuolella.

KARISTO


Kati Outinen - Niin lähelle kuin muistan / elokuu 
Outinen liikkuu ajassa ja kirjoittaa läheltä katsoen elämästään taiteilijana. 

KOSMOS


Akwaeke Emezi - Makeaa vettä / joulukuu 
Nigerialaistaustaisen kirjailijan synkkä ja taidokas esikoisromaani sirpaloituneesta minuudesta.

LIKE


Rosa Liksom - Väylä / syyskuu
Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan 
nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, 
jonka perheen sota on hajottanut. 

OTAVA


Marianna Kurtto - Hellä leijona / toukokuu 
Hykerryttävän viihdyttävä romaani ihmissuhteista, rakkauden etsimisestä ja 
kaupunkilaiselämästä. Näytelmäkirjailija Anniina istuu päivät kahvilassa tarkkaillen ihmisiä 
ja keräten materiaalia näytelmiinsä.


 Carlos Ruis Zafón - Usvakaupunki / toukokuu
Rakastetun kirjailijan tarinakokoelma vie viimeisen kerran Tuulen varjon synkänlumoaviin
tunnelmiin. Bloggaukseni espanjankielisestä: La ciudad de vapor.


Katja Kallio - Tämä läpinäkyvä sydän / elokuu 
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin 
kielletystä rakkaudesta. Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä 
ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä.


Petri Tamminen - Se sano / elokuu 
Suomalaisilta kerätyt muistot osuvat ihmiselon tragikoomiseen ytimeen.
Lausahdusten ympärille rakennetuista kohtauksista muodostuu kuin 
kollektiivinen muistelmateos, kertomus siitä, kuinka olemme toisemme kohdanneet.


Jukka Viikilä - Taivaallinen vastaanotto / elokuu 
Tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on vahva omakohtainen ydin. 
Se on kommentaari, tutkimus, sanasto, palaute ja google-haku, villi selitysteos ja
 moniääninen kertomus lukevista helsinkiläisistä. 


Heidi Köngäs - Siivet kantapäissä / syyskuu 
Vahva kuvaus naisesta, joka pitää intohimoa johtotähtenään ja rakastaa ketä haluaa.
Naisesta, joka valitsi taiteen ja miehet - ei avioliittoa ja lapsia.


Laura Malmivaara - Vaiti / syyskuu 
Ravisuttava omakohtainen romaani naisesta, joka yhden kesän aikana joutuu 
kohtaamaan kaiken, mikä merkitsee, myös itsensä.


Minna Maijala - Katri Vala. Kulkuri ja näkijä / lokakuu 
Suomalaisen runouden modernismin airut. Eksotiikan papitar. Intohimoinen tulenkantaja. 
Tulisieluinen sodan ja saksalaismielisyyden vastustaja. 
Katri Valasta elää vahvoja mielikuvia, mutta millainen ihminen myytin takaa löytyy? 

SILTALA
Lydia Davis - Kafka valmistaa päivällistä / elokuu

SKS-KIRJAT


Martti Haavio - Suomalaiset kodinhaltiat / huhtikuu 
Näyttävä juhlapainos Martti Haavion vuonna 1942 ilmestyneestä klassikkoteoksesta.

KUSTANTAMO S&S


Christy Lefteri - Aleppon mehiläistarhuri / kesäkuu 
Nuri ja Afra viettävät yksinkertaista mutta rikasta elämää vuorilla, kuvankauniin Aleppon 
laitamilla. Nuri hoitaa mehiläisiä, Afra on taiteilija. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen: 
syttyy sisällissota, joka tuhoaa kaiken, mitä he ovat rakastaneet.


Kristiina Wallin - Vaikeampaa on olla näkemättä unia / elokuu 
Kun Veera oli lapsi, äiti katosi. Nyt Veera kirjoittaa aikaan uponneista fragmenteista tarinaa, 
joka tekee näkyväksi muistin omalakisen mekaniikan. 

TAMMI


Eeva-Liisa Manner - Kirkas, hämärä, kirkas / elokuu 
Eeva-Liisa Mannerin syntymästä 100 vuotta 
Suomalaisen modernismin uranuurtajan kootut runot juhlalaitoksena.


Yoko Ogawa - Muistipoliisi / elokuu 
Kun muistaminen on kiellettyä. Maailmanmenestykseen noussut japanilainen dystopia 
on ajaton kertomus vallasta, ihmisyydestä ja muistojen merkityksestä.


Kazuo Ishiguro - Klara ja aurinko / syyskuu
Romaani kysyy mitä on rakkaus, mitä ihmisyys. Lähitulevaisuuteen sijoittuva, 
ajatuksia herättävä Klara ja aurinko on kuin sisarteos suositulle Ole luonani aina -romaanille.
Bloggaukseni espanjankielisestä versiosta: Klara y el sol.


Jari Järvelä - Aino A. / syyskuu
Provosoiva ja leikittelevä elämäkertaromaani Aino Aallosta, naisesta ikonin takana. 
Se haastaa kultinomaisen ihailun, jossa Alvar Aalto yhä paistattelee. 


Sosuke Natsukawa - Kissa joka suojeli kirjoja / syyskuu 
Viisas, filosofinen kertomus kissasta ja nuoresta pojasta, joka oppii ymmärtämään elämää 
kirjojen avulla.


Haruki Murakami - Vieterilintukronikka / lokakuu 
Myyttiseen asemaan noussut Vieterilintukronikka on yksi Murakamin pääteoksista, 
eeppinen matka, jossa eksynyt sielu voi löytää tien takaisin vain vieterilintua seuraamalla.


Nina F. Grünfeld - Frida / joulukuu
Pakahduttava mikrohistoriallinen kuvaus siitä, miten kansallissosialismi vaikutti naisiin, 
lapsiin, etnisin ja poliittisin perustein vainottuihin ja kaikkiin niihin, jotka 
eivät vastanneet natsien määrittelemän ihmisyyden laatuvaatimuksia.

TEOS
Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä by Juha Hurme / lokakuu

WSOY


Anja Erämaja - Olen nyt täällä metsässä / elokuu 
Runokokoelmassa liikutaan lajien ja tunnelmien rajoilla, metsän peitossa, muistojen 
ja minuuksien koeteltavana.


Hassan Blasim - Kelloja ja vieraita / syyskuu 
Irakilainen Elias päätyy kauas kotimaastaan. Hän työskentelee Isisin kokin apulaispoikana
 Mosulissa. Hän on vieras omassa maassaan, jonka Isis on kaapannut.

Eeva Kilpi - Valkoinen muistikirja / syyskuu 
Valkoisen muistikirja sisältää Eeva Kilven ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä 
viime vuosituhannen viimeisiltä kuukausilta.


Miki Liukkonen - Elämä: esipuhe / syyskuu 
Henri Classic, Samuel Classic, Silvia Classic & co. Heidän kiertoratojensa keskipiste 
on yhteinen: kaikenkattava projekti, jolla pyritään kolmiulotteistamaan elämä kaikkineen. 
Tuntuuko sinusta, että sinua tarkkaillaan? Ei ihme.


Emma Puikkonen - Musta peili / syyskuu 
Kolme naista, kolme aikakautta ja kolme kohtaloa
Musta peili on maagisen kaunis romaani maailmasta, jota öljy pyörittää. 
Ja ihmisestä, jonka on katsottava kuvastimeen.


Helena Ruuska - Mary Gallen-Kallela. Olisit villiä villimpi / syyskuu 
Mary Gallen-Kallelan elämä oli yhtä muutosta: perhetytöstä taiteilijan malliksi, kotiäidistä maailmanmatkaajaksi, muusasta pianotaiteilijaksi. Pysyvää oli palava rakkaus omaan Akseliin.


Anja Snellman - Kaikki minun isäni / syyskuu 
Riipaiseva ja tarkkanäköinen romaani isästä, isättömyydestä, rakastumisen helppoudesta 
ja rakastamisen vaikeudesta.


Johanna Venho - Syyskirja / syyskuu 
Romaani Tove Janssonista. Syyskirja liikkuu monella vuosikymmenellä 1950-luvusta 
1990-lukuun ja kuvaa valintoja, joiden paino jokaisen on itse kannettava.


Zadie Smith - Aavistuksia / lokakuu 
Kuusi esseetä eristysajasta.

26. huhtikuuta 2021

Silvia Hosseini - Tie, totuus ja kuolema


Tie, totuus ja kuolema on kirjoitettu vastakohtien kujalla. 
Teemat ovat isoja kuin maailma, mutta yritän polkea niihin ihmisen mentäviä reittejä.
...
Ilman painon tunnetta ei voi tietää, miltä tuntuu keveys. 
Ilman kuolemaa ei ole elämää. Eikä ilman pahaa voi olla hyvää.

Silvia Hosseinin esikoisesseekokoelman Pölyn ylistys teemat olivat minulle vieraita, mutta silti Hosseinin tapa kirjoittaa ihastutti. Tästä uudesta kokoelmasta Tie, totuus ja kuolema sain paljon enemmän irti. Kirjailijan kirkas ja tyttömäisen (uskalsinpas!) innostunut ääni toi kirjailijan tekstin lähelle. Häntä oli suorastaan kiehtovaa kuunnella. Esseissään Hosseini avaa omaakin elämäänsä rohkeasti ja kaihtelematta. Pidin siitä, että kirjailijan ajatukset lennähtivät keveästi yksityisestä yleiseen ja toisin päin. 

Esseet jakautuvat otsikon kolmen sanan alle - tie, totuus ja kuolema. Matkustamisen ilosta lukeminen oli ihanaa ja puhutteli, koska yli vuoteen matkustamisen mahdollisuuskin on ollut poissuljettu. Hosseini tuo esseessään esiin myös matkustamisen ongelmallisuuden kuten korrektia on. Hän potee lentohäpeää ja sanoo, että tämä kirja ei olisi syntynyt ilman matkoja. Näin ollen se on iso hiilimöykky.  "Jos lennän, ostan aneita", sanoo Hosseini ja kertoo ekologisesta elämäntavastaan. Matkustamisen ilo merkitsee Hosseinille siirtymistä toisaalle ja siinä, että kokee ruumiillaan lämmön, tuoksut ja maut sekä silmillään kukat ja vihreyden, joita Suomessa ei silloin ole. Hosseini on kirjoittanut usein ulkomailla mm. Lorcan kotikaupungissa Granadassa ja muistelee tämän murhaa sisällissodan aikana 1936. Paseo de los Tristes / Surullisten katu on hänen mielestään Granadan kaunein katu eivätkä fasistimurhaajat pystyneet mitätöimään Lorcan merkitystä maailmalle. 

Etsivä löytää essee kertoo kirjailijan oleskelusta Sisiliassa ja muslimien suuresta vaikutuksesta Euroopan kulttuuriin, tieteeseen ja talouteen, mikä tuntuu nykyeurooppalaiselta helposti unohtuvan. Hosseini lukee Sisiliassa Andrea Camillerin Montalbano-dekkareita ja kertoo Terrakottakoirasta (Wsoy 2004) enemmänkin. Lukija saa tietää, että 1800-luvulla Sisilian sitrusvientnin noustessa arvaamattomaan kukoistukseen sitrusviljelijöiden maksamasta suojelurahasta sai alkunsa Sisilian mafia. Itse en ole Sisiliassa käynyt, mutta esim. espanjan kielessä on noin 4000 arabiasta juontuvaa sanaa (tässä suppea lista) ja maassa on erityinen mudejar-rakennustyyli, sekoitus kristillisistä ja muslimivaikutteista. 

Feminismi ei ole älykkyyden tai kiinnostavuuden synonyymi, 
eikä se ole kattava maailmanselitysmalli. 

Hosseini kritisoi joitakuita feministikirjailijoita heppoisesta feminismistä, ja mainitsee nimeltäkin erään suomalaisen kirjailijan. Hän puhuu pitkään Jack Kerouacin kulttiasemaan nousseesta ”miesteoksesta” Matkalla ja sanoo, että Kerouacin tyyppien tapaiset yhteiskunnan pohjalle pudonneet valkoisen työväenluokan edustajat ovat ajankohtaisia tänäänkin, sillä he mahdollistivat Trumpin presidenttiyden vuonna 2016.

Ylpeys, ennakkoluulo ja pääoma kääntää Jane Austenin klassikon puheeksi rahasta ja pääomasta. Yleensä romaania luetaan puhtaasti romanttisena rakkaustarinana ja sen yhteiskunnallinen puoli sivutetaan. Sääty ja luokka, asema ja tulot määrittivät Austenin ajan naisten elämää ja päätöksiä. Nykyäänkin perintövarallisuus määrittää elinmahdollisuuksia samaan tapaan kuin Austenin aikaan. Kiinnostava maininta oli se, että Ars Fennican vuonna 2019 voittanut Ragnar Kjartansonin lyhytelokuva The Visitors (2012) oli Hosseinista "tympeää aristokraattisen elämäntavan larppausta.” Itse äänestin Amos Rexissä voittajaksi toista teosta. Kuka minä olen on luettelomainen essee Hosseinista itsestään, hänen minuudestaan. Lukija ajattelee usein, että esseeminä tai romaanin minä on yhtä kuin kirjailija itse. Väärin. 

Subjektiivinen essee ei ole omakuva minuudesta. Se on minuutta liikkeessä.
...
Epäjohdonmukaisuus ei ole ihmisen heikkoutta, vaan osa hänen olemustaan. 

Iranilaisia kirjeitä -essee koostuu kymmenestä kirjeestä Teheranista tamperelaiselle rakastetulle ja ne olivat ihastuttavaa ja opettavaista kuunneltavaa minulle, jolle Iran on tuntematon ja pelottavakin maa. Hosseini kertoo monin huvittavinkin esimerkein, mitä on olla iranilainen muslimi: 

Elo Iranissa on välillä kuin absurdissa novellissa. 

Marraslinnut-esseessä Hosseini kertoo kauniisti pikkuveljensä kuolemasta, menetyksestä ja surusta, joka ei hälvene. Hän kirjoittaa myös osuvasti luonnehtien eri pikkulintulajeista, huumoria unohtamatta. Von Wrightien lintumaalauksista Hosseini ottaa esiin julman puolen: jotta linnut voitiin kuvata ja maalata, ne piti ensin ampua. Meillä ja muissakin kulttuureissa on paljon lintuihin liittyviä uskomuksia. Esimerkiksi  pihapiiriin ilmaantunut palokärki ennusti kuolemaa ja lapsuudesta muistan, miten äiti sitä hätäisenä hääti. Kirjallisuusesimerkit linnuista koskettivat. Ympäristömyrkyt tuhoavat lintujen lisääntymiskyvyn ja Suomessakin uhanalaisten lintulajien lista on pitkä. Monimuotoisuuden heikkenemisellä on seurauksia, joita ei vielä tiedetä. Miten käy ihmisen? Päättyykö ihmisen tarina kuin Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 (1969): 

Pyy-tii-huiit?

Aurinkokuningatar on ronski kakanhajuinen omakohtainen sairaskertomus perianaaliabsessista ja anaalifistelistä. Ne ovat erittäin kiusallisia ja kivuliaita vaivoja, jotka eivät tapa. Samasta vaivasta kärsi aikoinaan myös Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV, joten hivenen gloriaa Hosseini tuskalliseen vaivaansa löysi. Essee jatkuu ulosteen kulttuurihistorialla ja maininnalla, että ihmisulosteiden pilaama juomavesi tappaa ja sairastuttaa miljoonia ihmisiä maailmassa vuosittain. Paskajuttu, todellakin.

Säkeilyvaarassa Hosseinin runonalyysejä

Silvia Hosseini - Tie, totuus ja kuolema
Gummerus 2021
Äänikirjan lukija Silvia Hosseini
_______________

Esseitä kuolemasta ja elämästä ja matkoista niiden välillä.. Silvia Hosseinin toisessa esseekokoelmassa kuljetaan kohti väistämätöntä – muutaman mutkan kautta. Esseissä retkeillään maailmalle ja minuuteen, luetaan kirjallisuutta ja historiaa ja etsitään merkityksiä totuttujen totuuksien takaa. Kokoelmassa tarkastellaan ruumiillisuutta, feminismiä ja maskuliinisuutta, rahaa ja valtaa, kauneutta ja menetystä. Esseissä koetaan nautintoa ja kuplivaa iloa, mutta myös kipua ja kuristavaa surua. 

23. huhtikuuta 2021

Hanna Hauru - Viimeinen vuosi


Varjo on asunut elämäni yllä ja vaisua iloa on ollut vähän.

Noilla sanoilla alkaa Hanna Haurun romaani Viimeinen vuosi, joka vie 1950-luvun Pohjois-Pohjanmaan  pikkukylään, jossa talvi on armoton ja nälkä jokapäiväinen vieras. Sinne vaatimattomaan ja syrjäiseen mökkiinsä on jämähtänyt umpimielinen, erakoitunut kirjailija Ilmari. Takana on nuoruuden loiston päivät, jolloin valmistui kirja per vuosi. Nyt valmistuu vain köykäisiä ansaintamielessä tekaistuja novelleja, joskin uusi teos on työn alla. 

Hiljaisessa metsässä koivujen rungot nirisevät pakkasessa kuin raolleen unohdetun oven ruosteiset saranat tuulen sitä liikutellessa. Ääni riipii tummaksi käynyttä mieltäni ja minä työnnän itseni vauhtiin kuin uroshirvi seuratessaan kiimaisen naaraan vanaa.

Mies on valinnut ammatikseen kirjoittamisen, vaikka sillä elää kovin kehnosti eikä isäkään siunannut. Nälkä kurnii jatkuvasti vatsanpohjassa ja rahattoman on nöyrryttävä kerjuureissuille kylän taloihin. Yksinäisyys seuranaan mies rustailee suvella kepeitä kesänovelleja Seutusanomiin ja hautaa korkeammat kirjalliset tavoitteensa. Kun postinkantaja tuo novelleista ruskean palkkiokuoren, mies juhlii kyläkaupassa setelitukko näpeissään ja kujilla sujahtaa reppuun pontikkapullo jos toinenkin. Haikeat ja kaipaavat ajatukset karkailevat tuon tuostakin nuoruuden rakastettuun Liisaan, joka ilmestyy miehen uniin. Siitä on jo kolmekymmentä vuotta kun Liisa lähti kaupunkiin, mutta mies ei voi unohtaa.

Yöllä herään ja päästän Liisan sisään. Hän on naputtanut ikkunaani jo tovin ja haluaa sisälle kuivattelemaan. Hän valuu vettä lattialle ja pyytää sitä anteeksi. Sanon hänen turhaan pahoittelevan ja alan luututa lattiaa kuivaksi. Ojennan hänelle tuolin karmilta pyyhkeen ja hän kietoo sen hiuksiinsa.

Koko kevättalven mies ahkeroi romaaninsa kimpussa kuin hullu ja kevään korvalla on viimeisen pisteen paikka. Kovasti laihtunut kirjailija lähtee viemään romaanikäsikirjoitustaan postiin, arkailee kyläläisiä, niin mökkiytynyt hän on. Julkistamistilaisuuteen Helsingin herrojen eteen Ouluun mies korjauttaa hitunaisen rippipukunsa ja pystyy ihme kyllä olemaan sen hetken ihmisten joukossa. Juhlinnan jälkeen odottaa taas yksinäisyys ja humaltumisen lohtu. Kuuman kesän ja ukkosten jälkeen on tullut syksy ja kaiken loppu, meidän miehellemmekin.

Juon yötä ympärilläni katsellen. Taivas sammuttaa tähdet, kun aamuöinen sumu häätää kaiken tieltään. Sammun vaatteet päällä sänkyyni ja aamu koputtaa kroppaani kohmelolla.

Minulla ei oikeastaan ole sanoja kuvaamaan huikeaa lukukokemusta, joka tuntui vievän kauas kirjailijan kaiman köyhyyskuvauksiin. Hauru piirtää lyhyessä romaanissaan kirjailija Ilmari R:n elämänkaaren tarkasti ja rikkain nyanssein. Miehen yksinäisyys ja ulkopuolisuus huokuvat joka sivulta. Tarinahan on sinänsä hyvin surullinen kertomus kyläyhteisön syrjimästä onnettomasta miehestä, mutta Haurun kaunis kieli koskettaa ja tarkat lauseet piirtävät miehen hahmon elävänä näkökenttääni. Luontokuvaukset Hauru sanoittaa käsittämättömän vivahteikkaasti. Tuntuu, että aivan jokainen lause on harkittu ja hiottu viimeisen päälle, kaikki turha on karsittu. Kuuntelin kirjan ensin äänikirjana, mutta halusin lukea sen myös kirjana, mikä todella kannatti. Tämä on upea ja tasapainoinen kokonaistaideteos, joka vie digiajan ihmisen kauas suomalaisten menneisyyteen. 

Uni on virkistänyt minut jälleen juhlamielelle, mutta ei ole ketään, kenen kanssa kilistää kirjastonhoitajan minulle sujauttamalla konjakilla. Pihalla istun repun päälle. Nostan kuppia puiden latvoille. Ne kurottavat komeasti hyvän yön ja hoputtavat reissumiestä sisälle.

Hanna Hauru - Viimeinen vuosi
Like 2021
Äänikirjan lukija Paavo Kääriäinen
_______________

"Hanna Hauru (s. 1978) on kohonnut nopeasti lyhytproosan kärkinimeksi. (–) Elämän ankaruus vyöryy 1950-luvun pienessä kylässä Pohjois-Pohjanmaalla kerjuulla kulkevan kynätyömiehen kautta sieluun käyvällä tavalla. Kaipuu, halu näyttää ja olemisen tietoisuus sävyttävät teoksen kokonaisuutta loisteliaalla tavalla. (–) Hauru on kirjoittanut timanttisen teoksen.” – Sotkamo-lehti