Kukkalaatikoihin istutetuissa orvokeissa oli muutamia pieniä kukkia. Vaikka multa näytti kuivalta, terälehtien raikkaat kuviot eivät olleet hitustakaan himmentyneet. Orvokki ei ollut näyttävä kukka, mutta se osoitti todellista sinnikkyyttä. Täytyy kastella muutkin ruukkukasvit, Ayane tuumi katsellessaan lasioven läpi parvekkeelle.
Näillä muutamalla lauseella alkaa Keigo Higashinon dekkari Myrkyllinen liitto ja niihin kätkeytyy yksi vihjekin lukijalle. Higashino vie lukijan taas Tokioon, tällä kertaa parempiin piireihin. Varakas aviopari Yoshitaka Mashiba ja vaimonsa Ayane ovat olleet naimisissa vasta vuoden, mutta avioliitto on pian päättymässä. Syy on miehen vaatimuksesta avioliittoa solmittaessa tehty sopimus: jos vaimo ei tule raskaaksi vuoden kuluessa, erotaan. Jotain outoa kuplii siis avioparin tyyniltä näyttävän pinnan alla.
Aviomies, menestynyt it-yrittäjä, löytyy kuolleena upean kaksikerroksisen talonsa olohuoneesta. Kahvia on läikkynyt matolle ja varsin pian poliisi alkaa epäillä kuolinsyyksi myrkytystä. Vainajan löysi vaimon tilkkutyökoulun paras oppilas ja perheystävä, nuori ja kaunis Hiromi Wakayama. Mitä tämä teki opettajansa asunnossa, kun opettaja oli kaukana Sapporossa vanhempiaan katsomassa? Onko hänellä jotain tekemistä miehen kuoleman kanssa?
Mikäli kyseessä on itsemurhan sijaan murha, vaimosta tulee pääepäilty, sillä motiivi voisi löytyä taloudellisista tekijöistä. Huonosti ansaitseva tilkkutyötaiteilija - vaikka kuuluisakin - ei millään pääsisi siihen elintasoon, jonka aviomies on tarjonnut. Mutta voiko vaimo olla syyllinen, hänellähän on alibi? Miten voi ketään myrkyttää, jos on murhahetkellä fyysisesti yli tuhannen kilometrin päässä?
Tapausta tutkii Uskollisesta naapurista tuttu rikosetsivä Kusanagi kumppaneineen. Ryhmän uudeksi jäseneksi on saatu terävä nuori nainen Utsumi, joka ottaa omavaltaisesti vapauksia ja on piikki Kusanagin lihassa. Naisena hän näkee pintaa syvemmälle haastatellessaan epäiltyjä naisia. Hän jopa rohkenee ottaa lupia kyselemättä yhteyttä pomonsa vanhaan ystävään fysiikan professori Yukawaan eli Galileo-senseihin, joka on neron aivoillaan auttanut poliisia monessa murhatutkimuksessa.
Higashino pudottelee tässäkin dekkarissa sivutolkulla poliisien ja professori Yukawan analyyttisiä päätelmiä, joista sukeutuu lopulta aukoton verkko vuosien taakse ulottuvaan eliminointi- ja kostostrategiaan. Sivuhenkilöksi ilmaantuu mielenkiintoisesti kuvaa sotkemaan mangapiirtäjänainen, jolla oli aikoinaan suhde myrkytettyyn Yoshitakaan. Naisen taiteilijanimi oli japanilaisen runollinen - Sumire Kochō eli Violetti perhonen, orvokki japaniksi. Häntä etsivämme eivät kuitenkaan tavoita, sillä nainen on tehnyt itsemurhan pari vuotta sitten. Onko kuvataiteilijan itsemurhalla jotain yhteyttä juttuun?
Myrkyllinen liitto etenee pääosin dialogilla. Se on hyvällä kielellä ja lakonisesti kirjoitettu dekkari, jonka on suomentanut upeasti Raisa Porrasmaa. En oikein kestä roiskuvaa verta ja väkivallan kuvauksia dekkareissa, joten Higashinon tyyli on makuuni. Pidin dekkarin rauhallisuudesta, sillä juoni etenee kuin juna ja jokainen käänne on tarkkaan harkittu. Tosin Kusanagin katsetta hieman hämärsi ihastuminen kauniiseen Ayaneen, mikä teetti etsivällämme muun muassa naisen kasvien kasteluhommia! Sympaattista, arkista ja todentuntuista, mieshän nelikymppinen Kusanagikin vain on.
Bloggaukseni Uskollisesta naapurista
Alkuteos Seijo no kyusai 2008
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Kansi Tony Eräpuro
Punainen Silakka 2021
Äänikirjan lukija Juhani Rajalin
______________
Punainen Silakka 2021
Äänikirjan lukija Juhani Rajalin
______________
Kartanon kruunaamaton lukija luki kirjan englanninnoksen.
Keigo Higashino (s. 1958) tunnetaan erityisesti rikoskirjoistaan. Hän on kirjoittanut lukuisia dekkareita, romaaneja ja lasten kirjoja. Hän on Japanin luetuimpia kirjailijoita ja hänen kirjojaan on käännetty useille kielille. Kirjojen pohjalta on tehty myös useita elokuvia ja tv-sarjoja.
Kuulostaa kiintoisalta. Minäkään en tykkää liian roiseista dekkareista. Dialogilla etenevä kerronta kuulostaa mukavalta samoin japanilainen kulttuuri on tekijä, mikä herättää kiinnostusta.
VastaaPoistaVoin suositella näitä Higashinon dekkareita sinulle Aino. Tosiaan, mun pää ei kestä enää ollenkaan liian väkivaltaisia dekkareita. Tulen sairaaksi.
PoistaLuin vasta Uskollisen naapurin ja pidin kovasti japanilaisesta tunnelmasta. Tämäkin on tietysti varauksessa. Oli ihan pakko lukea kirjoituksesi ja kivalta kuulostaa. En todellakaan tykkää väkivallan ja veren yksityiskohtaisista kuvauksista.
VastaaPoistaMukava, että meitä pehmeämpien dekkareiden ystäviä on muitakin. Higashinon juonet ja teksti ovat sitä paitsi hyvin älyllisiä :) Varsinkin Uskollinen naapuri oli kuin sakkimatsi.
PoistaAika harvoin luen dekkareita, muutoin kuin reissussa ollessani. Tämä kuitenkin alkoi kiinnostaa.
VastaaPoistaKokeile Kirsti. Ei verta eikä liikaa väkivaltaa, vaan älykästä päättelyä, jolla saadaan syyllinen kiinni.
PoistaAah, Higashino on ikisuosikkini <3 Punainen silakka kertoi, että aikoo julkaista Higashinolta kolmannenkin teoksen ja se olisi hieman erilainen kuin nämä. Olen lukenut kaikki Higashinolta englanniksi käännetyt teokset ja minulla on aavistus, mistä kirjasta on kyse. Mutta täytyy odottaa, että kustantamo vahvistaa tiedon.
VastaaPoistaMuistankin sinun kertoneen Higashino-innostuksestasi! Hienoa, että näitä on saatu suomeksi ja aivan varmasti sen kolmannenkin luen sitten aikanaan. Aurinkoista vappua sinne!
PoistaYksinkertaisesti ja yhdellä sanalla: laadukasta luettavaa, lukija viihtyy nautiskellen ja naureskellenkin. Higashino on dekkaristi ihan miun maun mukkaa;)
VastaaPoista