Kun tuhoamisen mieltää ratkaistavaksi ongelmaksi,
se on pelkästään ratkaistava ongelma.
Taas on kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika. Vuorossa on jo kymmenes klassikkohaaste, jota tällä kertaa vetää Raija Taikakirjaimet-blogista. Ernest Hemingwayn Kenelle kellot soivat ilmestyi jo 1940, vuosi Espanjan sisällissodan päättymisen jälkeen. Teos julkaistiin espanjaksi Argentiinassa ja Meksikossa 40-luvulla, mutta Francon sensuuri päästi sen pannasta Espanjassa vasta 1968. Teoksen päähenkilö on amerikkalainen espanjanopettaja Robert Jordan, joka tasavaltalaisten aatetta tukeakseen on liittynyt kansainvälisiin joukkoihin kuten lähes 60 000 kaltaistaan.
Robert saa tehtäväkseen räjäyttää sillan Segovian lähellä ja saa apua vuoristossa majailevilta sisseiltä. Hän lyöttäytyy yhteen Pablon johtaman sissiryhmän kanssa ja asuu heidän leirissään. Pablo on ollut kova luu ja julma aatteen puolesta taistelija sisällissodan alussa, mutta on sittemmin menettänyt otettaan. Häneen ei voi luottaa. Jämäkämmältä tuntuu Pablon nainen Pilar, mustalaisnainen, joka on ennen sotaa heilastellut härkätaistelijoiden kanssa, osaa ennustaa kädestä ja mittelee nyt sissijoukon päällikkyydestä Pablon kanssa.
Robert on uskollinen ihanteilleen, hän on järkevä ja tehtäväänsä sitoutunut. Hän on älykäs ja osaa luovia näiden ihmisten kanssa, joille on selitettävä hyvin tarkoin mitä tehdään ja miksi. Robert luottaa erityisesti iäkkääseen ja tunteikkaaseen Anselmoon, joka painii omatuntonsa kanssa. Ei tällaisena aikana olisi aikaa eikä varaa rakastua, mutta Robert rakastuu Mariaan, tyttöön joka on kokenut kovia sisällisodan aikana. He unelmoivat avioituvansa, menevänsä Madridiin ja hellyttävä Maria haluaa oppia hyväksi vaimoksi Robertolleen.
Hemingwayn tarina näyttää miten julmaa sota ja veljessota ovat. Tappamisen oikeutusta pohtivat etenkin Anselmo ja Robert. Vanha mies toivoo, että voiton jälkeen seuraa joku yhteinen sovitus ja Robert arvelee pääsevänsä syyllisyydestään eroon kirjoittamalla. Tarina pitää otteessaan ja se on jännittävä kuin trilleri, mutta kieli on paikoin kamalaa. Omituisella kielellä Hemingwayn tarkoitus oli kuulemma tuoda esiin espanjan sinuttelun ja teitittelyn eroja sekä kuulostaa joltain vanhalta Kastilian murteelta. Kamalinta kieli on kirosanailmausten osalta. Hemingway sanoo kirjassa näin:
Espanjan kieltä törkeämpää kieltä ei olekaan. Siinä on sanat kaikille englannin kielen rivouksille ja lisäksi siellä käytetään vielä muita sanoja ja ilmauksia, ominaisia vain sellaisille maille, joissa jumalanpilkan rajuus vastaa uskonnon ankaruutta.
Hemingway oli Espanjassa kirjeenvaihtajana ja varmasti osasi espanjaa. Ihmetyttää, miksi hän päätyi sananmukaisiin käännöksiin. Suomentaja Hilkka Pekkanen selvittää tätä asiaa jälkisanoissaan, mutta silti särisi korvissa. Espanjan lausahdus Leche! on kääntynyt sanoiksi Milk! / Maitoa! Kuulostaa järjettömältä, kun sen pitäisi kuulua Voi helvetti! Me cago en tu leche > Teen tarpeeni maitoosi! Ja sitten vielä lukuisat älyttömät painokelvottomat - unprintables & obscenities. Wikipedia toteaa näin:
In another odd stylistic variance, Hemingway referred to foul language with "unprintable" and "obscenity" and substitutes "muck" for fuck in the dialogue and thoughts of the characters although foul language is used freely in Spanish even when its equivalent is censored in English (such as joder, me cago). The Spanish expression of exasperation me cago en la leche (which translates to "I shit in the milk") repeatedly recurs throughout the novel, translated by Hemingway as "I obscenity in the milk.”
No, lukijan on lupa ihmetellä ja nyt on tämä klassikko selätetty. Arvelin lukeneeni tämän kouluaikana jo, mutta se taisikin olla Jäähyväiset aseille. Vanhus ja meri teki minuun teininä vaikutuksen upealla kielellään, mutta muutama vuosi sitten en löytänyt samaa lukulumoa.
Alkuteos For Whom the Bell Tolls 1940
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Tammi 2014 (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 1944 Tauno Tainion suomentamana)
Kirjastosta
_______________
Klassikkohaasteisiin aiemmin lukemani:
#9: Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
#8: Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
#7: José Saramago - Ricardo Reisin viimeinen vuosi
#6: Konstantin Paustovski - Kertomus elämästä #3
