Runoja äidille #runosunnuntai

Äitienpäivää vietetään ympäri maailman monissa maissa. Suurin osa maailman maista juhlii äitiä toukokuun toisena sunnuntaina, kuten me Suomessakin. Kevääseen ja luonnon ihanaan heräämiseen päivä sopiikin hyvin. Joka perheessä äitienpäivä on omanlaisensa. Keräsin tähän postaukseen vähän erilaisia tuntoja: pikkulapsiperheestä, kevään valosta, sanoja edesmenneelle äidille ja vieläpä uupuneen äidin puuskahduksen.

Onnellista äitienpäivää kaikille äideille, mummuille ja isoäideille!

Sunnuntaiaamuna

käveli rakkaus

minua eteisessä vastaan

Sillä oli pylly paljaana

se tahtoi syliin

Painoi poskensa omaani

vasten ja sanoi ‘ äiti ’

- Oili Kangasniemi
❤︎

Ojentauduhan

jo valon suuntaan. Nousu

auringon kutsuu.

- Alma

Katson taivasta,

katson maata. Näen ne

sinisin silmin.

Suljen silmistä mustan.

Väritän niin kuin tahdon.
- Alma 
on bloggarikollegani Tuijan haikuhenkisiä runoja kirjoitteleva kissa.
Ihania kuviin istuvia hyvän tuulen haikuja, kurkkaa.
❤︎

Äiti, siellä

Siellä, äiti, sinun taivaassasi.

              Sano milloin minä sinne muuttaisin

Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.

En taida tietää kumpaan suuntaan

                               tuubaa siellä tuuttaisin.

Vaikea lähteä täältä juuri nyt.

                             On liksapäivä, leijuu ensilunta

ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan

                  Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla

kun painan otsan kylmään ikkunaan

Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:

                                               taas sallitaan yhtä,

toista kielletään.

Niin monen monet katoavat siihen rähinään

Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen

ja astelet lävitseni, äiti

                                            ruumiiton

mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus

rakkautta on

- Ilpo Tiihonen, Largo, Tanssiva karhu 2005

❤︎

Äiti. Tämä päivä on sinun

Yksi päivä vuodessa vain

Nämä halvat kukkaset minun

Eivät työtäs korvata voi lain

Mutta mielellä millä ne annan

Osan raskasta kuormaasi kannan

Äiti. Sinun tukkasi harmaa

Ovat vuodet merkinneet kai

Oman sille värinsä varmaan

Minun ilkeät sanani sait

Nyt sen kaiken korvata tahdon

Tämä anteeksi pyyntöni on

Minut syliisi suljit sä illoin

Kun taas iltaan hämärtyi maa

Oli elo huoleton silloin

Se vie mietteeni taas vuosien taa

Nyt kun päiväsi painuu jo iltaan

Matkan kulkea kanssasi saan

Äiti. Tämä päivä on sinun

Yksi päivä vuodessa vain

Nämä halvat kukkaset minun

Eivät työtäs korvata voi lain

- Irwin Goodman 

KUUNTELE YOUTUBESTA!

 ❤︎

Äitiys ei aina ole helppoa, siksi vielä tuskastuneen teini-ikäisen lapsen äidin huudahdus:

Minä opetan sinulle miten pettyä, 

minä olen syyllinen kun bussia ei kuulu... 

joka vuosi aikaisemmin sinä kulutat minut loppuun... 

Sinä olet sitä onnellisempi mitä tylsempää vanhemmillasi on... 

JOS NYT VAAN KULUTTAISIT MINUA VÄHEMMÄN 

- kukat helvetti, on väsynyt taivas.

Sirpa Kyyrönen - Ilmajuuret, Tanssiva karhu 2017

 ❤︎

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

- Lauri Viita
 ❤︎

Tämän Viidan runon olen julkaissut ennenkin, mutta voiko kauniimmin äitiä kiittää!

Runoja Äidille #runosunnuntai

Äitienpäivää vietetään tänään kaikissa näissä maissa: Alankomaat, Australia, Belgia, Brasilia, Filippiinit, Hongkong, Italia, Itävalta, Japani, Kanada, Kiina, Kuuba, Latvia, Malta, Peru, Saksa, Singapore, Slovakia, Suomi, Sveitsi, Taiwan, Tanska, Tšekki, Turkki, Uusi-Seelanti, Viro & Yhdysvallat.

Kun poikani olivat pieniä sain aina äitienpäivän aamuna pienen kimpun valkovuokkoja. Nyt metsät kukkivat vuokkoja valkoisenaan ja tuovat minulle ihania muistoja. Tänään runosunnuntaissa runoja äitien kunniaksi.

Minä tahdon maljani tyhjentää,

kun ensi leivoset laulaa,

kun koivut on hiirenkorvallaan

ja vuorilla virrat pauhaa.

Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,

kun ensi joutsen soutaa,

kun kukka on puussa ja kukka on maassa

ja lehdot leikkihin joutaa.

– Eino Leino –
❤︎

Syreenin tuoksussa

kielojen aikaan

sinun naurusi, huumorisi heläjää

kevättä soi luontokin

sinua äiti nyt juhlitaan

katsohan tuotakin perhosta

se on taivaasta

sinisessä värissään

kultaa siivillään.

– Esther Helmiä –

❤︎

MUISTO

Lapsuusmuistoja kivut ja kuhmut,

korkeat kalliot, putoamiset, liukastuminen raitiovaunun alle, 

pitkä hetki täynnä äänetöntä huutoa. Pelastus.

Muistot pelkotiloja,

kouriintuntuvaa kauhua kaikesta mitä voi tapahtua,

kaikesta siitä mitä tapahtui.

Yritän muistaa

hyviä hetkiä, todella yritän. Vanhempien lohdutukset,

halaukset, ne muistan.

Pihan lapset haluavat minun hyppäävän jokeen,

tottelen heitä tietenkin, heitä on liian monta,

he ovat niin vahvoja ja pelottavia.

Vesi kutsuu, eikä minulla ole voimia vastustaa ketään.

Äiti tulossa töistä,

kävelee pitkin jokirantaa. Syli. Sen muistan. Sylissä turva hetken aikaa.

Saan nukkua äidin vieressä, isä on yövuorossa.

Äiti kertoo minulle satua

kultatukkaisesta prinsessasta,

joka asuu kultaisessa linnassa, kultaisella kukkulalla.

Prinsessa syö kultaisilta lautasilta, kultaisella lusikalla, kultakruunu päässään.

Vad ska hon äta, vad vill hon ha, den lilla prinsessan? 
Vad tror du, lilla gumman?

Tiedän vastauksen äidin kysymykseen.

Tiedän, mitä prinsessa haluaa syödä, 

parasta ruokaa maailmassa.

Kultatukkaisen prinsessan lautasella on hernekeittoa.

Jag gissade det.

Ei äiti arvaa, hän tietää.

Nukahdan,

hetken ajan unissani ei ole mörköjä.

— SusuPetal –
❤︎

Niin matkasin minä kauaksi

ohi suurten merien, vuorten jylhäisten

ei kulku ole aina ollut tasainen,

mutta ohjeesi, tukesi ovat mielessäin

siten saan suuntaa eteenpäin

Nyt vasta kaiken ymmärrän

en nuorena, teininä

sinä paljon itsestäsi annoit

huoli silmissä kulkuani katsoit

nyt olen äiti itsekin

kaiken näen selvemmin

sinua äitini rakkaudella muistaen

kiittäen hymyillen kaikesta

– Esther Helmiä –

❤︎

ALFHILD
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa -
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai. -
Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää –.
- Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan!
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa !
– Lauri Viita –
❤︎

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

– Lauri Viita –

❤︎

Lisää Estherin äitienpäivärunoja hänen blogissaan
Tuija luki Lassi Hyvärisen kokoelman Tuuli ja kissa, joka on Tanssiva Karhu -palkintoehdokas

Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!