Suruton kaupunki (Wsoy 2016) on nimeltään sekä Mikko-Olavi Seppälän kirjoittama hieno tietokirja että hänen käsikirjoittamansa laaja näyttely Hakasalmen huvilassa. Molemmat valottavat monipuolisesti elämää 20-luvun iloisessa ja riehakkaassa Helsingissä. Näyttelyyn ehtii metsästämään elämyksiä vielä koko elokuun. Luin kirjan pari vuotta sitten - klik - ja nyt pääsin tutustumaan myös näyttelyyn. Naistenviikon kunniaksi pieni kurkistus sekä kirjan että näyttelyn välittämään nuoren jazztytön elämäntyyliin 20-luvun Helsingissä.
Seppälän lisäksi näyttelyn taustalla on aivan mahtava tiimi! Näyttelyarkkitehtuuri on Tarja Kunttusen käsialaa ja tyylikkään, art déco -henkisen graafisen ilmeen on luonut Samppa Ranta. Näyttelyä elävöittävät lukuisat vanhat elokuvakatkelmat sekä videoteokset, jotka on tehnyt Ilkka Pitkänen. Vaikuttava, seinän kokoinen Helsingin vanhoja taloja ja mennyttä katukuvaa esittelevä videoteos tervehtii kävijää ensimmäiseksi. Wau!
"Mielikuvissa 1920-luvun Helsinkiä luonnehtivat kieltolaki, jazzin jytke ja lyhyiden helmojen huiske. Kaiken uuden, iloisen ja muodikkaan alle peittyi kuitenkin menneestä muistuttavia ristiriitoja. Tarinassa painottuvat aikalaisten kokemukset ja jännitteisen ajan moniäänisyys.” - Hakasalmen huvila
Vaikuttaa siltä, että uusi vuosikymmen pani koko kaupungin pyörryksiin. Sisällissodasta oli selvitty ja suuren maailman virtaukset saapuivat vääjäämättä meillekin. Maassa oli kieltolaki, mutta alkoholi ei koskaan loppunut. Reseptillä sai apteekista konjakkia, viskiä ja viinejä ja salakuljetus kukoisti. Salakapakat vetivät väkeä ja ravintolat tarjosivat huomaamattomasti kovaa teetä. Raittiusvalvojat vetivät useimmiten vesiperän. Näyttelyssä voi kuunnella salakapakan humalaista ja riehakasta mekastusta, ja todeta myös valokuvasuurennoksista, että moderni 20-luvun helsingitär juhli ja joi siinä kuin mieskin. Kaikki tämä oli vastakkaista 1800-luvun lopun hillityille kristillisille arvoille.
Elämänrytmi oli kiihkeää, oli koettava ja elettävä; raha ja kulutus nousivat tärkeiksi. Musiikki, teatteri ja elokuvat muuttivat koko huvielämän kartan. Tanssiravintoloita ilmaantui kuin sieniä sateella, samoin tanssikouluja. Charlestonia, shimmyä, tangoa - nuoret miehet ja naiset ottivat kaupungin haltuun ja huvittelivat kuin viimeistä päivää. Raittius- ja rouvasväki oli huolissaan naisten joutumisesta hunningolle, olihan nuorten naisten ihanteena tasavertaisesti miesten rinnalla juhliva ja tanssiva poikatyttö, garçonne. Huoli moraalin rappeutumisesta ei ollut liioiteltu, sillä rikollisuus kääntyi nousuun ja prostituoiduilla riitti asiakkaita. Lainsäätäjä vastasi muuttuneisiin oloihin: salavuoteus poistui rikoslaista 1926, mutta jos toinen osapuoli oli naimisissa, kyse oli edelleen rangaistavasta huorinteosta. Vuoden 1929 avioliittolaki lakkautti aviomiehen edusmiesaseman vaimoonsa nähden ja julisti puolisot oikeudellisesti tasavertaisiksi.
Naisten muoti muuttui vapautunutta aikaa kuvastavaksi. Hiukset leikattiin polkkaan tai singlattiin niskasta aivan lyhyiksi, helma kohosi nilkasta polveen ja tyylikkyyden kruunasi imukkeen päässä keikkuva savuke. Juhlimaan lähtiessä glamourista ei tingitty. Jazz oli rantautunut Suomeen 20-luvun alussa, ja kirjassa Seppälä omistaa koko ensimmäisen luvun naisille otsikolla Jazztyttö ja Helsingin tanssiravintoloiden kartta piirtyy seikkaperäisesti, nimineen ja osoitteineen.
Oma lukunsa olivat 'viettelysten pesät’. Salongit olivat jonkun henkevän seurapiirinaisen kotona kokoontuva intiimi keskustelukerho, jossa keskusteltiin kirjallisuudesta ja politiikasta gramofonin soidessa ja viskiä tai kokaiinia naukkaillen. Ehkä Minna Graucherin salonki näytti tältä? Muodissa oli eksotiikka ja rehevät värit. Kuva: Maija Astikainen
Näyttelyssä on mielenkiintoisesti muutama erityyppinen, fiktiivinen helsinkiläinen, jotka kertovat elämästään. Modernia nuorta naista edustaa 25-vuotias Elsa, jolle kaikenlainen kulttuuri on tärkeää ja joka asuu Töölön uusissa kerrostaloissa. ”On tämä pirteä kaupunki. Teatterissa, taidesalongeissa ja konserteissa saa vallan ravata. Tosin suomalaisuudella riittää täällä vielä työsarkaa.” 65-vuotias leskirouva Alli on niitä, joille kieltolaki oli unelmien täyttymys ja joka ei riehakkaasta menosta pidä ollenkaan. ”Minua niin surettaa kaupungin hävitys. Entiset idylliset puistot ja istutukset on tärvelty, rauha on kadonnut. Röyhkeät reklaamit ovat vastassa joka puolella."
Näyttelyssä oli vanhoja gramofonilevyjä, joista kävijä voi valita ja kuunnella. Jazz tuli Suomeen Berliinin kabareitten kautta, mikä antoi sille hiukan saksalaista marssitatsia. Max Kuttner levytti tämän koomisen ja vähän riskaabelinkin kappaleen vuonna 1925: Ich hab’ das Fräulein Helen baden seh'n! - Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä, ihanaa! M. A. Nummisen tulkintana Helga-neiti oli iso hitti 70-luvulla.
Näyttely oli kokonaisuudessaan hieno. Nostalgia pursui vanhoista julisteista, katukilvistä ja naiskuva näkyi myös mainoksista. Tuntuu kuin ilmassa olisi ollut jonkinlainen ennakkoaavistus tulevista synkistä ajoista. Wall Streetin pörssiromahdus 1929 tuntui Euroopassakin, ja sittenhän oli kaikkea synkkää tullakseen. Hienoa, että ihmiset ehtivät iloita vähän.
Filosofian tohtori Mikko-Olavi Seppälä (s. 1975) on tietokirjailija ja dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomen teatterihistoriaa, jota hän myös opettaa yliopistolla. Sittemmin Seppälä on kirjoittanut useita kulttuurihistoriallisia teoksia. Vuonna 2013 Seppälä julkaisi kiitetyn elämäkerran omasta isoäidistään runoilija Aale Tynnistä. Teoksen Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu hän kirjoitti yhdessä äitinsä Riitta Seppälän kanssa.
Selailin hyllystäni paria paksuhkoa Eino Leinon runovalikoimaa: Kukkivat kunnaat (Karisto 1995) & Rakkausrunoja (Karisto 1991). Mukavasti pari tuntia vierähti Leinon palavissa tunnoissa, mutta monet runot tuntuivat liian intomielisiltä tai intiimeiltä runon ja suven päivän bloggaukseen. Kaikkien tuntemat tutut klassikot pompsahtivat aina vaan esiin - mutta ovathan ne niin ihania eivätkä käytössä kulu! Siispä taas kerran Nocturnen sekä Lapin kesän tunnelmiin.
NOCTURNE
Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus, uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt, uus. En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri; edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie.
Kaunista Eino Leinon & runon ja suven päivää! Maisemakuvat ystäväni Pekka H - kiitos!
ONNITTELUT Stina Saarelle & Änimlingille tämän vuotisen Tanssivan karhun voitosta! & Kari Aronpurolle, joka sai kääntäjäkarhun Ezra Poundin Pisan cantojen suomennoksesta!
TÄMÄN RUNON HALUAISIN KUULLA
Klo 19-20.00 Yle Radio 1 juhlii Kajaanin runoviikolla runon ja suven päivää sekä Tanssiva karhu -palkinnon 25-vuotisjuhlaa. Kuuntelijoiden toiverunoja toteuttavat Erja Manto, Mirjami Heikkinen ja Tuukka Vasama. Lähetyksen toimittaa Minna Joenniemi. Lähetyksen vieraana Stina Saari.
Äitienpäivää vietetään ympäri maailman monissa maissa. Suurin osa maailman maista juhlii äitiä toukokuun toisena sunnuntaina, kuten me Suomessakin. Kevääseen ja luonnon ihanaan heräämiseen päivä sopiikin hyvin. Joka perheessä äitienpäivä on omanlaisensa. Keräsin tähän postaukseen vähän erilaisia tuntoja: pikkulapsiperheestä, kevään valosta, sanoja edesmenneelle äidille ja vieläpä uupuneen äidin puuskahduksen.
Onnellista äitienpäivää kaikille äideille, mummuille ja isoäideille!
Sunnuntaiaamuna
käveli rakkaus
minua eteisessä vastaan
Sillä oli pylly paljaana
se tahtoi syliin
Painoi poskensa omaani
vasten ja sanoi ‘ äiti ’
- Oili Kangasniemi ❤︎
Ojentauduhan
jo valon suuntaan. Nousu
auringon kutsuu.
- Alma Katson taivasta,
katson maata. Näen ne
sinisin silmin.
Suljen silmistä mustan.
Väritän niin kuin tahdon. - Alma on bloggarikollegani Tuijan haikuhenkisiä runoja kirjoitteleva kissa. Ihania kuviin istuvia hyvän tuulen haikuja, kurkkaa. ❤︎
Äiti, siellä
Siellä, äiti, sinun taivaassasi.
Sano milloin minä sinne muuttaisin
Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.
En taida tietää kumpaan suuntaan
tuubaa siellä tuuttaisin.
Vaikea lähteä täältä juuri nyt.
On liksapäivä, leijuu ensilunta
ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan
Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla
kun painan otsan kylmään ikkunaan
Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:
taas sallitaan yhtä,
toista kielletään.
Niin monen monet katoavat siihen rähinään
Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen
ja astelet lävitseni, äiti
ruumiiton
mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus
Ensi viikon Svenska Dagenin kunniaksi ruotsin kielen merkeissä.
Ihana Tove Jansson (1914-2010), Muumien äiti ei juuri esittelyjä kaipaa: maailmankuulu kirjailija ja taiteilija, jonka luomat Muumi-hahmot ovat iso bisnes sekä meillä että maailmalla. Esim Japanissa on avattu Moomin Valley.
Höstvisa / Syyslaulu on Erna Tauron säveltämä laulu Tove Janssonin sanoihin. Laulu sai kolmannen palkinnon Yleisradion järjestämässä laulukilpailussa vuonna 1965. Ruotsinkieliset sanat alla, suomenkieliset on tehnyt Esko Elstelä, ja ne löytyvät täältä.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Tässä linkkikarismaattisen Birgitta Ulfssonin (1928-2017) tulkintaan. Minulla oli ilo nähdä hänet livenä Savoyn lavalla maaliskuussa 2017. Bloggauksessani kirjoitin näin:
"Mutta sitten näyttämön valtasi rehentelevä ja römeä-ääninen pikku Myy Birgitta Ulfssonin tulkitsemana - suomeksi. Seurasi myös pätkä pakkoruotsia Tua Forsströmin runon säkein. Mikä karisma, mikä lavan haltuunotto - ja yleisö oli aivan pähkinöinä kuten bloggarikollega Arja eilen twiittasi! Tämä hurmaava 88-vuotias nainen ei ole istunut muottiin koskaan elämässään, ei vielä nytkään, sillä hän jatkaa teatterityötään sekä Suomessa että Ruotsissa.”
HÖSTVISA
Vägen hem var mycket lång och ingen har jag mött, nu blir kvällarna kyliga och sena. Kom trösta mig en smula, för nu är jag ganska trött, och med ens så förfärligt allena. Jag märkte aldrig förut, att mörkret är så stort, går och tänker på allt det där man borde. Det finns så mycket saker jag skulle sagt och gjort och det är så väldigt lite jag gjorde.
Skynda dig älskade, skynda att älska, dagarna mörkna minut för minut, tänd våra ljus, det är nära till natten, snart är den blommande sommarn slut
Jag letar efter nånting som vi kanske glömde bort och som du kunde hjälpa mig att finna. En sommar går förbi, den är alltid lika kort, den är drömmen om det man kunde vinna. Du kommer kanske nån gång, förr'n skymmningen blir blå, innan ängarna är torra och tomma. Kanske hittar vi varann, kanske hittar vi då på något sätt att få allting att blomma.
Skynda dig älskade, skynda att älska, dagarna mörkna minut för minut, tänd våra ljus, det är nära till natten, snart är den blommande sommarn slut
Nu blåser storm därute och stänger sommarns dörr, det är försent för att undra och leta. Jag älskar kanske mindre, än vad jag gjorde förr men mer än du nånsin får veta. Nu ser vi alla fyrar kring höstens långa kust och hör vågorna villsamma vandra. En enda sak är viktig och det är hjärtats lust och att få vara samman med varandra.
Skynda dig älskade, skynda att älska, dagarna mörkna minut för minut, tänd våra ljus, det är nära till natten, snart är den blommande sommarn slut Tove Janssonin kuvat Public domain
