Olli Jalonen - Merenpeitto

Jotenkin olen jäänyt sivuun tai keskelle, 

olen yksinäni siinä välissä enkä kenenkään kanssa täysin yhtä.

Olli Jalosen kaunokirjallisuuden Finlandian viime vuonna voittanut Taivaanpallo kertoi lumoavasti pienen sainthelenalaispojan Anguksen lapsuudesta ja siitä, kuinka tärkeä sanansaattajatehtävä vei hänet Lontooseen ja tähtitieteilijä Edmond Halleyn ovelle. Kirjan nimi Merenpeitto on osuva, sillä tällä kertaa Jalonen paneutuu perusteellisesti Halleyn merentutkimusprojekteihin. Saamme lukea sukelluskellokokeista ja kellon hyödyistä haaksirikkoisten laivojen lastien nostamisessa. Pääsemme myös mukaan Halleyn pitkälle tutkimusmatkalle, jonka tarkoitus oli löytää Antarktis.

Ehkä vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtää että minunlaisteni ympärille on syntymästä saakka merkitty särkemättömät aidat ja rajat joita ei sovi ylittää. Samalla lailla kuin valtameren saaret meren keskelle on ihmiset aseteltu pysyville sijoilleen, niin on alkanut tuntua vaikka nuorempana olen luullut että rajoja ei ole.

Nöyrän ja kuuliaisen Anguksen viisas ja hellyttävä ääni kertoo 1600-luvun lopun elämästä Lontoossa. Halleyn perheessä hän saa istua perheen ruokapöydässä, mutta säätyerot ovat hyvin jyrkät eikä niitä rajoja käy ylittäminen. Poika toimii suuresti ihailemansa Halleyn palkattomana oppipoikana viisitoista vuotta ja nukkuu yläkerran portaitten alla pienessä sopessa. Hän on mukana tärkeissä kokeissa ja on Halleyn oikea käsi: altistaa itsensä hengenvaaralle pelosta huolimatta ja kirjaa tärkeät tutkimustulokset ylös. Halley on hyvä isäntä, mutta kahden kerroksen väen säätykuilu on ja pysyy. Vuosien kuluessa Anguksen mieleen pulpahtaa myös katkeria ajatuksia: kaikki muut talouden palvelijat saavat palkkaa, mutta hän ei. Silti hän on uskollinen isännälleen ja elää tämän elämän myötä- ja vastoinkäymisissä. Selittää itselleen aina kaiken parhain päin, ja unelmoi kuitenkin salaa, ihan pienesti, oman nimensä jäämisestä historiaan.

Vihaamista on raskas kantaa. Se on mustaa ja kaivertaa sisältä. En haluaisi että se on minussa, mutta sitä syvemmällä se on mitä vähemmän se saa näkyä ulos.

Jalonen eläytyy ihailtavasti Anguksen ajatusmaailmaan; tuntuu kuin kirjailija ja tämä köyhä, vaatimattomista oloista tuleva poika ja Jalonen sulautuisivat. Luin romaania ensisijaisesti tarinana ulkopuolisuudesta, miltä tuntuu kun ei kuulu joukkoon. Anguksen mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä olivat olemattomat, ja minun sydäntäni raastoivat hänen toteutumattomat unelmansa. Hän oli ihastunut talon piikatyttöön Henriettaan, mutta lähentymisyritys päättyi surulliseen onnettomuuteen. Syntyperänsä perusteella Henrietta kuului ylempään kerrokseen ja naitettiin aateliselle Ranskaan. Angus olisi myös hyvin pystynyt ja halunnut opettaa perheen tyttäriä lukemaan ja laskemaan, mutta hänen syntyperänsä ei kelvannut rouva Halleylle.

Edmond Halleyn elämä ja hänen uskomattoman laajat kiinnostuksen kohteensa tulevat tietysti myös lukijaa lähelle. Akateemisista viroista käydään veristä kilpailua ja Halley sivuutetaan usein. Hänen tähtäimensä on kuninkaan astronomin kunnioitettu virka Greenwichissä, mutta siihen hän ei Merenpeitossa vielä yllä. Kuitenkin Halley saa sen verran arvostusta osakseen, että pääsee upouuden Paramoren kapteenina tutkimusmatkalle Antarktiksen vesille. Siellä ihailemaansa Halleytä ilahduttaakseen Angusta kohtaa vielä toinen fyysinen haaveri.

Anguksen elämäntarina liikutti minua suuresti. Hän oli aivan poikkeuksellinen poika, joka olisi selvittänyt suuria maailman mysteereitä, jos syntyperä ja koulutuksen puute eivät olisi olleet esteinä. Halleyn taloudessa eläessään hänen suuri unelmansa oli päästä kouluun, mutta siihen ei huonoissa rahavaroissa ollut Halley pystynyt sitoutumaan; omien tytärten koulutus ajoi edelle. Ehkä Anguksen tarina jatkuu vielä jossain muodossa? Toivoisin, että Angus kokisi elämässään myös inhimillistä onnea, kenties Rebeccan ja tämän lasten rinnalla.

Merenpeitto oli vähintäänkin yhtä loistelias kuin Taivaanpallo. Viisaan ja nöyrän Anguksen ääntä oli ihana, joskin myös hivenen surullista kuulla. Taivaanpallosta kirjoitin näin, ja sama sopii hyvin myös Merenpeittoon:

"Olli Jalosen tekstissä on jotain maagista ja pieni Angus sydämet sulattava henkilöhahmo. Poika on hyväsydäminen, liikuttavan tunnollinen ja kuuliainen. Hänellä on terävä pää, uskomattoman tarkka näkö ja hänen tiedonjanonsa on loputon. Sitkeä ja laiha poika on harjaantuneine koirankoipineen ja parkkiintuneine jalkapohjineen nopea kuin nuoli. Anguksen mietteitä ja pohdintoja lukee suorastaan ahmien. Sanasto, lauserakenteet ja tapa ilmaista luovat lukijan eteen 1600-luvun lopun maailman. Juuri noin olisi älykäs ja Raamatun nuhteeseen kasvatettu poika voinut ajatella ja ilmiöitä pohtia.”

Olli Jalonen - Merenpeitto

Kansi Anna Lehtonen

Otava 2019

Kirjastosta

_______________

Kulttuuri kukoistaa, Tuijata

Olli Jalonen tavattavissa Helsingin kirjamessuilla

torstaina klo 15.00, Senaatintori

Olli Jalonen - Taivaanpallo

Angus on hellyttävä, paljasjalkainen ja resuinen pieni poika syrjäisellä Saint Helenalla. Hän on isästään orpo ja elelee vaatimattomasti äitinsä, siskonsa ja pienten veljiensä kanssa. Nuori tähtitieteilijä Edmond Halley saapuu Lontoosta saarelle tutkimaan tähtiä ja tämä kohtaaminen muuttaa Anguksen koko elämän. Olli Jalosen Taivaanpallo kuljettaa huimaan seikkailuun 1600-luvun lopun eristyneeseen yhteisöön ja kutoo eläytyvällä mielikuvituksella fiktioonsa oikeita historiallisia tapahtumia.

Kolme mitättömän pientä ja eristäytynyttä tulivuorisaarta: Saint Helena, noin 1 950 km Afrikan lounaisrannikosta, pinta-ala 122 km2;  Ascension sijaitsee noin 1 100 km luoteeseen ja Tristan da Cunha 2 100 km etelään. Saaret kutkuttavat kirjailijoiden luovaa mielikuvitusta, sillä Marianna Kurtto on kirjoittanut lumoavan 1960-luvulle sijoittuvan teoksen Tristania.

Mahtava brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania hallinnoi Saint Helenaa:  saarella on brittiläinen kuvernööri ja anglikaaninen pastori, eikä saarelta noin vain pääse pois jos sinne on kerran tullut.  Palatakseen emämaahan Englantiin tarvitaan lupa Lontoosta. Purjelaivat kuljettavat Intiasta tavaran lisäksi orjia, täydentävät saarella muonavarastojaan ja korjaavat myrskyssä vioittuneita rakenteita.

Lontoota on muutama vuosi sitten koetellut kaksikin järkyttävää tapahtumaa: ruttoepidemia 1665 ja seuraavana vuonna suuri palo. Kaiken menetettyään myös pienen Anguksen vanhemmat lähtivät siirtolaisiksi keskelle merta paremman elämän toivossa. Poika syntyi vasta Saint Helenalla, mutta isä kuoli työmaaonnettomuudessa. Äti Catherinella ja teini-ikäisellä isosiskolla Annilla oli naisten kohtalo: syntyivät aviottomat pojat Thomas ja Adam. Kruunun lähettämä saaren anglikaaninen pastori rakastui leskeen ja otti koko perheen luokseen asumaan, mutta tätä eivät vehkeilevät salakatoliset hyvällä katsoneet.

Edistyneessä Lontoossa on perustettu luonnontieteellinen Royal Society. Sen nuori jäsen Edmond Halley (1656-1742) vietti apulaisensa Clarken kanssa saarella kokonaisen vuoden tähtiä tutkimassa. Pieni Angus sai ihailemaltaan Halleylta tarkkailutehtävän, jota hän täytti tunnollisesti yö yön ja kuukausi kuukauden perään. Hän kiipesi korkean araukaarian latvaan ja laati tähtikarttoja sekä tilastoja lintujen esiintymisistä. Despoottinen ja julma kuvernööri alisti ja riisti sekä saarelaisia että orjiaan, tilanne äityi väkivaltaiseksi, vaaralliseksi ja kaoottiseksi. Kuvernöörin sabotaasit ja sensuuri estivät pastoria lähettämästä tilanneraportteja Lontooseen. Ainoa mahdollisuus oli lähettää nuori Angus laivalla matkaan kirjeen kanssa. Niinpä Angus piilotettiin kauppakomppanian suuren Berkeley Castlen märssykoriin.

Olli Jalonen kirjoittaa eläväksi saarelaisten elämän, jota leimasi pimeys, uskonnon pelottava valta ja taikausko. Kiistat ja valtataistelut anglikaanien ja puritaanien kesken velloivat. Merellä merimiehillä oli omat lakinsa ja paljastuttuaan Angus koki kaikki mahdolliset höykytykset, sillä uskottiin hänen tuoneen huonoa onnea ja nostattaneen myrskyn. Kuitenkin Angus kesti nälän ja simputukset päästen hengissä Lontooseen ja Halleyn kotiin. Vastaanotto ei ollut kovin lämmin, sillä ilmeisesti Halley pelkäsi käynnissä olevia valtataisteluja niin hallitsijoiden kuin kirkkokuntien kesken.  Nämä kaksi ’löysivät' kuitenkin toisensa ja tekivät tasaveroisina upeasti kuvatun tutkimusmatkan jäätyneellä Thamesilla Kentin Snowdon-vuorelle.

Taivaanpallo oli vangitseva seikkailu. Olli Jalosen tekstissä on jotain maagista ja pieni Angus sydämet sulattava henkilöhahmo. Poika on hyväsydäminen, liikuttavan tunnollinen ja kuuliainen. Hänellä on terävä pää, uskomattoman tarkka näkö ja hänen tiedonjanonsa on loputon.  Sitkeä ja laiha poika on harjaantuneine koirankoipineen ja parkkiintuneine jalkapohjineen nopea kuin nuoli. Anguksen mietteitä ja pohdintoja lukee suorastaan ahmien. Sanasto, lauserakenteet ja tapa ilmaista luovat lukijan eteen 1600-luvun lopun maailman. Juuri noin olisi älykäs ja Raamatun nuhteeseen kasvatettu poika voinut ajatella ja ilmiöitä pohtia.

Taivaanpallossa yhdistyvät kiehtovalla tavalla ajankohdan tieteellinen edistys ja uskonnon ristipaineet. Tiedettä ovat aina vieneet eteenpäin poikkeusyksilöt. Jalonen osoittaa, että vaatimaton syntyperä ei ole välttämättä este tässä kilvoittelussa. Valloittava lukukokemus, olin myyty. Jos laatisin oman Finlandia-ehdokaslistan, tämä olisi ehdottomasti mukana.

Olli Jalonen
Taivaanpallo
Kansi Anna Lehtonen
Otava 2018
LOISTAVA *****
Kirjastosta
_______________

Muualla: Kirjakaapin kummitus, Kirjaluotsi, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa, Luettua elämää

Angus tahtoo silmistään purjeneulanterävät, ja kehittää näköään merkitsemällä öisin tähtien asentoja. Viesti saarelta on saatava emämaa Englantiin, ja Angus soudetaan jänikseksi purjelaivaan. Hänen uusi elämänsä alkaa märssykorin korkeuksissa, ja kaikki entinen jää taakse.

Halleyn komeetasta