Niin kauan kuin muistan, en ole asunut itsessäni yksin.
Tiina Laitila Kälvemarkin uusin teos H2O yllätti minut. Keskiössä onkin dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö sivupersoonineen, ei ilmastonmuutos, kuten olin olettanut. Toki tarinan päähenkilöllä Hesterillä on irrationaalisia (?) pelkoja vedestä ja tulevasta ilmastokatastrofista. Kirjan otsikko tuo mieleen veden kemiallisen kaavan, mutta siinä piilee muutakin. Hester on kolmikymppinen lääkäriksi opiskeleva nuori nainen, jonka päässä temmeltää ja ilkkuu pääosin kaksi ärsyttävää ja äänekästä sivupersoonaa. Hester itse, Hani ja Ofelia kilpailevat siitä, kuka kulloinkin saa olla äänessä.
Sivupersoonat olivat aina olleet osa Hesteriä, mutta hän menetti niiden hallinnan uudenvuodenaattona 20 vuotta sitten. Nyt on viimeinen hetki selvittää muistin aukkoja, sillä kohta tärkeitä ihmisiä ei enää ole. Hester oli kymmenen, kun Jacek, krakowalainen padonkorjaaja, tuli hänen ja äidin elämään. Mies toi turvallisuuden ja järjestyksen entisen kaaoksen tilalle, ja tyttö jumaloi uutta isäpuoltaan ja teki mitä tahansa pitääkseen tämän elämässään. Äiti oli boheemi ja bilettävä hippi, joka hössötti aina astrologiasta, horoskoopeista ja tarotkorteistaan; isä tuli ja meni, kunnes lähti lopullisesti. Mutta ihmiset eivät halua penkoa menneisyyttä ja he kaikki muistavat eri tavoin. Lukijalle selviää palanen kerrallaan, mitä tuona kauheana uudenvuodenyönä tapahtui: miksi Aurinkokiventien koti lemusi vahvasti partavedelle, miksi talo oli täynnä savua, miksi kylpyammeesta tulvi vettä eteiseen asti.
Sivupersoonat olivat aina olleet osa Hesteriä, mutta hän menetti niiden hallinnan uudenvuodenaattona 20 vuotta sitten. Nyt on viimeinen hetki selvittää muistin aukkoja, sillä kohta tärkeitä ihmisiä ei enää ole. Hester oli kymmenen, kun Jacek, krakowalainen padonkorjaaja, tuli hänen ja äidin elämään. Mies toi turvallisuuden ja järjestyksen entisen kaaoksen tilalle, ja tyttö jumaloi uutta isäpuoltaan ja teki mitä tahansa pitääkseen tämän elämässään. Äiti oli boheemi ja bilettävä hippi, joka hössötti aina astrologiasta, horoskoopeista ja tarotkorteistaan; isä tuli ja meni, kunnes lähti lopullisesti. Mutta ihmiset eivät halua penkoa menneisyyttä ja he kaikki muistavat eri tavoin. Lukijalle selviää palanen kerrallaan, mitä tuona kauheana uudenvuodenyönä tapahtui: miksi Aurinkokiventien koti lemusi vahvasti partavedelle, miksi talo oli täynnä savua, miksi kylpyammeesta tulvi vettä eteiseen asti.
Laitila Kälvemark eläytyy hienosti Hesterin traumatisoituneeseen mieleen ja luo näille sivupersoonille erottuvat omat persoonallisuudet. Hani on villi, riehakas ja vastuuton, ja eksyy tuntemattomien miesten sänkyyn. Hanibanin tehtävä oli ja on miellyttää äitiä, Ofelian tehtävä on pitää kaaos järjestyksessä, kynät rivissä ja perunat ojennuksessa jääkaapissa. H2O - Hester, Hani ja Ofelia, erottamaton kolmikko, kaikki saman psyyken tarpeellisia osasia kaoottisessa maailmassa. On vielä neljäskin sivupersoona, jolle muut eivät enää nykyään suunvuoroa anna: Hanna P, itkupilli, Hannamannanalle, mummon pikku kulta. Rankaisevan mummon luona ollessaan Hester turvautui Hanna P:hen, joka vei tytön armahtavaan katatoniseen uneen.
Tulvavallit suojasivat Hesterin kotikaupunkia, mutta joskus myrskyssä ne murtuivat. Pyhäkoulussakin puhuttiin vedenpaisumuksesta ja vuoden 2004 tsunamia jauhettiin mediassa - uhkakuvat syöpyivät pienen tytön mieleen. Hän pelkäsi päivää, jolloin sade ei loppuisi; että tulva yllättäisi jonain aurinkoisena ja kauniina kevätpäivänä ja että uimahallin ikkunoiden ulkopuolella ei näkyisikään enää taivasta, vain sameaa vihreää vettä, joka alkaisi tihkua sisään. Tuntuu paradoksaaliselta, että vaikka Hesterillä oli näin pahoja hukkumiseen liittyviä pelkoja, hän rakasti uimista ja sukeltamista. Vesi toi helpotuksen ja rauhan: pinnan alla pelot ja pakkoajatukset hälvenivät ja hän oli kuin äidin kohdussa, turvassa. Jos osaa sukeltaa, ei voi hukkua ja jos on jo pinnan alla, ei voi pudota, jotenkin tähän tapaan Hester mietti.
Aihe on haasteellinen, mutta Laitila Kälvemark kirjoittaa hengästyttävän upeasti ja vangitsee lukijan traagisen tarinan äärelle. Terveestä on toki vaikea kuvitella, miltä sivupersoonat tuntuisivat. Mutta tällaiseltä repivältä kakofonialta se voisi hyvinkin kuulostaa - nuo pikkupirut mekkaloimassa pään sisässä ja ajamassa omaa agendaansa. Ihmisen psyykessä voi löytyä näinkin rajuja turvamekanismeja selvitä lapsena koetusta kaltoinkohtelusta ja epävakaudesta. H2O on vaikuttava ja upea teos, joka kosketti.
Dissosiatiivisesta persoonallisuushäiriöstä, Wikipedia.
Tiina Laitila Kälvemark - H2OKansi Martti Ruokonen
Wsoy 2020
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
_______________
Muissa blogeissa: Blyygi Blomsteri, Tuijata
Hani, Ofelia ja Hanna P mellastavat Hesterin pään sisässä, puhuvat hänen äänellään ja vievät häntä paikkoihin, joihin hän ei halua mennä. Vain veden alla ne vaikenevat. Siksi Hester sukeltaa joka päivä: järvissä ja lammikoissa, meressä ja kylpyammeessa. Kun isäpuoli Jacek sairastuu vakavasti, kauan sitten unohtuneita muistikuvia alkaa pulpahdella Hesterin mieleen. Ne liittyvät uudenvuodenyöhön 20 vuotta sitten. Hester alkaa penkoa menneisyyttä, mutta se on vaikeaa: sekä läheiset että sivupersoonat muistavat kukin omalla tavallaan.
Olen lukenut kirjailijalta teokset Seitsemäs kevät ja Karkulahti
Olen lukenut kirjailijalta teokset Seitsemäs kevät ja Karkulahti
Tiina Laitila Kälvemark (s. 1970) on Tukholmassa asuva toimittaja ja kirjailija, joka paneutuu syvällisesti kiehtoviin, ajankohtaisiin aiheisiin ja loihtii niistä unohtumattomia tarinoita. Sivullisuuden kokemukset, keskiluokan ahdinko ja ilmastokysymykset ovat olleet näkyvästi läsnä hänen kirjoissaan. H2O on hänen neljäs teoksensa.
