Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilpo tiihonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilpo tiihonen. Näytä kaikki tekstit

7. kesäkuuta 2019

Ilpo Tiihonen - Largo #tanssivakarhu25


YLEN TANSSIVA KARHU 25 VUOTTA
Tämän vuoden voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikon avajaisissa 3.7.2019.
Tanssiva karhu -voittajat 1994 - 2018.
...
Me kirjabloggaajat haluamme nostaa esiin aiempien vuosien voittajia.
Osa postauksistamme on repostauksia. Lisää runoudesta YLE Kulttuuri / Tanssiva karhu.

VOITTAJA VUOSIMALLIA 2005:
ILPO TIIHONEN - LARGO
Editoitu uusintapostaus huhtikuulta 2017

Largo vei sydämeni, se on aivan ihana runokokoelma! Kokoelman 40 runossa näyttäytyy koko ihmisen elämä: on hupaisaa arkipäivän ja kesän kevyttä ilottelua; on miehen ja naisen välistä kaunista ja arkista erotiikkaa; on nöyryyttä elämän ja kuoleman edessä. Tiihosen huumori on villiä, pidäkkeetöntä ja vallatonta; herkkyys haurasta ja sieluun löytävää. Tiihonen hallitsee kaikki rytmi- ja tunnerekisterit. Viime aikoina lukemissani nykyrunokokoelmissa ei missään ole ollut riimittelyjä. Largo ilmestyi siis 2004, joten ei siitä niin kauaa ole. Tiihonen osaa, ja uskaltaa kulkea omia polkujaan - hienoa! Rytmillisissä ja rimmaavissa säkeissä on tuttu tunne ja ne tempaavat mukaansa. Tiihonen säkenöi, ja lukija nauttii! Runot on jaettu kuuteen otsikoimattomaan osioon, mutta minä jaan ne nyt omavaltaisesti kahteen tyyppiin: hupsutteleviin ja herkkiin.

VILLIÄ HUPSUTTELUA
Tiihonen on kirjoittanut pilke silmäkulmassa monta mainiota runoa. 
Ne ovat riehakkaita ja ilkamoivia, lyhyitä tai monisäkeistöisiä. 
Pitkän nimirunon Largo Tiihonen aloittaa näin:

Hän alkoi kirjoittaa, kun latautui 
illan väsymyksen stimula, 
ja vavahtaen 
sähköistyivät sormet,.... 

Sitten runossa seuraa monen monta säkeistöä ja siteeraus virsirunoilija 
Juhana Cajanukselta (1655 - 1681) ja runon päätös Cajanuksen vanhalla suomella näin:

... Etzi meno muuttumatoin,  
puuttumatoin, 
Pyri taiwahan Ilohon! 
Tsa tsaba ba diiba duuba, diiba 
Tsaba ba baba da duu 
Hän nukahti puista pöytää vasten, 
vadilla leipää, himmee kuu
...

Pidin kovasti myös riemukkaasta ja hulvatomasta parodiasta Suuri sammattilainen kesäjuhla 
- se on myös pitkä ja monisäkeistöinen: 

... Ja tuolla Runoilija, 
kaikkeuden kuokkavieras, hattaraisin opponentti 
loikoilee marjapensaan alla 
yllään virkatoimiensa viriili liplatus, 
ohrainen tiedonjyvä kurkussaan 
ja säkeitä säkki päässään, 
kun koivuissa 
ilo peippoina pomppii 
Niin leviää sinen suomalainen tieto, 
suuri hartaus 
kun horisonttiin painuu 
Eliaksen emerituspää, 
ja kaukana kavala hallinto, herneet nenässään.
...

HERKÄSTI ELÄMÄSTÄ

Lue minulle nuoruus, lue haava ja suola 
ja muuriseinien 
tuskainen spray 
kun kaikelle sanotaan ei, 
lue silloin se ei 
lue etteivät hennoimmat sulat 
hiertyisi betoniin, 
ja että uhmassaan untuvatakit 
kantais syksystä pakkasiin 
Ja taas keväästä lue, 
lue arvaamaton, iän läike, se lue 
ja ajan sumea temperatuuri 
kun niin tuskaisen pieni ja suuri 
olen minäkin, 
yhtä aikaa 
iltasatu ja postilla 
yhtä aikaa ne lue, 
lue unta ja kuolemaa, 
Nalle Puhia, Poe’ta 
ja sattuman suurta showta, 
Lucky Lukea lue 
ja lakia 
ja lue miksi, minkä takia 
vain suuri määrä on suurta 
ja vain voima voimassa on 
ja miksi maailman lapsissa hakkaa 
se pulssi, uneton.

Largon runoissa on rimmaavuutensa vuoksi tuttu tunne tottumattomankin runonlukijan korvaan, mikä sopii sellaiselle, joka vierastaa nykyrunoja vaikeina. Lukijalle, joka haluaa tutustua nykyrunoihin suosittelen lämmöllä Satu Grünthalin toimittamaa teosta Säkeilyvaara / Runouden käyttöopas. Se on todella herkullista luettavaa, ja sen suola ja sokeri ovat monen kirjailijan lyhyet runoesseet. Teoksesta löytyy Tiihosen vallan hurmaava Kesäillan kevyt käsitteellisyys (Eros 2002), jota runoilija itse ruotii riemastuttavalla tavalla. Tästä linkistä voit lukea valokuvilla kuvittamani runon ja otteen Tiihosen hulvattomasta ruodinnasta pienoisesseessään Taiteellista toistoa vai jankutusta. Lopuksi vielä koskettava Äiti siellä:

Äiti, siellä
Siellä, äiti, sinun taivaassasi.
              Sano milloin minä sinne muuttaisin
Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.
En taida tietää kumpaan suuntaan
                               tuubaa siellä tuuttaisin.

Vaikea lähteä täältä juuri nyt.
                             On liksapäivä, leijuu ensilunta
ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan
                  Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla
kun painan otsan kylmään ikkunaan

Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:
                                               taas sallitaan yhtä,
toista kielletään.
Niin monen monet katoavat siihen rähinään

Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen
ja astelet lävitseni, äiti
                                            ruumiiton
mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus
rakkautta on
__________


Ilpo Tiihonen - Largo
Wsoy 2004
*****
Kirjastosta
_______________
Largo toi Tiihoselle myös Valtion kirjallisuuspalkinnon ja Savonia-palkinnon. Näin todettiin valtionpalkinnon perusteluissa:
"Ilpo Tiihonen yhdistää runoissaan uuden ja vanhan. Hän tiivistää ja soinnuttelee, kiihdyttää ja hidastaa, luo suvantoja joista käsin näkee aina tähtiin asti. Tiihosen runoudessa kaikuu niin loppusointu kuin säröäänikin, erikseen tai rinnakkain. Tiihonen on romantikko, joka ei pelkää herkkiä sävyjä. Mutta häneltä irtoavat myös äkkiväärä sosiaalinen kommentti ja hervoton parodia."

Vuonna 1950 syntynyt Ilpo Tiihonen on tuottelias ja monesti palkittu:
  • Valtion kirjallisuuspalkinto, 1981
  • Kalevi Jäntin palkinto, 1982
  • Rauhankasvatuspalkinto, 1989
  • Eino Leinon palkinto, 1991
  • Einari Vuorela -runopalkinto, 1997
  • Runeberg-palkintoehdokas 2005
  • Tanssiva karhu -palkinto 2005
  • Savonia-palkinto, 2005
  • Kirjallisuuden valtionpalkinto, 2005
  • Pro Finlandia -mitali 2005

12. toukokuuta 2019

Runoja äidille #runosunnuntai


Äitienpäivää vietetään ympäri maailman monissa maissa. Suurin osa maailman maista juhlii äitiä toukokuun toisena sunnuntaina, kuten me Suomessakin. Kevääseen ja luonnon ihanaan heräämiseen päivä sopiikin hyvin. Joka perheessä äitienpäivä on omanlaisensa. Keräsin tähän postaukseen vähän erilaisia tuntoja: pikkulapsiperheestä, kevään valosta, sanoja edesmenneelle äidille ja vieläpä uupuneen äidin puuskahduksen.

Onnellista äitienpäivää kaikille äideille, mummuille ja isoäideille!

Sunnuntaiaamuna
käveli rakkaus
minua eteisessä vastaan
Sillä oli pylly paljaana
se tahtoi syliin
Painoi poskensa omaani
vasten ja sanoi ‘ äiti ’
- Oili Kangasniemi
❤︎

Ojentauduhan
jo valon suuntaan. Nousu
auringon kutsuu.
- Alma

Katson taivasta,
katson maata. Näen ne
sinisin silmin.

Suljen silmistä mustan.
Väritän niin kuin tahdon.
- Alma 
on bloggarikollegani Tuijan haikuhenkisiä runoja kirjoitteleva kissa.
Ihania kuviin istuvia hyvän tuulen haikuja, kurkkaa.
❤︎


Äiti, siellä
Siellä, äiti, sinun taivaassasi.
              Sano milloin minä sinne muuttaisin
Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.
En taida tietää kumpaan suuntaan
                               tuubaa siellä tuuttaisin.

Vaikea lähteä täältä juuri nyt.
                             On liksapäivä, leijuu ensilunta
ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan
                  Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla
kun painan otsan kylmään ikkunaan

Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:
                                               taas sallitaan yhtä,
toista kielletään.
Niin monen monet katoavat siihen rähinään

Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen
ja astelet lävitseni, äiti
                                            ruumiiton
mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus
rakkautta on
- Ilpo Tiihonen, Largo, Tanssiva karhu 2005
❤︎

Äiti. Tämä päivä on sinun
Yksi päivä vuodessa vain
Nämä halvat kukkaset minun
Eivät työtäs korvata voi lain

Mutta mielellä millä ne annan
Osan raskasta kuormaasi kannan

Äiti. Sinun tukkasi harmaa
Ovat vuodet merkinneet kai
Oman sille värinsä varmaan
Minun ilkeät sanani sait

Nyt sen kaiken korvata tahdon
Tämä anteeksi pyyntöni on

Minut syliisi suljit sä illoin
Kun taas iltaan hämärtyi maa
Oli elo huoleton silloin
Se vie mietteeni taas vuosien taa

Nyt kun päiväsi painuu jo iltaan
Matkan kulkea kanssasi saan

Äiti. Tämä päivä on sinun
Yksi päivä vuodessa vain

Nämä halvat kukkaset minun
Eivät työtäs korvata voi lain
- Irwin Goodman 

KUUNTELE YOUTUBESTA!
 ❤︎



Äitiys ei aina ole helppoa, siksi vielä tuskastuneen teini-ikäisen lapsen äidin huudahdus:

Minä opetan sinulle miten pettyä, 
minä olen syyllinen kun bussia ei kuulu... 
joka vuosi aikaisemmin sinä kulutat minut loppuun... 
Sinä olet sitä onnellisempi mitä tylsempää vanhemmillasi on... 
JOS NYT VAAN KULUTTAISIT MINUA VÄHEMMÄN 
- kukat helvetti, on väsynyt taivas.
Sirpa Kyyrönen - Ilmajuuret, Tanssiva karhu 2017
 ❤︎

Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
- Lauri Viita
 ❤︎

Tämän Viidan runon olen julkaissut ennenkin, mutta voiko kauniimmin äitiä kiittää!

20. huhtikuuta 2017

Ilpo Tiihonen - Largo


Largo vei sydämeni, se on aivan ihana runokokoelma! Kokoelman 40 runossa näyttäytyy koko ihmisen elämä. On hupaisaa arkipäivän ja kesän kevyttä humppaa; on miehen ja naisen välistä kaunista ja arkista erotiikkaa; on nöyryyttä elämän ja kuoleman edessä. Tiihosen huumori on villiä, pidäkkeetöntä ja vallatonta; herkkyys haurasta ja sieluun löytävää. Tiihonen hallitsee kaikki rytmi- ja tunnerekisterit. Rytmillisissä ja rimmaavissa räkeissä on tuttu tunne ja ne tempaavat mukaansa. Tiihonen säkenöi, ja lukija nauttii! Runot on jaettu kuuteen otsikoimattomaan osioon, mutta minä jaan ne nyt omavaltaisesti kahteen tyyppiin: hupsutteleviin hassutteluihin ja herkkiin sielua koskettaviin.

HUUMORIA
Tähän osastoon kuuluu montakin mainiota, riehakasta ja ilkamoivaa runoa. Pitkän runonsa Largo Tiihonen aloittaa näin:

Hän alkoi kirjoittaa, kun latautui 
illan väsymyksen stimula, 
ja vavahtaen 
sähköistyivät sormet,.... 

Sitten seuraa monta säkeistöä ja siteeraus Juhana Cajanukselta 1600-luvun lopulta ja runon päätös näin:

... Etzi meno muuttumatoin,  
puuttumatoin, 
Pyri taiwahan Ilohon! 
Tsa tsaba ba diiba duuba, diiba 
Tsaba ba baba da duu 
Hän nukahti puista pöytää vasten, 
vadilla leipää, himmee kuu

Varsin hulvaton parodia on pitkä ja monisäkeistöinen Suuri sammattilainen kesäjuhla: 

... Ja tuolla Runoilija, 
kaikkeuden kuokkavieras, hattaraisin opponentti 
loikoilee marjapensaan alla 
yllään virkatoimiensa viriili liplatus, 
ohrainen tiedonjyvä kurkussaan 
ja säkeitä säkki päässään, 
kun koivuissa 
ilo peippoina pomppii 
Niin leviää sinen suomalainen tieto, 
suuri hartaus 
kun horisonttiin painuu 
Eliaksen emerituspää, 
ja kaukana kavala hallinto, herneet nenässään.

Mainio on myös Lausujat - laus, laus, laus!

... Ja eikun lausujat taas että laus laus laus 
ja vaikka kriitikot ähkyi: paus paus paus 
ja joku saksaksikin raus raus, 
paahtoi lausujat suomeksi laus 
että laus että laus että laus!


HERKKYYTTÄ
Mm. Juo kanssani, Transsi, Lue minulle paperista, Lue vielä, Lue kauniita sanoja, Sotilas ... Lue minulle nuoruus:

Lue minulle nuoruus, lue haava ja suola 
ja muuriseinien 
tuskainen spray 
kun kaikelle sanotaan ei, 
lue silloin se ei 
lue etteivät hennoimmat sulat 
hiertyisi betoniin, 
ja että uhmassaan untuvatakit 
kantais syksystä pakkasiin 
Ja taas keväästä lue, 
lue arvaamaton, iän läike, se lue 
ja ajan sumea temperatuuri 
kun niin tuskaisen pieni ja suuri 
olen minäkin, 
yhtä aikaa 
iltasatu ja postilla 
yhtä aikaa ne lue, 
lue unta ja kuolemaa, 
Nalle Puhia, Poe’ta 
ja sattuman suurta showta, 
Lucky Lukea lue 
ja lakia 
ja lue miksi, minkä takia 
vain suuri määrä on suurta 
ja vain voima voimassa on 
ja miksi maailman lapsissa hakkaa 
se pulssi, uneton.

Largon runoissa on rimmaavuutensa vuoksi tuttu tunne tottumattomankin runonlukijan korvaan, mikä sopii sellaiselle, joka vierastaa nykyrunoja vaikeina. Ihastuin kovin tähän kokoelmaan ja aion nautiskella Tiihosen säkeistä ja huumorista ja venkoiluista vielä moneen otteeseen ennenkuin Largo on palautettava kirjastoon.

Äiti, siellä
Siellä, äiti, sinun taivaassasi.
              Sano milloin minä sinne muuttaisin
Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.
En taida tietää kumpaan suuntaan
                               tuubaa siellä tuuttaisin.

Vaikea lähteä täältä juuri nyt.
                             On liksapäivä, leijuu ensilunta
ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan
                  Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla
kun painan otsan kylmään ikkunaan

Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:
                                               taas sallitaan yhtä,
toista kielletään.
Niin monen monet katoavat siihen rähinään

Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen
ja astelet lävitseni, äiti
                                            ruumiiton
mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus
rakkautta on
__________


Ilpo Tiihonen - Largo
Wsoy 2004
*****
Kirjastosta
_______________
Largo toi Tiihoselle myös Valtion kirjallisuuspalkinnon ja Savonia-palkinnon. Näin todettiin valtionpalkinnon perusteluissa:
"Ilpo Tiihonen yhdistää runoissaan uuden ja vanhan. Hän tiivistää ja soinnuttelee, kiihdyttää ja hidastaa, luo suvantoja joista käsin näkee aina tähtiin asti. Tiihosen runoudessa kaikuu niin loppusointu kuin säröäänikin, erikseen tai rinnakkain. Tiihonen on romantikko, joka ei pelkää herkkiä sävyjä. Mutta häneltä irtoavat myös äkkiväärä sosiaalinen kommentti ja hervoton parodia."

Vuonna 1950 syntynyt Ilpo Tiihonen on tuottelias ja monesti palkittu:
  • Valtion kirjallisuuspalkinto, 1981
  • Kalevi Jäntin palkinto, 1982
  • Rauhankasvatuspalkinto, 1989
  • Eino Leinon palkinto, 1991
  • Einari Vuorela -runopalkinto, 1997
  • Runeberg-palkintoehdokas 2005
  • Tanssiva karhu -palkinto 2005
  • Savonia-palkinto, 2005
  • Kirjallisuuden valtionpalkinto, 2005
  • Pro Finlandia -mitali 2005

19. huhtikuuta 2017

Ilpo Tiihonen - Eros, lemmenlyriikkaa

Törmäsin runoilija Ilpo Tiihoseen Satu Grünthalin toimittamassa hurmaavassa Säkeilyvaarassa. Siinä Tiihonen kirjoitti muutaman pienoisesseen muiden runoilijoiden runoista, mutta myös omastaan. Ihana, suomen kieltä hulvattomasti soinnutteleva Kesäillan kevyt käsitteellisyys ilmestyi alunperin juuri tässä kokoelmassa. Halusin lukea lisää Tiihoselta ja varasin kirjastosta hänen runojaan.

Eros on jaettu neljään rakkauden lauluun, joita luonnehtivat Hesiodoksen, Saima Harmajan ja Dylan Thomasin sitaatit. III laulu, Suvisimfonia on omistettu Joel Lehtoselle. Tiihonen on leikittelevä riimittelyn mestari, joissakin runoissa löytyy jopa kalevalaisen poljennon tuntua. Mukana on toki myös loppusoinnutonta nykyrunoa. Kokoelman 41 runoa tuntuivat minusta hyvin intiimeiltä ja avoimilta kurkistuksilta runoilijan sisimpään, puhutaan humoristisesti jopa aamuseisokin puuttumisesta... Alun hurjan kiihkon ja onnenhuuman jälkeen rakkauteen ilmaantuu myös riitasointuja, joita runoilija miettii öisin runoja rustatessaan ja rakkaansa viatonta unta seuratessaan. Runoista löytyy paljon luonnon havainnoimista. 

I laulu: "Eros, on jumala joka päihittää järjen ja vakaat aikomukset." / Hesiodoksen mietteisiin.

TUULI
Oi, missä vain saisit olla
                        ja valita nukkumapuun,
meren kuusta tai Ultima Thulen

                   kunhan et petä et jätä etkä jäkätä
ja että hengityksesi kuulen.

II laulu: "Ei ole onnea, mi kestäis iki."/ Saima Harmajan ajatuksiin.

OBOE
Tuivertaa lunta, tuuli
                    sinihuuli, kylmäverinen.
Yksin kaksiossa poimin irronneita hiuksiasi,
                               ikävälleni
      teen niistä pieluksen.

Tässä osassa on hauska riimiruno Helena ja päivänkakkara, joka on merkitty valssiksi. Oodi silmillesi alkaa näin ihanasti: Kesäheinikon huojuva hyvyys / ja ukkoslintujen lentojen kaaret... Pidin kovasti myös pitkähköstä runosta Dante stadissa, jossa savuiset ja alkoholinhuuruiset tuntemukset raastavat sisintä: ... ja niin / minut toiseksi tyhjennettiin, / ja kaikki täyttymys / tässä / pianobaarissa seinättömässä / jossa valo jo / aloittelee.

III laulu: Suvisimfonia, omistettu Joel Lehtoselle...
Tästä osasta löytyvät hurmaavat ja hulluttelevat pastoraaliparodiat ja riimittelyt Kiima: Oi mäyrien möyryys, oi myyrien meuhka ja mähä ja mäiske, oi hirvien köhivä köyryys...  sekä Kesäillan kevyt käsitteellisyys.


HOH
Aamukoivussa
Eroksen outo laulu.
Urdua varmaan.

IV laulu: "Love is the last light spoken." / Dylan Thomas'in ajatuksiin...
Kuukausista riisuutuvin iloitsee keväästä, huhtikuuta ylistää myös seuraava runo:

HÄMÄRÄ MAA
Huhtikuisen iltatuulen lopuke, fasaanin kadenssi
joka halkaisee ruostuneen rautaristin,
ja kuusikossa nuoren metsäkauriin nivuksissa vihlaisee -

ja vadissaan äärettömässä kantaa taivaan valo
tuhatta ääriviivatonta unelmaa

kun päivän loppuunpiesty järki joutaa mennä.

On kaikkeus yhtä aikaa hiljaista ja kirkuvaa.


En ruodi, pohdiskele tai tulkitse tämän enempää, koska runouden kokee kukin omalla tavallaan. Pidin näiden runojen herkkyydestä, arkisuudesta ja leikillisyydestä. Eroksen runot sopivat minusta juuri tähän vuodenaikaan kun kevät on puhkeamassa hiirenkorviin ja jokainen odottaa kesältä omaa pastoraaliunelmaansa. Siteerasin muutamaa lyhyttä runoa, pitempiin on sukellettava kunkin itse.

Ilpo Tiihonen
Eros - lemmenlyriikkaa
Wsoy 2002
***
Kirjastosta

Näin tuumi Eroksesta Kiiltomato

28. helmikuuta 2017

Ilpo Tiihonen - Kesäillan kevyt käsitteellisyys



Hyvää Kalevalan päivää!

Meidän on kiittäminen Mikael Agricolaa, Elias Lönnrotia ja Aleksis Kiveä ihanan suomen kielemme perustasta. Myös kaikkia niitä heidän jälkeensä tulleita lukemattomia kirjailijoita, runoilijoita ja muita henkilöitä, jotka ovat edesauttaneet kielemme kehitystä menneinä vuosikymmeninä ja tänä päivänä. Kieli ei ole staattinen, vaan se elää ja muuntuu. Rakenteensa vuoksi suomen kieli muuntautuu moneen tyylilajiin - sekä kuvaamaan nostalgisia menneitä aikoja että modernia nykypäivää. Valitsin kuvakertomukseni nostalgian esimerkiksi tämän Ilpo Tiihosen ihanan runon:

Kesäillan kevyt käsitteellisyys


Oi kesäiltaa, sen illallisuutta
oi sen ihmeiden ilmeistä sillallisuutta
kun yöhön yhtyy sen laineettomuus
ja ryhtyy ihmiseen paineettomuus


Oi lehmisyyttä ja ihmisyyttä,
oi värjyvän väreilevyyttä,
viatonten vaarattomuutta
ja laajuuden levollisuutta –
uikun poikasta, viittä kuutta
ja syvää vettä, sylillisyyttä.


Oi peilitaivaamme sinisen siirtyvyys
ja kuusten latvallisuus, pyhä piirtyvyys,
ja mustan laulajan huiluilevuus.
Sisäkkäisyys, muiluilevuus!


Ja oi joutilaan joutavaa joutavaisuutta
ja oi soutajan sukkulaa soutavaisuutta
lomamatkalla määrättömyyteen
ja oi rannalla onkijan pyyteettömyys,
solvaukseton syyteettömyys,
kun pää on päätynyt jäärättömyyteen.


Suven suuruus, suvi suvi, sen kaikuilevuutta,
saunasauhujen haikuilevuutta, lip lap
laiturillisuus lip, lap kiikuttavuus
ja ihon alaston liikuttavuus
ja korkea kaikujen lokillisuus
ja pihapiirien kokillisuus.


Oi salmisuus, ulappuus, virrallisuus
Oi höyhenenkeveä irrallisuus
ja maan seisminen staatillisuus
ja kesätyvenen paatillisuus.



Oi lehmisyys, ihmisyys, levollisuus,
oi suomenhevosten suopea hevollisuus,
ketunpoikien raikuli revollisuus,
pyiden pyisyys ja kyiden kyisyys,
oi vielä kaukana syys, tyly yisyys!



Oi mikroskooppinen multava matous,
voikukkien aurinkosatous,
pientarillinen heinyys, sen huojahtavuus
ja juolaheinien mieleenjuolahtavuus
ja suolaheinien suloinen suolaisuus!



Oi kaikki rakkaiden kielellä kuolaisuus
kuin lemmenvuokkojen tuoksujen vuolaisuus
ja mesiheinien huumaava kiimallisuus
Ja huulikukkasten melkeinpä liimallisuus



niin, ja onnen laidalla ohdakkeisuus.
Vaan kohta kohdalta kaikkeuden kohdakkeisuus
ja viite viitteeltä vihreä viitteellisyys
soi ihmislaulujen liitteellisyys!
Oi kaikki lehmisyys, ihmisyys, leijallisuus
ja pilvikorkeus, korkeuden laulullisuus
kuin taivashuoneemme huoneentaulullisuus,
oi kesän heijallerii, kaikki heijallisuus!


Satu Grünthalin toimittamassa teoksessa Säkeilyvaara Tiihonen itse ruotii tätä runoaan pienoisesseessään Taiteellista toistoa vai jankutusta. Muutama poiminta:

Yrittäessään asemoida runoa "Kesäillan kevyt käsiteellisyys" lyriikan kenttään joutuu hyvin kummallisille katvealueille. Kyseessä näyttää olevan jonkinlainen pidäkkeettömän verbaalisen suoltamisen kyllästämä kesämökkiläispastoraali, jossa onkimadot ja lenkkimakkara pyrkivät olemaan korkean ja pyhän kaikupohjana. 

Saamme seurata yksitoikkoista maisemajatkumoa, silmillemme paiskataan löysä sakkauma keinotekoista käsitekeitosta ja jopa viisitavuiset riimisanat (kaikkien runousoppien vastaista!) vievät tekstin halpojen sanaleikkien oluenhuuruiseen toismaailmaan jossa viihtyvät vain humalaiset poisleukailijat.

Jos kohta jo aihepiirin valinta on nykyrunomme kontekstissa liki banaali, voi myös ihmetellä runoilijan kyvyttömyyttä päästää irti toistosta, jonka aiheuttama runon funderatiivinen coitus interruptus alkaa jo ensiriveiltä. Verrattaessa ko. runoamme vaikkapa kauppalappuun voi jälkimmäisen vähemmän toistavana ja aineksiltaan solidimpana hyvinkin lukea jo kirjallisuudeksi.

Että näin!
Minusta runo on ihana - se soi kuin tanssi.



Säkeilyvaara, runouden käyttöopas
Wsoy 2016
*****
Kirjastosta

Ilpo Tiihosen runo Kesäillan kevyt käsitteellisyys
on julkaistu alunperin kokoelmassa:
Eros
Wsoy 2002

III laulu: Suvisimfonia, omistettu Joel Lehtoselle.

21. helmikuuta 2017

Satu Grünthal - Säkeilyvaara



Googlailumaniasta on toisinaan paljonkin hyötyä. Etsiessäni tietoa Juhani Karilasta, osuin tähän maanmainioon tietokirjaan, joka lisää uskallusta lähestyä runoutta. Kirjan idea on loistava: seitsemän kirjailijaa ja runoilijaa ovat itse valinneet runot, joista kirjoittavat pienoisesseen. Näissä esseissään he avaavat runojen heissä herättämiä ajatuksia - pitäytymättä liian tiukasti pelkän runon analysointiin. Heti johdannossaan kirjan toimittanut Grünthal helpottaa runouden lukijan oloa sanoen:

Monien mielestä runouden - varsinkin uuden runouden - ymmärtäminen tuntuu vaativan erityisiä erittelyn ja tulkinnan taitoja, joita ilman ei runouden pariin ole asiaa. Runouteen on kuitenkin monia teitä, ja ne ovat kaikki sekä mahdollisia että luvallisia. Runoudesta saa puhua ja kirjoittaa muillakin tavoin kuin piirre piirteeltä, säe säkeeltä analysoiden. Sen äärellä saa muistella, eläytyä, hurmaantua, harhailla ja viipyillä.

Kirjassa on 43 runoa ja 44 pienoisesseetä (yhdestä on kaksi). Mukana on suomalaista runoutta 1700-luvulta 2010-luvulle, aikamoinen aikahaarukka ja kattaus. Runouden laajaa kirjoa edustavat Kanteletar, iskelmä- ja rap-sanoitukset, meidän runoilijaklassikot ja nykyrunoilijat. On Chisua, Hellaakoskea, Leinoa, P. Mustapäätä, L. Onervaa, Sarkiaa, Tiihosta, Saloa, Kangaskoskea... Kirjoittajien lyhyt esittely lienee paikallaan, aakkosjärjestyksessä takakannesta:

Satu Grünthal (s. 1961) on kirjallisuudentutkija ja opettajakouluttaja
Silvia Hosseini (s. 1982) on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, esseisti ja laululyriikan väitöskirjatutkija
Vilja-Tuulia Huotarinen (s. 1977) on kirjailija ja kriitikko
Juhani Karila (s. 1985) on kirjailija ja kriitikko
Kirsti Mäkinen (s. 1939) on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, tietokirjailija ja kouluneuvos
Pauli Tapio (s. 1986) on kääntäjä ja kriitikko
Ilpo Tiihonen (s. 1950) on runoilija ja näytelmäkirjailija

Jokaisen kirjoittajan valitsemat runot ja heidän pienoisesseissään esittämät näkökohdat olivat todella kiinnostavia, uusia ajatuspolkuja avaavia, jopa humoristisia. Runouden äärellä ei tarvitse pitää tiukkaa pipoa! Poimin tässä nyt maistiaisiksi kirjoittajakohtaisesti muutaman minua koskettaneen runon ja esseen:

Juhani Karila
Runoilija mulkoilee meitä rivien välissä: Toisinaan runoilija rakentaa riveistä häkin itselleen ja sitten se pimahtaa. Runoilija on söpöimmillään silloin, kun se mesoaa omassa runossaan.  
- Risto Ahti, Runoaapinen, 2005

Älä koskaan sano runoa tylsäksi: Runo on tylsä. Ei kierrellä selvää asiaa! Lintu pönöttää kivellä talvella. Kääntelee päätään ja mölisee jotain.  
- Aaro Hellaakoski, Nimettömiä lauluja, 1918

Entä jos runo osuu kasvoihin: Runokirjaan pitäisi suhtautua kuin käsiaseeseen. Uusien ohjeiden mukaan kirjakauppiaan olisi hyvä nojata molemmin käsin tiskiin ja luoda painokas silmäys asiakkaaseen, joka haluaa hankkia itselleen runokirjan.  
- V. S. Luoma-Aho, Kronologi, 2013

Silvia Hosseini
Mielenrauhanlintu: Asan sanoituksen rap-siivekäs (...) muistuttaa, että murheiden kanssa voi oppia olemaan ja että "kevät kyllä tulee". Sellaisen korpin toivoisi lehahtavan partsille moikkaamaan aina, kun on paha olla.  
- ASA, Foetida - Use your illusion III, 2012

Kyllä sillä on merkitystä: Säkeet irtoavat runosta, leikkaavat ilmaa kuin veitset. Syöksyvät silmien läpi aivoihin, aivorunkoon ja putoavat selkärankaa pitkin alas.  
- Matti Kangaskoski, Tältä sinusta nyt tuntuu, 2012

Juopumuksen dekadentti autuus: Runon tunnelma on unenomainen ja elegantin nuhjuinen. Kuvittelen puhujan yksikseen jonnekin hämärään nurkkaukseen, jossa on kulunut puupanelointi ja pölyisiä gobeliineja.  
- L. Onerva, Absintisti, Runoja, 1908

Pauli Tapio
Runouden alkutekijä: Mitä runous antaa kielelle? Mitä runous antaa ihmisen tajunnalle? Cajanus on ymmärtänyt, että kielemme taipuvaisuus antaa erinomaiset mahdollisuudet eri sanamuodoilla soinnuttelulle. Se on myös niin selkeä-äänteinen, että sanojen tavuja voi käyttää kuin rummun iskuja musiikissa.  
- Juhana Cajanus, Yxi hengellinen weisu, Vanha virsikirja 1701

Ilpo Tiihonen
Aina kesken kaiken: Olen aina ajatellut että joo kyllähän proosaa kelpaa lueskella sohvalla makoillen, mutta runonlukijan on oltava jalkeilla, joka hetki valmiina astumaan askel johonkin suuntaan.  
- Hannu Kankaanpää, Pengerkadun madonna, Goodyear, 1982

Mannisen mutkat: Runon tekemiseen voi kuvitella työkalun. Yksi ehkä käyttää moottorisahaa, kun toinen ohuilee mitä hienoimmalla kaivertimella. Joku on kirjoittaessaan timpuri, toinen kelloseppä.  
- Otto Manninen, Säkeitä II, 1910

Satu Grünthal
Tuulen sylissä: Tämä proosaruno vyöryy eteenpäin, ja sen lukeminen hengästyttää. Mennään asioiden ja maisemien yli, läpi, pitkin, myötä ja ohi, ja kuva nousee kuvan jälkeen, maisema maiseman jälkeen esiin.  
- Saila Susiluoto, Auringonkierto, 2005

Säkeilyvaara on aivan ihana runoutta avaava kirja. Luin sen kerran, mutta palaan vielä uudestaan ennen kuin kirja on palautettava kirjastoon. Kirjassa on toki paljon muitakin kiinnostavia runoja ja niistä kirjoitettuja pienoisesseitä. Minua ihastutti mm. yksi hullun hurmaava Ilpo Tiihosen runoparodia, jota hän itse ruotii esseessään aikasten kovin sanoin. Mieleni hinkuu omaksi kirjoja harvoin, mutta tätä lukiessa halu heräsi. Suosittelen!

Kuvakertomus Ilpo Tiihosen pienoisesseeseen ja runoon Kesäillan kevyt käsitteellisyys.

Runohaasteeseen lisää 43 runoa, total 340

Ajatuksia muualla: Kannesta kanteenKiiltomato

Satu Grünthal
Säkeilyvaara, runouden käyttöopas
Wsoy 2016
*****
Kirjastosta