Näytetään tekstit, joissa on tunniste luettu espanjaksi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luettu espanjaksi. Näytä kaikki tekstit

14. elokuuta 2022

Alyson Richman - Los amantes de Praga & Las horas de terciopelo


Olen nauttinut aivan mahtavista elokuun päivistä ja kuunnellut espanjaksi puolivaloilla pari yhdysvaltalaisen Alyson Richmanin (s. 1972) toiseen maailmansotaan ajoittuvaa romaania, jotka löytyvät siis tietenkin englanniksi myös. Lukija äänsi eteläamerikkalaisen pehmeästi ja sointuvasti, ja siksi arvelin, että äänikirja on eteläamerikkalaista tuotantoa. Valitettavasti en löytänyt lukijasta enempää tietoa.

Los amantes de Praga **** / alkuteos The Lost Wife 2012
Planeta audio 2020, äänikirjan lukija Alma Olguín
 
Los amantes de Praga / Prahan rakastavaiset on sydäntäsärkevä rakkaustarina. Romaanissa on kaksi kertojaa, Josef ja Lenka, jotka kertovat rakkaudestaan ja elämästään vuoroluvuin. He tapasivat Prahassa vuonna 1936 ja rakastuivat syvästi. Kolme vuotta myöhemmin natsien vallatessa Tšekkoslovakian he kiirehtivät naimisiin, jotta maasta poispääsy olisi helpompaa. Lähtö ei suju suunnitellun mukaan, sillä vain Josef lähtee, Lenka jää. Josef pystyy nimittäin hankkimaan viisumin vain tuoreelle vaimolleen, ei tämän vanhemmille ja siskolle, eikä Lenka suostu jättämään heitä. Sovitaan, että Josef matkustaa edeltä, Lenka seuraisi perässä.

Mutta kauhistunut Lenka lukee uutisista, että torpedo on osunut Josefin laivaan ja hän on tämän jälkeen pitänyt itseään leskenä. Lenka päätyy Teresienstadtin keskitysleirille, jonka taideosastolla taidetta opiskellut tyttö tekee postikortteja ja onnittelukortteja saksalaisille, mutta dokumentoi muiden kanssa myös salaa keskitysleirin käytänteitä. Taiteilijoita rangaistaan ja monet tapetaan suoraan tai lähetetään Auschwitziin. New Yorkissa Josefista tulee isänsä jalanjäljissä menestyvä synnytyslääkäri, joka uskoo Lenkan kuolleen sodan aikana. Josef menee kyllä naimisiin Amalian kanssa ja saa tämän kanssa lapsen, mutta suhde on ystävyyttä, ei oikeaa rakkautta. Ensirakkaus Lenkaan kestää polttavana läpi vuosikymmenten.
 
Josef ja Lenka kertovat rakkaudestaan ja elämästään vuoroluvuin, ja se oli sydäntäsärkevää kuunneltavaa se. Erityisesti pidin Josefin osuuksista. Kumpikin muistelee kaihoisasti ihanaa Prahaa, jossa elämä oli onnellista ja heidän tulevaisuutensa näytti valoisalta. Ensirakkauden muisto elää kauniina ja sen voimalla he jaksavat elää ja sopeutua. Myöhemmin myös Lenka päätyy Yhdysvaltoihin ja New Yorkiin, jossa vuosikymmeniä myöhemmin kaksi tuntematonta vanhusta tunnistaa toisensa yhdellä silmäyksellä. Kohtalo antaa rakastavaisille toisen mahdollisuuden. 

____________________________________________________________


Las horas de terciopelo **** / alkuteos The Velvet Hours 2016
Planeta audio 2020, äänikirjan lukija Alma Olguín



Those hours were like velvet to me. Stories spun of silken thread,
her own light and darkness, unabashedly drawn.

Richman sai idean romaaniinsa Las horas de terciopelo / Samettiset tunnit lehtijutusta, joka kertoi Pariisista löytyneestä toisen maailmansodan aikana hylätystä huoneistosta, joka oli upea kuin Prinsessa Ruususen koti. Huoneisto oli kuulunut Marthe De Florianille, joka oli aikanaan tunnettu näyttelijätär ja italialaisen taiteilijan Giovanni Boldinin muusa. Huoneistosta löytynyt Marthen muotokuva on ajoitettu vuoteen 1898.

Marthe syntyi ja kasvoi Pariisin köyhillä ja pimeillä kujilla. Tulevaisuus ei paljon luvannut, mutta tytöllä oli valttinaan satumainen sensuelli kauneus ja hänestä tuli lähes kymmeneksi vuodeksi varakkaan, naimisissa olevan Charlesin rakastajatar. Hän oli miehen elättämä demimonde / kurtisaani / puolimaailman nainen 1800-luvun lopun Pariisissa, kuten tuhannet kaltaisensa. Albert Edelfeltilläkin oli Virginiensä! Marthe eli Charlesille ja keräsi kiinalaista taidetta ja antiikkia miehen rahoilla.

Hyvin nuorena Marthe oli synnyttänyt aviottoman pojan, mutta antanut lapsen kasvatiksi. Aikuisena poika ei ole halunnut olla missään tekemisissä äitinsä kanssa, mutta juutalaisen vaimonsa kuoltua hän lähettää kirjailijan urasta haaveilevan 19-vuotiaan tyttärensä Solangen tuntemattomana pysyneen isoäidin luokse. Isoäiti kertoo jokaviikkoisissa tapaamisissa elämäntarinansa pojantyttärelleen, joka kirjaa sen ylös. Eletään jo toista maailmansotaa ja vanheneva Marthe sairastuu ja kuolee. Natsimiehitys uhkaa juutalaisia, ja Solangen on jätettävä isoäitinsä kaunis huoneisto ja paettava Yhdysvaltoihin. Aivan kaikki jää huoneistossa ennalleen, Marthen upeaa muotokuvaa myöten.

Solangen aarteita ovat äidiltä perityt juutalaiset kirjat, joiden joukossa on satumaisen arvokas kuvitettu barcelonalainen haggada 1300-luvulta. Sen rahallinen arvo selviää Solangelle juutalaisesta kirjakaupasta, jossa hän viettää aikaa ja jonka poikaan Alexiin rakastuu. Haggadan myynnistä saaduilla rahoilla Solange, Alex ja tämän isä pääsevät pois maasta.

Alyson Richman luo kekseliäästi mielikuvituksellaan lehtijutun perusteella tarinan ja nämä kaksi naista, hyvin epäsovinnaisen isoäidin ja nuoren pojantyttären, jotka yli vuoden kestävissä tapaamisissaan oppivat rakastamaan toisiaan. Tarinana The Velvet Hours on paikoin hyvin chicklitmäinen ja eroottinenkin, sillä Marthe suhtautui vakavasti demimonden ja kurtisaanin osaansa. Mutta onhan tässä mielikuvituksellinen juonenkehittely!

Olen lukenut Richmanin Pinochetin Chilestä kertovan romaanin Pohjoinen tango.

23. heinäkuuta 2022

María Oruña - Un lugar a donde ir, Valentina Redondo #2


#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Olga ja Oili. Onnittelut.
Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 
Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Un lugar a donde ir / Paikka jonne mennä on María Oruñan Valentina Redondo -sarjan kakkososa. Tapahtumien keskiössä on edelleen Suances, pieni 9000 asukkaan kalastajakylä lähellä Santanderia. On kulunut jo kuukausia siitä, kun kylässä tapahtui useita, asukkaita ravistelevia murhia. Nyt kaikki näyttää jälleen rauhalliselta ja idylliseltä, ja Oliverin ja Valentinan yhteiselo on asettunut uomiinsa. Mutta sitten keskiaikaiseksi prinsessaksi puetun kauniin nuoren naisen ruumis löytyy kumpuilevalta nurmikolta La Mota de Trespalaciosin keskeltä. Kyseinen kohouma on keskiaikaisen linnoituksen jäänne, joka on jäänyt puristuksiin modernin asuinalueen keskelle.



Tärkeällä sijalla dekkarissa on speleologia, joka tutkii poikkitieteellisesti maapallon sisäosia ja luolia, yhdistäen tutkimuksessa mm. biologiaa, geologiaa, arkeologiaa ja historiaa. Cantabrian arkeologiset rikkaudet saavat myös paljon tilaa ja lukija saa tutustua Altamiraan ja sen luolamaalauksiin sekä myös Puente Viesgon luoliin, joiden merkittävyydestä edes monet paikalliset eivät ole tietoisia. Kaikki tämä oli minulle uutta ja kiinnostavaa, muuten teksti oli melko lennokasta ja korkealentoista sisältäen paljon päähenkilöiden aatteellista pohdintaa. 

Keskiössä on kansainvälinen neljän miehen ja yhden naisen muodostama speleologiasta, luolista ja ilmastonmuutoksesta huumautunut joukko, joka matkaa ympäri maailmaa luolien ja luolamaalausten perässä ja etsii extreme-kokemuksia. Huimapäiset miehet ovat arkeologeja ja geologeja, nainen keskiajan tutkija. Yksi miehistä menehtyi pari vuotta sitten Meksikon luolissa, mikä on järkyttänyt muita. Oliko se puhdas onnettomuus? Nyt ryhmä osallistuu Suancesissa yli tuhannen osanottajan kansainväliseen speleologiakongressiin, jonka aikana keskiaikainen murhattu prinsessa löytyy. Kauniisti kumpareelle asetetulla naisella on kädessään vuosisatoja vanha metalliraha. Pian ilmaantuu lisää uhreja, joilla ei tunnu olevan muuta yhteistä kuin jokaiselta löytynyt vanha kolikko - sarjamurhaajan allekirjoitus. 

Valentinan ja Oliverin vieraana on Oliverin lapsuudenystävä, muusikko Michael Blake, joka yrittää auttaa ystäväänsä kadonneen veljen löytämisessä. Yllättäen paikalle tupsahtaa myös Oliverin ex-morsian Anna, joka on kaunis kuin valokuvamalli - ja saa Valentinan tuntemaan hirveää mustasukkaisuutta. Annalla on Oliverille ikäviä paljastuksia, jotka saavat miehen raivon valtaan. Guillermon Poste restante -osoite johtaa Nepaliin. Mitä ihmettä veli siellä tekee?

Kuten mainitsin, aihe oli minulle outo ja haasteellinen, teksti korkealentoista. Oruñan juonenkehittely on kyllä aukotonta, mutta en oikein jaksanut keskittyä speleologiaan hurahtaneiden mielen syövereihin enkä ekoterrorismiin. Tapahtumien monimutkainen kulku ja syyllisen motiivit selviävät herättäen kysymyksen, voiko edes lähimpiä ihmisiä oikeasti tuntea. Kaksi vuotta kadoksissa ollut, huonossa kunnossa oleva Guillermo-veli saadaan kotiin ja hänellä on edessä pitkä toipumistie.

Tässä osassa lukija vaihtui, mutta oli edelleen hyvä. Parasta oli se, että opin uutta minulle täysin oudoista asioista ja heräsi kiinnostus matkustaa Cantabriaan. Lukijalle, joka on kiinnostuneempi geologiasta, dekkari antaa varmasti enemmän. Sarjan ensimmäisen osan Puerto escondidon postaus löytyy täältä. Tästä löysin vain ranskannoksen / Amazon.

María Oruña - Un lugar a donde ir
Planeta audio 2019
Äänikirjan lukija David Robles
_____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino
* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

18. heinäkuuta 2022

María Oruña - Puerto escondido, Valentina Redondo #1


#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat. Tänään nimipäiväänsä viettää Riikka. Onnittelut!
Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 
Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.
Dekkarit kiinnostavat enemmän.

Asianajaja ja toimittaja María Oruñan (s. 1976) dekkarit ovat hyvin suosittuja Espanjassa. Puerto escondido -sarjan avaa samanniminen dekkari, suomeksi ehkä piilopaikka tai turvasatama. Sarjassa rikoksia ratkoo Guardia Civilin luutnantti Valentina Redondo, joka on kolmikymppinen ja sinkku. Valentinalla on pakko-oireinen häiriö: hän siivoaa vimmaisesti ja haluaa pitää maailman järjestyksessä ja ottaa rikolliset kiinni. Naisen toinen silmä on vihreä, toinen melkein musta ja samea, mikä johtuu traagisesta teini-iän tapahtumasta kuten pakko-oireetkin. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Espanjassa sijaitsevaan Cantabriaan ja tämä ykkösosa tapahtuu kahdessa aikatasossa: nykyajassa sekä Espanjan sisällissodan aikana ja vuosina sen jälkeen.

Lontoossa kasvanut englantilais-espanjalainen Oliver Gordon remontoi Suancesin pienessä kalastajakylässä (noin 30 km Santanderista) äidiltään perimäänsä Villa Marinaa. Tarkoitus on muuttaa ränsistynyt huvila hotelliksi ja vuokrata sitä turisteille. Itse hän asuu huvilan alueella sijaitsevassa pienessä talossa. Oliver on uuden edessä: kihlattu Anna on jättänyt ja lähtenyt Intiaan, äiti Lucia kuollut hiljattain rattijuopon yliajamana, Irakin sodassa traumatisoitunut veli Guillermo on maailmalla teillä tietymättömillä ja skotlantilaissyntyinen isä Arthur viihtyy Skotlannissa.

Remonttimiehet löytävät Villa Marinan kellarista pienen vauvan jäännökset, jotka ovat ilmeisesti Espanjan sisällissodan ajoilta. Oliverin harmiksi uudistustyöt huvilassa keskeytyvät ja Guardia Civil & Valentina Redondo alkavat tutkia tapausta. Vauvan kapaloista löytyy peukalon pituinen jaderiipus, joka esittää azteekkien sateen ja hyvän onnen jumalaa.

Lisää iäkkäitä uhreja tulee: satamasta löytyy hukkuneena kalastaja Pedro Salazar, jolta löytyy tiiviissä muovitaskuissa Villa Marinan 'pienestä enkelistä’ kertovia lehtileikkeitä sekä myös runsaasti Oliverista kerättyjä tietoja. Köyhä Salazar oli myös avustanut isoilla summilla työttömiä lapsiaan. Kiristikö hän jotakuta? Toinen uusi kuolemantapaus vie tunnetun 72-vuotiaan lääkärin, joka myrkytettiin. Kolmas murhayritys jää yritykseksi: sairaalassa oleva vanha dementoitunut mies yritetään kuristaa ja kunnianarvoisa Señora Ongaio tekee itsemurhan.

Oliverin ympärille tuntuu siis kerääntyvän paljon väkivallantekoja. Hän saa myös hämmästyttäviä tietoja perheestään, sillä selviää mm. kuka hänen tuntemattomaksi jäänyt isoäitinsä oli. On selvää, että kaikilla näillä vanhemmilla ihmisillä on ollut yhteyksiä toisiinsa vuosikymmeniä. Espanjan sisällissodan ajoilta lähtien seurataan menneisyyden tarinalinjassa köyhän Hannan elämää. Francon pommituksissa 10-vuotiaan Hannan äiti ja pikkuveli kuolivat. Elämä oli äärettömän köyhää ja näköalatonta. Nuorena Hanna rakastui köyhään kalastajaan Luisiin, mutta halusi päästä rikkaisiin naimisiin ja saada paremmat eväät elämälleen. Hannalle tapahtui paljon traagisia ja rankkoja asioita.

Oruña kutoo taitavasti sekä menneet että nykyajan tapahtumat ja ihmiskohtalot toisiinsa. Murhien vyyhti tietysti selviää ja Oliver ja Valentina ystävystyvät. Dekkarin lopussa nämä kaksi yksinäistä muuttavat yhteen Villa Marinan pieneen taloon - he löytävät toisistaan turvapaikan. Dekkari oli nautinnollista kuunneltavaa, sillä äänikirjan lukija oli erinomainen. Pidin myös Espanjan lähihistoriasta, jota ovat leimanneet tähän päivään asti sisällissodan ja Francon ajan traumat. Olen kuunnellut sarjaa enemmänkin ja ensimmäisestä osasta tutut henkilöt ilmaantuvat taas tarinaan. Näitä henkilöitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ruotsalaisen Anna Ihrénin Smögenin murhat -sarjassa. Viihdyttävää ja jännittävää kesäistä kuunneltavaa ehdottomasti. Tämä on käännetty ranskaksi / Amazon  ja saksaksi / Goodreads.

María Oruña - Puerto escondido, Valentina Redondo #1
Planeta audio 2018
Äänikirjan lukija Elena Ruíz de Velasco
____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino
* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)


Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

9. kesäkuuta 2022

Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen


#dekkariviikko

Kirjailija, runoilija ja kääntäjä Xulio Ricardo Trigo on syntynyt Galiciassa vuonna 1959 ja hän näyttää kirjoittavan katalaaniksi, koska äänikirjan tiedoissa mainitaan espanjaksi kääntävän nimi. Kirjan nimessä El objetivo del crimen on sanaleikki, sillä el objetivo on sekä kohde että kameran linssi. En oikein keksi hyvää suomennosta, ehkä Rikoksen merkki linssissä, sillä siitä on kyse. Kirjan esittelyssä sanotaankin, että dekkari on kunnianosoitus valokuvauksen kultakaudelle, sen kameroille ja valokuvaajille. 

Dekkari käynnistyy II maailmansodan jälkeisestä Dresdenistä vuonna 1946. Venäjän armeija sieppaa Contaxin kameratehtaassa oppia saamassa olevan 12-vuotiaan Erika Ernemannin, tämän äidin ja sisko Ingen sekä kaksisataa muuta kameratehtaan työntekijää. Heidät viedään junassa härkävaunuilla Kiovaan kuin juutalaiset keskitysleirille. Kiovassa siepattujen tehtävänä on valmistaa venäläisille himoitun Contax-kameran kopio. Nykytason kerronnan välissä on otteita nuoren Erikan päiväkirjasta, jossa tyttö kertoo naisten kauhistuttavista kohtaloista venäläisten seksiorjina. Tehtaan johtaja Iván Gólubev vastasi naistyöläisiin kohdistuneista pahoinpitelyistä, sadismista ja julmuudesta. Kaikki tämä järkytti  nuorta Erikaa, sillä hän joutui kuvaamaan naisten pahoinpitelyt eikä itsekään välttynyt Golubevin kynsistä.

Vuonna 1961 (ennen Berliinin muurin pystyttämistä) kahdeksan vuoden jälkeen Kiovasta pakoon päässyt Erika työskentelee itä-Berliinissä Saksan poliisissa valokuvaajana. Hän juonittelee poliisipäällikkörakastajansa Hans Brugenin avulla itsensä Barcelonaan tutkimaan kahden nuoren tytön murhaa, koska tytöistä murhattuina otetuissa valokuvissa on hänen isänsä Contaxin merkki. Erika haluaa selvittää, kenen hallussa Kiovassa hävinnyt isän kamera nyt on ja miten se liittyy murhiin. Barcelonassa on iso saksalaisemigranttien yhteisö, joka edustaa ylempiä sosiaaliluokkia. Molemmat murhatut tytöt Heike ja Dagmar opiskelivat valokuvausta Luis Dolmenin oppilaitoksessa, samoin kuin Itä-Saksan konsulin tytär Dora.

Kiovan kokemustensa vuoksi Erika on kylmä ja laskelmoiva kuin Stasin agentti. Hän tekee läheistä yhteistyötä Barcelonan poliisin Eusebio Casajoanin kanssa. Vuonna 1961 Francon Espanjassa naispoliisi herättää kummastusta ja Eusebiollakin on peiteltävää: suvun anarkistinen menneisyys. Kiltti ja lainkuuliainen Eusebio joutuu helposti laskelmoivan Erikan pauloihin ja he viettävät muutamat kuumat hetket Eusebion täyshoitolahuoneessa.

El objetivo del crimen oli jännittävä ja varsinkin Erikan päiväkirja oli yli-inhimillisessä pahuudessaan hyytävä. Historia toistaa nyt itseään Ukrainassa, kun ukrainalaisnaiset päätyvät venäläisten raiskaamiksi ja tappamiksi. Trigo on luonut mielikuvituksellisen valokuvauksen historiaan liittyvän ja vetävän dekkarin. Jostain luin, että tämä olisi fiktiivinen mukaelma jonkun todellisen saksalaisen naisvalokuvaajan sodanjälkeisistä kokemuksista. Pidin Erikan ja barcelonalaisen Casajoanin dialogeista, ajankuvasta ja Barcelonan kuvauksesta. Erika tapaa tapauksen yhteydessä myös siskonsa Ingen, jonka luuli menehtyneen Kiovan vuosina, mutta siskosten kohtaaminen ei todellakaan ole mikään iloinen jälleennäkeminen.

Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
Kannen kuva kirjailijan
Storyside 2022
Äänikirjan lukija Eva Coll

____________________________________________________________


Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

7. kesäkuuta 2022

Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1


#dekkariviikko

Tanskalaisen pariskunnan Kim Faberin (s. 1955) ja Janni Pedersenin (s. 1968) esikoisdekkari Vinterland / Talven maa voitti Tanskan dekkariseuran esikoispalkinnon vuonna 2020. Janni toimii rikosreportterina Tanskan TV 2:ssa ja Kim on aiemmin toiminut Politiken-lehden uutis- ja kulttuuritoimittajana 25 vuotta. Sarjan toinen osa Satans sommar on jo ehditty kääntää ruotsiksi ja kolmas Blodland on tulossa. Kuuntelin tämän ykkösosan espanjaksi. Sarjan päähenkilöt ovat Kööpenhaminan poliisipäällikkö, kuuttakymppiä lähenevä Martin ’Juncker’ Junckersen ja hänen entinen työparinsa, nelikymppinen Signe Kristiansen.

On käynyt niin, että Juncker on tehnyt elämänsä tyhmyyden: hänellä on ollut suhde naispuolisen syyttäjän kanssa, virkavirhe siis ja hänet on hyllytetty Kööpenhaminasta pieneen lähikaupunkiin Sandstediin. Vaimo Charlotte on jäänyt pariskunnan kotiin Kööpenhaminaan ja Martin asuu nyt lapsuuden kodissaan isänsä kanssa. Iäkäs dementoitunut isä tuottaa monenlaista hankaluutta ja kieltäytyy muuttamasta hoivakotiin. Signe on naimisissa ja kahden lapsen äiti. Joulun alla Kööpenhaminan keskustan joulumarkkinoilla räjähtää pommi, joka tappaa lähes kaksikymmentä ihmistä ja haavoittaa useita. Signe on shokissa, sillä hänen pikkusiskonsa oli määrä mennä perheineen joulumarkkinoille juuri tuolloin.

Tanskan kaikki poliisivoimat on keskitetty Kööpenhaminan terrori-iskun tutkimiseen, joten Juncker joutuu toimimaan maakunnassa vain kahden alaisen kanssa, jotka ovat täysiä untuvikkoja. Maahanmuuttajanainen Nabiha Khalid on kyllä saanut poliisikoulutuksen, mutta harjoittelija, Afganistanissa komennuksella ollut Kristoffer Kirch ei sitäkään. Luulisi, että pieni Sandsted on lintukoto, mutta keski-ikäinen mies murhataan raa’asti metalliputkella ja hänen vaimonsa on kateissa.   Ensi alkuun murha näyttää tavalliselta väkivaltaiselta pahoinpitelyltä, mutta kun uhrilla paljastuu olleen yhteyksiä uusnatsiryhmiin, tapaus saa uuden käänteen. Lisäksi Sandstedissa sijaitsevassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa syttyy tulipalo ja uhreja tulee.

Sekä Kööpenhaminan että Sandstedin tutkimukset ajautuvat pian umpikujaan, mutta lopulta näyttää siltä, että tapauksilla on yhteyttä toisiinsa ja Signe saapuu Junckerin avuksi. Dekkari on jännittävä ja pidin siitä, että poliisien yksityiselämääkin valotetaan, mutta ei liikaa. Meno oli hurjaa ja vaarallista uusnatsiryhmien pimeitä ja väkivaltaisia rinkejä jäljittäessä. Yllättävää oli myös lumen ja pakkasten keskellä kärvistelevä Kööpenhamina, sillä kaupungista tulee ainakin minulle ensimmäiseksi mieleen kesä. Dekkarin loppupuolella oli jotain turhaa löpinää, jolloin keskittymiseni hieman herpaantui. Sarjan kakkososa Satans sommar on kuunneltavissa ruotsiksi äänikirjana, mutta ruotsi ei suju minulta. Tutustun siihen kyllä, jos se käännetään suomeksi, englanniksi ja espanjaksi. Jännittävä ja kiinnostava dekkarituttavuus.


Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno Juncker #1
Alkuteos Vinterland 2020
Saga Egmont 2022
Äänikirjan lukija Lluis Roda










____________________________________________________________


Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

6. kesäkuuta 2022

Veronica Sjöstrand - Althea Molin:: #1 Kuolleet enkelit & #2 Sisäpiiri


#dekkariviikko

Veronica Sjöstrand - Ángeles muertos. Althea Molin #1 ***
Alkuteos Änglalik 2008, Word Audio Publishing 2022
Äänikirjan lukija Georgia Tancabel

Veronica Sjöstrandin (s. 1971) Althea Molin -sarjalla on mielenkiintoinen historia: nämä sarjan kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät jo vuosina 2008 ja 2009 ja olivat sittemmin unohtuneet, kunnes ne julkaistiin uudelleen äänikirjoina vuonna 2019 ja nousivat heti Ruotsin kuunnelluimpien dekkareiden joukkoon. Kuuntelin tämän ensimmäisen osan espanjaksi, suomeksi se on ilmestynyt nimellä Kuolleet enkelit.

Tämän sarjan tähti, 32-vuotias rikosprofiloija Althea Molin on mielenkiintoinen persoona: isä on ruotsalainen, äiti eteläkorealainen ja pituutta naisella on vain 155 cm. Hän on opiskellut ja työskennellyt profiloijana New Yorkissa, mutta on vastikään muuttanut takaisin Tukholmaan ja sisustaa uutta asuntoaan. Althea on toipumassa New Yorkissa erään tutkinnan yhteydessä kokemastaan raaasta päällekarkauksesta. Tuntuvat korvaukset helpottavat elämää ja hän voi keskittyä toipumiseen. Althea on kärsinyt lapsesta lähtien myös OCD:stä eli pakko-oireisesta häiriöstä ja käy senkin takia psykologin juttusilla.

Tukholman keskustassa, Stureplanin ympäristössä riehuu sarjamurhaaja ja koko kaupunki on joutunut pelon valtaan. Vanha tuttu, rikosetsivä Rickard Magnusson pyytää Altheaa osallistumaan tutkimuksiin. Mutta nainen empii koska ei vielä ole valmis työhön, mutta suostuu sitten lopulta. Sarjamurhaaja tappaa nuoria naisia ja paloittelee heidän ruumiinsa matkalaukkuihin. Uhreja on jo kolme ja murhatavat identtiset. 

Jo tässä osassa tutustutaan Althean ystävään Emeliehen, joka saa suuremman roolin sarjan kakkososassa. Emelie on Althean täysi vastakohta: vaalea ja pitkä, kaunis ja kurvikas nainen, jolla on oma tietoalan yritys. Pian käy ilmi, että murhaaja on lähempänä kuin Althea arvaakaan. Sujuva ja jännittävä kuvaus rikosprofiloijan työstä ja psykopaattisen sarjamurhaajan metsästyksestä.

____________________________________________________________




Veronica Sjöstrand - Sisäpiiri. Althea Molin #2 ***
Alkuteos Kretsen 2009, suomentanut Pasi Punnonen, Word Audio Publishing 2021
Äänikirjan lukija Satu Paavola

Vuonna 2009 tämä Althea Molin -sarjan kakkososa Sisäpiiri oli ehdolla Ruotsin parhaimmaksi rikosromaaniksi ja se vie pankkimaailmaan. Tukholmalaisen Lindsteiska-pankin tekninen asiantuntija Pontus Ohlsson löydetään raa’asti murhattuna suussaan tarot-kortti Paholainen. Pian sen jälkeen selviää, että pankin järjestelmä on hakkeroitu ja pankista on varastettu miljoonia kruunuja. Viikkoa myöhemmin murhan uhriksi joutuu eläkkeellä oleva syyttäjä K. P. Gröndahl ja hänenkin suustaan löytyy tarot-kortti, tällä kertaa Oikeudenmukaisuus. Pian saadaan kolmaskin uhri, monacolaisen pankin työntekijä. Lindsteiska-pankki haluaa estää murron vuotamisen julkisuuteen ja kovistelee tietoturvajärjestelmästä vastaavaa Althean ystävätärtä Emelietä. Pian tämäkin joutuu murhayrityksen kohteeksi.

Rikosprofiloija Althea Molin toimii taas poliisin apuna. Hän seurustelee edelleen Rickard Magnussonin kanssa, mutta salaa tältä New Yorkista saamansa työtarjouksen. Apunaan profiloinnissa Althealla on nuori profiloijaksi tähtäävä Matias ja goottihenkinen naispoliisi Tova, mainioita sivuhenkilöitä muuten. Althea saa tekstiviestein yhteyden epäiltyyn murhaajaan ja tämä ehdottaa aamukahveja ravintolassa. Järjestetään vaarallinen väijytys siviilipukuisten poliisien vahtiessa tapaamista. 

Althea oli kiinnostava henkilöhahmo puoliksi korealaisen taustansa takia ja oli kiinnostavaa lukea, miten rikosprofiloija toimii. Sjöstrand kirjoittaa sujuvasti ja tihentää jännitystä, mutta ei mässäile väkivallalla. Sarjassa on ilmestynyt suomeksi vielä seuraavat osat:

#3 Yksinäinen susi
#4 Perisynti
#5 Pimeä verkko

____________________________________________________________


Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:

MA: Veronica Sjöstrand - Althea Molin #1 Kuolleet enkelit & #2 Sisäpiiri 
TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

18. toukokuuta 2022

T. J. Klune - La casa en el mar más azul


Kuuntelin helmikuussa T. J. Klunen uusimman fantasian Under the Whispering Door. Uppoutumista siihen haittasi lukijan ärsyttävä ääni. Päätin epäröinneistäni huolimatta kuunnella hänen bestsellerinsä Talo taivaansinisellä merellä / La casa en el mar más azul - ja tässä espanjankielinen lukija olikin erinomainen.

Linus Baker on Maagisten nuorten huolenpito-osaston ohjekirjan pykäliä tiukasti noudattava nelikymppinen sosiaalityöntekijä. Hän pukeutuu nuhruiseen pukuun ja on lihavahko, mikä hävettää häntä kovin. Linus asuu yksin kissansa Calliopen kanssa, ystäviä ei juuri ole ja kotikaupungissa sataa aina. Hän viettää yksitoikkoista ja ankeaa elämää siis. Linuksen työnä on valvoa orpokotien toimintaa, raportoida virastolle tarkoin ongelmista ja näyttää toiminnalle vihreää valoa tai sulkea ne.

Eräänä päivänä Linus saa hyvin salaisen toimeksiannon: hänen on lähdettävä kuukaudeksi kaukaisella Marsyasin saarella sijaitsevaan orpokotiin, jossa asuu kuusi maagista lasta ja nuorta. He ovat niin eriskummallisia ja oletettavasti vaarallisiakin, että heidät on päätetty pitää erossa muusta yhteiskunnasta. Linus ottaa kissansa mukaan ja ajaa saarelle, jossa hän tapaa mm. äärimmäisen älykkään kuusivuotiaan antikristus Lucyn, kaksisataavuotiaan pullean puutarhatonttu Talian, Pomeraniaksi säikähtäessään muuttuvan Salin, puutarhurointia rakastavan metsänhenki Pheen ja orpokotia johtavan hurmaavan Arthurin. Saarelaiset suhtautuvat hyvin kylmästi ja torjuvasti orpokodin outoihin lapsiin ja kärhämää on tuon tuostakin. Vallitsee isoveli valvoo -mentaliteetti ja jättimäiset katukyltit kehottavat ilmoittamaan kaikesta oudosta.

Klune luo mahtavan upean ja värikkään fantasiamaailman ja haluaa kirjallaan sohia erilaisuuden pelkoamme. Hänen luomansa maagiset hahmot ovat persoonallisuuksia joka ikinen. Ehkä eniten minua ihastutti ja huvitti Lucy, joka varsin usein äityi mahtailemaan kyvyillään ja pelottelemaan Linusta ja muita lapsia maailmanlopun uhkakuvilla. Äänikirjan lukija eläytyi upeasti Linuksen puuskahduksiin! Sympaattinen tyyppi oli myös puutarhatonttu Talia, joka puhui puutarhatonttujen kieltä ja tarjosi Linukselle lohdutusta ja vertaistukea pulleuteen. Ihana tyyppi oli myös puutarhaan hurahtanut Phee, jonka viherpeukalo sai kaikki kasvit kukoistamaan.

Klunen kirjan ollessa kyseessä mukana on myös queer-rakkautta: Linuksesta ja Arthurista tulee rakastavaiset. Nössö Linus rohkaistuu kirjan kuluessa kyseenalaistamaan viraston toimintaa eikä katso enää hyvällä sen päätöksiä. On itse asiassa älytöntä kutsua Marsyasin saaren orpokotia orpokodiksi. Orpokoti on lapsille väliaikainen paikka, josta lapset adoptoidaan perheisiin - mutta kukaan ei adoptoi ikinä näitä omituisia lapsia. Linus ja Arthur rakastavat näitä lapsia ja heidän on löydettävä lasten tulevaisuudelle kestävä ja onnellinen ratkaisu - ja sen he tekevät.

Olihan tämä maaginen kirja, joka piti otteessaan, täynnä värikkäitä hahmoja ja tunteisiin meneviä kohtauksia. Yksinäinen Linus koki rakkautta ja hyväksyntää ensimmäisen kerran elämässään ja lapset osoittautuivat lapsiksi omituisesta ulkonäöstään ja ihmeellisistä kyvyistään huolimatta. Ei voi kuin ihailla Klunen mielikuvitusta ja tarinankerronnan lahjaa!

Kirjaa on luettu mm. näissä blogeissa:  Kasoittain kirjoja,  Kirsin kirjanurkka &  Yöpöydän kirjat

T. J. Klune - La casa en el mar más azul
Alkuteos The House in the Cerulean Sea 2020 / Talo taivaansinisellä merellä, Otava 2021
Planeta audio 2022
Äänikirjn lukija Marc Gómez
____________________

Lumoava fantasia oman paikkansa löytämisestä sekä ennakkoluuloista ja niiden murenemisesta Orpokodissa asustaa kuusi maagista lasta: maahinen, metsänhenki, traakki, tunnistamaton vihreä otus, ihmissylikoira ja Antikristus. Linuksen tehtävä on selkeä: hänen on arvioitava, voivatko lapsoset saada aikaan maailmanlopun.

22. huhtikuuta 2022

Pam Jenoff - Las chicas desaparecidas de París & The Woman with the Blue Star



Toinen maailmansota tarjoaa loputtomasti aiheita yhä uusille kirjailijoille. Yhdysvaltalainen Pam Jenoff (s. 1972) on yksi heistä, joka kirjoittaa historiallista fiktiota toisen maailmansodan vuosista. Jenoff on koulutukseltaan asianajaja ja työskennellyt aiemmin mm. Pentagonissa sekä diplomaattina Puolassa. Hän on kirjoittanut yli kymmenen historiallista romaania, joista on suomennettu mm. Diplomaatin vaimo, Sirkustyttö & Nainen ja sininen tähti.

Pam Jenoff - Las chicas desaparecidas de París ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
(ei suom. Pariisin kadonneet tytöt, alkuteos The Lost Girls of Paris) 
Harper Collins 2020
Äänikirjan lukija Alejandro Fariza

1940: Keskiössä on brittien salainen erikoisyksikkö SOE, The Special Operations Excutive, joka koulutti agentteja vakoilu- ja sabotaasitehtäviin Saksan miehittämiin maihin. SOE:lla oli iso ongelma: joka viikko menetettiin useita nuoria miesagentteja, luultavimmin siksi, että miehet pistivät silmään yhteisöissä, joiden kaikki miehet olivat rintamalla. Niinpä päätettiin kouluttaa naisagentteja, jotka sulautuisivat helpommin yhteisöihinsä. Sukujuuriltaan puolalainen Eleanor Trigg sai Ranskan agenttien koulutuksen ja organisoinnin hoitaakseen.

Eleanor valitsi joukon nuoria naisia, jotka osasivat ranskaa kuin syntyperäiset ja järjesti heille muutaman viikon tehokoulutuksen ennen heidän pudottamistaan Ranskaan. Nuori yksinhuoltajaäiti Marie on yksi, jonka vaarallista toimintaa seurataan. Toinen todellinen historiallinen operaatio oli natsien Nacht und Nebel, joka tähtäsi siihen, että kaikki ulkomaiset agentit eliminoitiin jäljettömiin.

1946: Romaanin myöhempi aikataso kuvaa tapahtumia New Yorkissa: Grace Healey löytää New Yorkin keskusasemalta hylätyn matkalaukun, jossa on 12 nuoren naisen valokuvaa, jotkut heistä univormuissa. Valokuvat eivät jätä Gracea rauhaan ja hän alkaa tutkia keitä nämä naiset ovat. Grace saa selville kenen matkalaukku on ja miksi se oli hylätty asemalle. Hän selvittää myös 12 nuoren naisen henkilöllisyydet ja kohtalot sodan aikana. Minusta romaani oli todella hienosti rakennettu ja erittäin jännittävä. Tämähän löytyy tietenkin englanniksi myös - The Lost Girls of Paris.

The Special Operations Executive (SOE) was a secret British World War II organisation. Its purpose was to conduct espionage, sabotage and reconnaissance in occupied Europe (and later, also in occupied Southeast Asia) against the Axis powers, and to aid local resistance movements.

Nacht und Nebel was a directive issued by Adolf Hitler on 7 December 1941 targeting political activists and resistance "helpers" in the territories occupied by Nazi Germany during World War II, who were to be imprisoned, murdered, or made to disappear. Victims who disappeared in these clandestine actions were never heard from again.

____________________________________________________________

Pam Jenoff - The Woman with the Blue Star ⭐️⭐️⭐️
Suomennettu nimellä Nainen ja sininen tähti
Harlequin Audio 2021
Äänikirjan lukijat Emily Lawrence, Nancy Peterson, Jennifer Jill Araya

Kuuntelin kirjan englanniksi, mutta äänikirjan lukijoiden pateettisuuden vuoksi suositan suomenkielistä versiota, lukijana Sanna Majuri. Romaani oli muutenkin erilainen kuin odotin, sillä se keskittyy uuvuttavasti 19-vuotiaan juutalaistytön Sadie Gaultin ja hänen perheensä piileskelyyn krakovalaisesa viemäriverkostossa.

Natsit olivat siirtäneet Krakovan kaikki juutalaiset asumaan ghettoon ja vuonna 1943 sitä alettiin tyhjentää ja lähettää juutalaisia keskitysleireille. Puolalainen putkimies Pawel auttaa Sadieta, tämän isää ja raskaana olevaa äitiä pakoon viemäriverkostoon. Heidän kanssaan sinne päätyy myös Rosenbergien perhe: poika Saul, isä ja isoäiti. Pawel tuo piileskelijöille ruokaa ja tietoja ulkomaailmasta. Olosuhteet viemärissä ovat tietenkin aivan järkyttävät: osa heistä kuolee ja Sadien äiti synnyttää lapsensa kaameissa olosuhteissa.

Kun Pawel pidätetään, piileskelijöiden elämä vaarantuu. Eräänä päivänä Sadie katsoo ylös viemärikannen säleikön läpi ja näkee samanikäisen puolalaistytön Ella Stepanekin, ja pyytää apua. Ellan isä on kaatunut sodassa ja ovela äitipuoli on perinyt kotitalon. Ella halveksii natsien kanssa yhteistyötä tekevää opportunistista äitipuoltaan, mutta se hyvä puoli siinä on, että heillä on ruokaa. Ella alkaa toimittaa salaa ruokaa viemäriverkostoon, asettaen itsensä vaaralle alttiiksi.

Romaanin järkyttävät tapahtumat on kuvattu hyvin ja juonen uskomattomat käänteetkin tuntuvat mahdollisilta.  Jenoff sitoo sodanaikaiset tapahtumat jännittävästi 2000-luvulle: yhdeksänkymppinen, Yhdysvalloissa asuva nainen matkustaa Krakovaan tarkoituksenaan tavata siellä eräs henkilö menneisyydestä. Tapaaminen järjestyy, mutta henkilö ei ole se, joksi nainen tätä luuli. Lopussa tietenkin kummankin naisen henkilöllisyydet paljastuvat ja he saavat hivenen lohtua vuosikymmenien päästä.

Kirjan on lukenut myös Luetut kirjat -blogi.

15. huhtikuuta 2022

Anna Ihrén - El morador de la playa & Jääkalastaja


Ruotsalainen Anna Ihrén (s. 1971) kulkee Viveca Stenin ja Camilla Läckbergin jalanjälkiä kirjoittamalla pikkukaupunkiin sijoittuvia murhamysteerejä. El morador de la playa / Hylynetsijä on ensimmäinen osa Smögenin idylliseen merenrantakylään sijoittuvassa jännityssarjassa. Se vie ihanasti kesään ja Smögenin asukkaiden salaisuuksiin. Toinen osa Jääkalastaja siirtyy sitten pakkasten keskelle Huippuvuorille. Sarjan seuraavat osat Manttelinperijä ja Majakkamestari ilmestyvät suomeksi touko-kesäkuussa. Ehkä kuuntelen lisää, vaikka nämä eivät niin vakuuttaneetkaan. Hyvää pään nollausta joka tapauksessa.

#1 El morador de la playa ** Word Audio Publishing 2022
Äänikirjan lukija Begoña Pérez Millares

Smögenin satama-altaasta löytyy murhattuna nuori Sebastian ja sukeltaja Åke Strömberg katoaa jäljettömiin. Dekkari edustaa cosy crimea ja murhajuonen ohella Ihrén selvittää erittäin paljon paikkakunnan asukkaiden sotkuisia ihmissuhteita. Takaumin kurkistetaan 1800-luvun Smögeniinkin ja Santa Annan uppoamiseen.

Göteborgin poliisissa keväällä kovia kokenut nelikymppinen Dennis Wilhelmsson tulee lapsuutensa Smögeniin toipumaan ja viettämään kesää. Hänen siskonsa Viktoria asuu edelleen saarella, mutta Dennis vuokraa asunnokseen Doloresin, vanhan laivan, joka on kiinnitetty Smögenin satamaan. Käy niin, että paikallinen poliisipäällikkö estyy hoitamasta virkaansa ja niinpä Dennis saa tutkinnnan johtaakseen. Työpariksi tulee poliisikokelas Sandra Haraldsson, kymmenisen vuotta Dennisiä nuorempi nainen.

Dekkarissa on hyvin paljon henkilöhahmoja ja Ihrén osoittaa, että pienelläkin paikkakunnalla on ihmissuhdesotkuja ja vaiettuja salaisuuksia. Tapahtumat kärjistyvät hurjaan ajojahtiin merellä juhannusyönä, jolloin sekä Dennis että Sandra ovat päästä hengestään. Tarina osoittaa, että kuka tahansa voi mennä rikki ja ryhtyä hautomaan murhaa kostaakseen, jos kokee erittäin traumaattisen pettymyksen. Ihrén kuvaa hienosti ruotsalaista kesämenoa suositussa lomaparatiisissa. Dekkari oli pitkä ihmissuhdesoppa, mutta ehkä henkilöhahmoja piti pohjustaa seuraaviin osia varten. 

_____________________________________________________________

#2 Jääkalastaja *** Isfiskaren 2017, suomentanut Pirjo Lintuniemi
Word Audio Publishing 2021
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi

Kun 40 m pitkä tutkimusalus Idun saapuu Smögenin satamaan eräänä talviaamuna, tutkimuspäällikkö Kaj Malmberg löydetään murhattuna hytistään. Göteborgin yliopisto oli kaavaillut suurta juhlaa Smögenin kylpylähotellissa samalle illalle ja murhatun ottopoika Peter on tapahtumajärjestäjänä luonut juhlalle upeat, mutta hyytävät puitteet: verenpunaisia ruusuja roikkuu katosta ja mustat lautasliinat on taiteltu dramaattisesti joutsenen muotoon. Vainajan toinen poika Anders Malmberg on myös meritutkija, sisko puolestaan tutkii Afrikkaa. Mutta kuka on nuori tummaihoinen Simon, joka esiintyy poetryslameissa?

Dennis Wilhelmson ja Sandra Haraldsson vetävät murhatutkimusta, jota hankaloittaa se, että Idun saa murhasta huolimatta luvan suunnata Jäämerelle ja Huippuvuorille jatkamaan tutkimuksiaan.  Tämän osan seuraaminen olisi ollut hankalaa, jos ei olisi lukenut ensimmäistä osaa, sillä samoja henkilöitä ilmaantuu tarinaan. Kiehtovinta oli istua Sandran moottorikelkan kyydissä Huippuvuorten hyytävässä pakkasessa ja lumituiskussa ja kiitää Barentsburgiin, venäläisomistuksessa olevaan hiilikaivokseen. Wikipedian mukaan sinne on linnuntietä 40 km Longyearbyenistä, mutta tieyhteyttä ei ole.  Tässäkin osassa vanhoilla salaisuuksilla ja traumoilla oli yhteys nykypäivään.

14. maaliskuuta 2022

Murasaki Shikibu - El diario de la Dama Murasaki

 

Kuuntelin hovinainen Murasaki Shikibun ( n. 978 - 1014) päiväkirjan espanjankielisenä äänikirjaversiona - El diario de la dama Murasaki. Tiesin hänen kirjoittaneen 1000-luvulla Genjin tarinan, josta Kai Niemisen suomennostyö on kuulemma loppusuoralla. Unien kelluvalla sillalla -blogi kertoo näin:  "Genjin tarina (Genji monogatari) on Kai Niemisen suurtyö, joka on loppumetreillä. Tämän laajan, maailman ensimmäiseksi psykologiseksi romaaniksikin sanotun teoksen kirjoitti hovinainen Murasaki Shikibu pian vuoden 1000 jälkeen keisarin hovissa Heian-kyōssa, nykyisessä Kiotossa."

Lady Murasakin päiväkirjan alussa on paljon faktatietoa kirjailijasta ja esittely selittää, mihin mikäkin päiväkirjan teksti viittaa. Valitettavasti kirjasta oli vain äänikirjaversio, joten en voi palata tarkemmin tekstiin. Murasakin oikeaa nimeä ei tunneta, mutta hän kuului aatelisen Fujiwara-klaanin haaraan, sai hyvän koulutuksen ja oppi myös kiinaa, mikä oli yleensä mahdollista vain miehille. Murasaki meni naimisiin kaukaisen sukulaisensa kanssa ja he saivat tyttären, mutta Murasaki jäi leskeksi vain kahden vuoden avioliiton jälkeen. En huomannut mainintaa tyttären myöhemmistä vaiheista, mutta päiväkirjasta käy ilmi, että hoviin tullessaan Murasaki ei ole enää aivan nuori ja että Genjin tarina oli jo ilmestynyt ja saanut mainetta. Nyt keisarinna Sōshin (n. 988 - 1074) hovinaisena ollessaan hän opetti keisarinnalle kiinaa ja taltioi yksityiskohtaisesti hovin tapahtumia ja juhlallisuuksia.

Päiväkirja on todennäköisesti kirjoitettu vuosina 1008-1010 kun myös Fujiwara-suvusta tulevalla keisari Ichijōlla oli kaksi keisarinnaa. Murasaki oli hoviin 12-vuotiaana tulleen ujon keisarinna Shōshin hovinainen. Keisarinna Teishin hovinainen puolestaan oli Tyynynaluskirjan kirjoittanut Sei Shōnagon. Kilpailu keisarinnojen ja hovinaisten välillä oli kovaa ja Murasaki puhuu pisteliääseen sävyyn Sei Shōnagonista. Keisarinna Sōshi synnytti kaksi poikaa, joista toisen synnytys oli vaikea. Murasaki kuvaa päiväkirjassaan yksityiskohtaisesti lapsen syntymään liittyviä isoja juhlallisuuksia, jotka tapahtuivat tietyin väliajoin. Hänen kerrontansa on hyvin eloisaa ja hän kuvaa runsaasti hovinaisten kimonoita ja aatelismiesten asuja. Heian-kaudella ohuita kimonoita saatettiin pukea kuusitoistakin päällekkäin, jolloin leveistä hihansuista näkyi niiden upea ja yhteensopiva väriloisto. Kerrassaan upeaa.


Murasaki on tekstissään pisteliäs ja terävä. Osansa saavat flirttailevat hovinaiset ja hoviherrat. Oma tulevaisuus näyttäytyy Murasakille epävarmana, hän ei tiedä mitä tuleman pitää. Murasaki kuoli nuorena, vain noin 36 vuotiaana. Luultavasti hän siirtyi vuonna 1011 leskeksi ääneen keisarinna Shōshin kanssa Fujiwara-suvun kartanoon. Keisarinna Sōshi eli 86-vuotiaaksi. Lady Murasakin päiväkirja oli kiehtovaa kuunneltavaa. Ehkä on tutustuttava Genjin tarinaankin kun se ilmestyy suomeksi!

Murasaki Shikibu - El diario de la Dama Murasaki
Saga Egmont 2022
Äänikirjan lukija Laura Hernández Bermejo
_____________________

11. maaliskuuta 2022

Mielenterveydestä x 3: Elina Jokinen, Ángel Martín & Meg Mason

 
Niputin tähän postaukseen kolme kirjaa, 
joista jokainen käsittelee mielenterveyttä jollain tavalla.

Elina Jokinen - Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi ***
Tuuma-Kustannus 2020
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo

Aion kertoa teille siitä, kuinka minusta tuli yksi niistä, joilla naksahti. Tietenkään sen ei olisi pitänyt olla mahdollista, mutta kyllä se vain oli: minä tulin hulluksi — en sosiaalisena mielikuvana, en diskursiivisena käytänteenä, vaan sanan konkreettisimmassa, kouriintuntuvimmassa merkityksessä. Siinä, jossa oma sisimpämme muuttuu tuntemattomaksi ja hallitsemattomaksi. Niin voi käydä kenelle tahansa. 

Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut, Elina Jokisen Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kertoo Julmalan suvun kolmen sukupolven naisten elämästä Pohjanmaalla lestadiolaisuuden vaikutuspiirissä ja heidän hauraasta mielenterveydestään. Stella Kristantytär Julmala on uupunut yliopistontutkija, joka on sisäistänyt lestadiolaisen suurperheen ihanteen. Lapsi on Jumalan lahja ja Stellan on saatava vielä ainakin neljäs lapsi aviomiehen vastustuksesta huolimatta. Stellan äiti Krista Maariantytär Julmala oli katsellut juopon lestadiolaissaarnaajaisänsä meinikiä riittämiin, ryhtyi feministiksi ja lähti maailmalle ja politiikkaan. Kristan äiti Maaria Julmala, Karjalan evakko, ei päässyt mihinkään karkuun alkoholistisesti juovaa miestään, vaan hänen oli alistuttava yhteisön hurskaana pitämän miehen mielivallan alle.

Teos tuntui aluksi haastavalle ja vähän sekavalle, sillä oli vaikea hahmottaa kuka on kuka. Kirjan loppupuolen tykitys lestadiolaissaarnaaja Armas Julmalasta, sodanaikaisesta tappajasta, oli vakuuttavaa ja  hurjaa kuunneltavaa. Julmalan suvun naiset kokevat kukin elämässään traumoja, joiden vaikutukset heijastuvat sukupolvesta toiseen: on evakkoutta, alkoholismia, masennusta, alistumista miehen valtaan, keskenmenoja ja oman mielenterveyden rakoilua; unelmat murenevat raa’an todellisuuden aallokoissa.

Romaani kertoo hulluudesta, lestadiolaisuudesta, feminismistä ja perheiden vaietuista salaisuuksista, kaikkien perheiden. Siinä on tilaa myös myyrille ja oraville, kuten kaikissa puutarhoissa ja elämässä aina. Elina Jokinen on kirjallisuuden tohtori ja kirjoittamisen monialainen ammattilainen, joka haluaa omalla esimerkillään rohkaista ihmisiä suhtautumaan kriittisesti heitä muka sitoviin normeihin. 


____________________________________________________________

Ángel Martín - Por si las voces vuelven ****
Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Ángel Martín

Ángel Martín (s. 1977, Barcelona) on tunnettu näyttelijä, tv-kasvo ja julkkis Espanjassa. Tässä autofiktiivisessa teoksessaan Siltä varalta, että äänet palaavat Martín kertoo, mitä tapahtui kun hän tuli hulluksi eli sairastui psykoosiin vuonna 2017. Martín lukee itse äänikirjan ja itkee sen lopussa. Kokemus on ollut rankka, mutta hän kertoo myös hirtehistisesti ja huumorilla kokemastaan. Hän sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan siltä varalta, että äänet palaavat ja murtaakseen mielenterveysasioihin liittyviä tabuja, mutta uskoo teoksesta olevan apua kaikille, jotka itse tai joiden läheiset ovat kokeneet vastaavaa.

Martínin kirjaa kuunnellessa voi sukeltaa psykoottisen ihmisen mieleen, ja se oli hurjaa se. Hän kuuli ääniä ja näki kaikkialla joko hyviä tai pahoja merkkejä. Martín sai aikaan kohun twiittailemalla Twitter-tilillään aivan sekopäisiä ja käytti yhtä määrättyä hashtagia kaikissa tuon ajan postauksissaan. Naisystävä ja veli saivat hänet sairaalaan, jossa hänet sidottiin aluksi pakkopaitaan, jottei olisi ollut vaaraksi itselleen.
 
Martínin kirjaa kuunnellessa tuli mieleeni myös Juha Hurmeen omista kokemuksistaan kirjoittama teos Hullu. Ihmisen mieli on herkkä eikä kukaan voi olla turvassa mahdolliselta mielen särkymiseltä. Onnekseen (ja onneksemme) sekä Hurme että Martín selvisivät kokemastaan.

____________________________________________________________

Meg Mason - Sorrow and Bliss ***
Harper Audio 2021
Äänikirjan lukija Emilia Fox

Uusiseelantilaisen Meg Masonin teos Sorrow and Bliss (Murhe ja autuus, Otava 2022) kertoo nelikymppisestä Marthasta, jonka elämä on pahassa kriisissä - joskin pahoja kriisejä on riittänyt jo teini-iästä lähtien. Marthaa vaivaa joku diagnosoimaton mielenterveyden häiriö, joka saa hänet puhumaan töykeästi ja julmasti lähimmilleen. Takana on terapioita ja lääkityksiä, mutta apua ei vain ole tullut. Nyt kiltti aviomies Patrick on saanut tarpeekseen ja muuttanut pois yhteisestä Oxfordin kodista. Marthan on myös muutettava pois, koska se on miehen työsuhdeasunto eikä hänellä ole muuta paikkaa kuin lapsuudenkoti.

Martha ei pidä alkoholistisesti juovasta äidistään, joka tekee omituista kierrätystaidetta. Isä on runoilija, joka on julkaissut vain yhden nuoruudenteoksen. Takaumista selviää, että boheemi ja köyhähkö perhe on elänyt rivitalossa Lontoon lähiössä. Marthan lapsuusaikaa helpotti jämpti ja säntillinen sisko Ingrid, joka nyt on menestyvä ja kiireinen perheenäiti, eikä ehdi paneutua Marthan ongelmiin. Mieheensä Patrickiin Martha oli tutustunut jo lapsena perheen viettäessä joulua varakkaan Winsome-tädin luona hienostuneessa Belgravian kaupunginosassa Lontoossa. Sisäoppilaitoksessa opiskeleva tädin poika toi näet Patrickin jouluksi kotiinsa, koska tämän Hongkongissa töissä oleva isä oli unohtanut poikansa tyystin. Patrickista tuli joulujen vakiovieras. Siitä se rakkaus sitten lähti.

Kirja oli pirteä ja hauska, vaikka mielenterveydestä ja vaikeista asioista kertoikin. Marthan elämä alkaa selkiytyä, kun hän vihdoin uskaltaa panna äitinsä tilille tämän juomisesta. Äiti raitistuu, sillä syy juomiseen on ollut Marthan teini-iässä saama mielenterveysdiagnoosi, jonka äiti on salannut. Äiti luuli tekevänsä hyvän teon estämällä tyttären saamasta psyykkisesti sairaan leimaa. Kun Martha vihdoin saa oikean diagnoosin, hän alkaa ymmärtää itseään paremmin. Ehkä tarinan opetus on se, että mielenterveysasioista pitäisi voida puhua avoimemmin eikä pitää niitä tabuina. Tieto lisää tuskaa, mutta myös itseymmärrystä. Kirjailija sanoo, että Marthan diagnoosi x on sepitteellinen eikä vastaa sellaisenaan mitään psyykkisen sairauden diagnoosia.

Kirjaluotsin näkemys.

25. tammikuuta 2022

José Antonio Lucero - La vida en un minuto


Sain tästä kirjasta vinkin Twitter-ystävältä Katriinalta, kiitos! José Antonio Lucero (s. 1988) on historioitsija, jonka Youtube-kanava La cuna de Halicarnaso on hyvin suosittu Espanjassa. Siellä hän jakaa populaaristi tietoa historian tapahtumista. Espanjan sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva La vida en un minuto (Elämä minuutissa) perustuu sekin historialliseen tosiseikkaan: 3. tammikuuta 1944 tapahtui järkyttävä junaonnettomuus, jossa Madridista lähtenyt postijuna, hiilijuna ja rautateiden työkone törmäsivät tunnelissa Leónin maakunnassa. Francon hallinto sensuroi lehdistöä ja aliarvioi uhrien määrää, joita oli noin 100 kuollutta ja saman verran loukkaantuneita.
 
Lucero tuo kontrastisesti esiin jakautuneen yhteiskunnan - on voittajat ja hävinneet. Postijunassa matkustaa nuori varakkaan perheen tytär Julia äitinsä Trinidadin kanssa. Järkyttynyt tyttö tarvitsee etäisyyttä omistushaluiseen ja törkeästi käyttäytyneeseen sulhaseensa. Samassa junassa matkustaa myös Francon kätyreitä Madridista pakeneva Daniel, joka on piileskellyt jo neljä vuotta Madridin puistojen sodanaikaisissa bunkkereissa ja juoksuhaudoissa, kuten sadat muutkin hävinneet. 
 
Julia kapinoi äitinsä vanhoillisia asenteita vastaan ja on aloittanut kirjallisuuden opinnot yliopistossa. Äidin mielestä opiskelu on naisille turhaa, parasta olisi naida rikas mies ja ryhtyä kotiäidiksi. Mutta Julia haluaa ammatin ja opettajaksi, ei alistua naisenelämän ahtaisiin raameihin. Daniel ja Julia törmäävät toisiinsa junassa, ystävystyvät ja puhuvat kirjallisuudesta ja sensuroiduista kirjailijoista, mm. María Zambranosta. Köyhästä syntyperästään huolimatta Daniel on lukenut lapsena paljon. Päätarinan rinnalla kulkee otteita Danielin päiväkirjasta, jossa hän kertoo traagisista sisällissodan vuosistaan vuorilla. Hän oli vain 16-vuotias sisällissodan syttyessä ja todisti miten Francon sotilaat surmasivat hänen juutalaiset vanhempansa ja siskonsa.

Teksti ei alussa oikein lähtenyt lentoon, sillä Luceron tyyli on hyvin asiallista ja yksinkertaista, lauseet lyhyitä. Mutta kirjan loppupuolen kuvaukset junien törmäyksestä ja sen aiheuttamasta kaaoksesta olivat valtavan upeita ja eläytyviä. Helpohko, lyhytlauseinen teksti sopii hyvin sellaiselle lukijalle, joka haluaa verestää espanjan taitojaan. Alun nihkeys vaihtui jännittävään ja trillerimäisen koskettavaan rakkaustarinaan. Espanjan ja Madridin sisällissodan jälkeinen todellisuus tuli iholle.

José Antonio Lucero - La vida en un minuto
Penguin Random House 2021
____________________