Taide yhdistää, taide toimii - verkossa!

Tämän pandemiakriisin keskellä meille suomalaisille jotain mukavaakin: Suomi on maailman onnellisin maa jo kolmannen kerran, kertoo YK:n onnellisuusraportti, jossa listattiin 153 valtiota. Tässä kymmenen kärki: Suomi, Tanska, Sveitsi, Islanti, Norja, Hollanti, Ruotsi, Uusi Seelanti, Itävalta ja Luxemburg. Suomi on hyvä ja kaunis maa ja meillä on sisua. On taisteltava kaikki yhdessä tätä pandemiaa vastaan kuten presidentti Sauli Niinistö sanoo - "Olemme tässä joukolla, toinen toisiamme tukemassa.” 

Tänään 21.3. vietetään Maailman runouden päivää

"Runous on yksi puhtaimmista kielellisen vapauden ilmentymistä. Se on kansojen identiteetin ainesosa ja ilmentää kulttuurin luomisenergiaa, sillä se pystyy uusiutumaan jatkuvasti." - Irina Bokova, UNESCO:n pääjohtaja. Lue lisää - Suomen YK-liitto

Kulttuuritoimijat ovat osoittaneet luovuuttaan tässä poikkeuksellisessa tilanteessa lukuisilla hienoilla tavoilla. Konsertteja ja näyttelyitä on siirretty verkkoon vapaasti kuunneltaviksi ja katsottaviksi. Listaan tässä muutamia runo- ja taidejuttuja, joita et ole kenties huomannut.

ALUKSI SIIS RUNOUTTA

Runouden puuhanainen, kirjailija ja runoilija Sinikka Vuola kutsui muutamia runoilijaystäviään helpottaman kulttuurinälkää. Syntyi hieno runovideo, jossa runojaan lukevat hänen lisäkseen Jyrki Kiiskinen, Tapani Kinnunen, Harry Salmenniemi, Saila Susiluoto, Miia Toivio ja Tuija Välipakka. Videon kokosi Mikaela Välipakka.

Taide yhdistää, taide toimii! 

Poesia tarjoaa useita runoteoksia vapaasti ladattaviksi. Ladata voit mm. nämä loppuvuodesta 2018 ilmestyneet: V.S. Luoma-aho - Luonteita, Miia Kontro -Tunnustus, J.G. Seume - Kesä 1805, Hannu Helin - Alisiin ylisiin ja Kaija Rantakari - Koko meren laajuus, josta alla oleva sitaatti:

asetat sängyllä auringon silmiini

teet itsestäsi siluetin joka voisi olla kuka vain 

mutta joka olet sinä,

aina sinä

_______________

Lavarunoilija Juho Kuusi esiintyi Talent Suomessa...
Hänen nimellään löytyy Youtubesta montakin videota.

Mun matka, Aura Nurmi

Seela Sella: Lauri Viita - Luominen
Tässä on nostettava hiukan volyymia!

LOPUKSI TAIDETTA

Amos Rex esittelee Generation 2020 -näyttelyn videoteoksia verkossa osuvalla otsikolla Absurdeja aikoja. Suuret ja huolestuttavat aiheet saavat usein myös absurdeja piirteitä. Monet Generation 2020 -näyttelyn taiteilijoista käsittelevät teoksissaan tällaisia vaikeita aiheita pelottomasti, niin inhimillisellä uteliaisuudella kuin mustan huumorin keinoin. Katsottavissa on kuusi taidevideota: 

• Jenny Hytönen - Nectar
• Leevi Ikäheimo - ASMR ROLEPLAY: MOTHER EARTH COMFORTS YOU WHILE YOU ARE DYING AND SHE IS DYING WITH YOU
• Annika Korhonen - Oletko koskaan maistanut jalkasieniburgeria?
• Liisa-Irmelen Liwata - Writing Tool
• Joel Stenroos & Konsta Ryösä - Nychthemeron 
• Delilah Sykes - Intelligence.

Toimitaan viisaasti määräyksiä noudattaen. Aurinkoa ja terveyttä!

Olipa kerran - Sinkka, Keravan taidemuseo

Nina Ternon upeita Muusa-veistoksia oli kolme...

OLIPA KERRAN – Aune Laaksosen Taidesäätiön kokoelma 3.5.2020 saakka

Käyn Keravan keskustassa aina silloin tällöin, mutta Sinkkaan ei ole tulut mentyä. Ajatuksissa on monesti ollut, mutta joko on ollut kiire tai museossa näyttelynvaihto meneillään. Elämä on ihanaa -blogin Mannilainen muistutteli minua Sinkasta vasta hiljan - kiitos! Toukokuun alkuun saakka Keravan taidemuseo esittelee Aune Laaksosen Taidesäätiön ykköskokoelmaa teemalla Olipa kerran. Tekstiplansseissa eri taiteilijat kertovat mielenkiintoisesti töittensä synnystä ja yhteyksistä Keravan taidemuseoon ja sen puuhamiehiin ja -naisiin.

Näyttely oli kerrassaan upea! Ensiksikin museon tilat ovat vaalean modernit ja monimuotoiset, nykytaiteelle oivallisesti sopivat. Tilat remontoitiin täysin ennen kuin museo muutti sinne vuonna 2012. En ole pitkään aikaan nähnyt Suomen nykytaiteelle omistettua näin laajaa näyttelyä. Minua viehätti se, että mukana oli hyvin eri tyyppisiä töitä: suuria ja värikkäitä öljyvärimaalauksia ja pienikokoisempaa mustavalkoista grafiikkaa. Myös lukuisat veistokset toivat näyttelyn tunnelmaan oman hurmaavan lisänsä.

Kuvasin yleiskuvia ja joitain yksityiskohtia. Museon sivuilla ei kerrota mukana olevien taiteilijoiden lukumäärää, mutta esimerkiksi Kuutti Lavosen, Hannu Väisäsen, Tero Laaksosen, Juho Karjalaisen ja Nina Ternon työt ihastuttivat. Suositan käyntiä Sinkassa lämpimästi, minulle ja miehelleni näyttely oli hieno elämys.

Kuutti Lavonen - Tricolore 1

Lavonen kertoo museolla taiteensa tarinasta 4.3. klo 17.30 - 18.30.

Lavoselta oli näyttelyssä useita töitä, myös Andy Warholin tyylisiä värikkäitä
valokuvan pohjalta tehtyjä maalauksia ja kollaaseja. Yhtenä aiheena oli James Dean.

Hannu Väisänen - Passionpuu

Ulla Rantasen keltainen kivi hohtaa mystisesti seinällä, veistoksen nimi oli Maan kilpi...

Maalaus taustalla: Juho Karjalainen - Haavelaiva purjehtii

Tämän vekkulin hepun nimi oli Merimies maissa...

Tero Laaksonen - Il moro di Venezia.

Kaksiosainen iso maalaus oli livenä upea, kuvassa menettää paljon.

Ripaus pääsiäistä: Tämä suurikokoinen installaatio tutkii isoa ja pientä: miten suuria tunteet 

ovatkaan ihmisen kokoon nähden! Jättisuuressa pesässä jättimunia, jotka toivat mieleeni 

juuri lukemani H. G. Wellsin tarinan Aepyornis-saari, joka kertoo sukupuuttoon kuolleesta

Madagaskarilla eläneestä Aepyornis-linnusta ja sen jättimunista.

MUSEON HISTORIASTA

Keravan taidemuseo perustettiin  vuonna 1990 ja se toimi aluksi Saviolla. Museon perustajajäseniin kuului sen ensimmäinen johtaja Aune Laaksonen (1927-2014), joka oli innokas Keravan Taide- ja Kulttuuriyhdistyksen puuhanainen. Yhdistys oli kerännyt taidetta mm. sirkusmarkkinoiden avulla. Kokoelmien yli 2000 teosta siirtyivät sitten vuonna 1998 rekisteröidylle Aune Laaksosen Taidesäätiölle ja vuonna 2018 Keravan kaupungille. Vuodesta 2012 museo on toiminut Keravan keskustassa museokeskus Sinkan tiloissa.  Olipa kerran -näyttelyn teokset on valikoitu vuosina 1971−2004 kerätystä ns. ykköskokoelmasta, johon kuuluu reilut 1 200 teosta Suomen johtavilta taiteilijoilta.  Lue lisää museon nettisivulta. Fasaadi museon sivulta.

Uhattu elämä, Sinebrychoffin taidemuseo

Uhattu elämä / Sinebrychoffin taidemuseo

13.2.–23.8.2020

"Eläimet ovat yksi vanhimmista kuva-aiheista – niitä tunnetaan jo esihistorialliselta ajalta. Näyttelyssä on esillä näkemyksiä eläimistä ja luonnosta 1500-luvulta nykypäivään. Teoksista välittyy eri aikakausien suhde luontoon ja eläimiin. Mitä näemme teoksissa nyt? Eläinten kautta ihminen katsoo myös itseään. Länsimaisessa maailmankuvassa eläinten ja luonnon ajatellaan olevan ihmisiä varten. Todellisuudessa ihmiset ovat vain osa kokonaisuutta. Näyttelyn teosten välityksellä tarkastellaan ihmisten matkaa luonnossa ja luonnon kanssa. Ymmärrys yhteiselosta auttaa säilyttämään elintilaa sekä ihmisille että muille luontokappaleille.” - museon sivu

Hieno näyttely oli tämäkin. Pidin siitä, että näyttelyssä soli sekä uudempaa että 

vanhempaa taidetta  ja monia tyylisuuntia. Omia lemppareitani olivat mm. Akseli Gallén-Kallelan 
pienten teosten sarja, myös Hjalmar Munsterhjelmin mystinen kasvikuva oli upea. 

Tässä maistiaisia, aivan kaikkien taiteilijoiden nimiä en painanut mieleeni.

Viggo Pedersen (1854-1926)

Eero Järnefelt (1863–1937)

Pilviharjoitelma, 1893, Ateneumin taidemuseo

Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) 

Auringonlasku aavikolla, 1909 / Ateneumin taidemuseo

Eero Järnefelt (1863–1937)

Rentukka ja sammakko / Ateneumin taidemuseo, kuva Jenni Nurminen

Karl Wilhelm de Hamilton (1668–1754)

Kasveja ja eläimiä, n. 1735

Sinebrychoffin taidemuseo, kuva Hannu Aaltonen



Hjalmar Munsterhjelm (1840-1905)

Tuntematon taiteilija

Kukkia ja papukaijoja / Sinebrychoffin taidemuseo

Näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa 23.8.2020 asti.

Albert Edelfelt ja Romanovit, Sinebrychoffin taidemuseo

Albert Edelfelt ja Romanovit Sinebrychoffin taidemuseon tunnelmallisessa tiilikellarissa on pieni näyttely, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Näyttely keskittyy Albert Edelfeltin (1854–1905) vähemmän tunnettuihin, Venäjän keisarilliseen perheeseen liittyviin teoksiin. Mukana on öljymaalauksia, luonnoksia ja taiteilijan kirjeitä. Näyttelyn on kuratoinut Suomen Pietarin instituutin johtaja Sani Kontula-Webb. Lue täältä Kontula-Webbin ekstaasista, kun hän onnistui jäljittämään yhden näyttelyn Edelfelteistä pienen Rybinskin taidemuseoon ja toisen Puolaan! Tämä näyttely oli esillä Pietarissa syksyllä 2019. Suomi oli Edelfeltin aikana Venäjän suuriruhtinaskunta ja keisarillinen hovi avasi ovensa jo tunnustetulle mestarille. Albert Edelfelt tunnetaan naturalistisesta tyylistään ja realistisesta lähestymistavastaan. Taidematkoja suuntautui Italiaan, Ranskaan, Englantiin, Espanjaan, Ruotsiin, Tanskaan ja Venäjälle.

Minulle näyttelyn elämyksellisin teos oli Eremitaasin kokoelmiin kuuluva Berta ja Capi 
vuodelta 1881. Taulu on melko pieni, mutta valo hohtaa ja Bertan vaaleanpunainen röyhelömekko 
on mestarillisesti kuvattu. Taulussa on hurmaava, keveän kesäinen tunnelma ❤︎ 

Taulu ei näy kuvassani aivan kokonaan, siksi vielä Sinebrychoffin mediapankin kuva.

Hyvät ystävät, Berta ja Capi, 1881
Berta oli 10 vuotta Albertia nuorempi ja veli lähetteli siskolleen Pariisinmekkoja!
Eremitaasi, kuva: Pavel Demidov

Myös taulun mustavalkoinen luonnos on ihailtavan taidokas.

Edelfelt oli komea naistenmies. Hän oli naimisissa, mutta avioliitto ei ollut onnellinen, ja hän vietti vuosikymmeniä ainakin talvet Pariisissa. Edelfelt on inspiroinut monia kirjailijoita. Olen lukenut mm. nämä teokset, joiden bloggauksissa enemmän Edelfeltin elämästä ja kuvia hänen maalauksistaan. Venla Hiidensalo - Sinun tähtesi  / Anna Kortelainen - Virginie ( Virginie oli Edelfeltin malli ja rakastajatar ja huhutaan, että heillä oli kaksi yhteistä lasta) / Anna Kortelainen - Puolivilli Puutarha, joka esittelee Edelfeltin Haikon huvilaa, jossa hän vietti kesiään meren rannalla.

Suuriruhtinaat Kirill ja Boris Vladimirovitš lapsina, 1881
Myös ylhäiset poikalapset puettiin valkoisiin pitsimekkoihin ja heidän histensa annettiin kasvaa.

Rybinskin valtiollinen historiallinen arkkitehtuuri- ja taidemuseo

Keisari Aleksanteri III:n lapset, Mihail ja Ksenia, 1882, Yksityiskokoelma

Koivujen alla, 1882, yksityiskokoelma

MUUALTA:

Netistä löysin saman  Koivujen alla -aiheen hieman erilaisen käsittelyn.

Maalauksessa Edelfeltin siskot Annie ja Berta. Edelfeltin kolmas sisar Ellen kuoli aikaisemmin. 

NÄYTTELY SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEOSSA 10.5.2020 ASTI

Renessanssin kaunottaret, Sinebrychoffin taidemuseo

Nuoren naisen muotokuva, 1525, Sinebrychoffin taidemuseo

Lucretia 1530, Sinebrychoffin taidemuseo

Renessanssin kaunottaret on saksalaisen renessanssimestari Lucas Cranach vanhemman ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Näyttely esittelee maalauksia ja grafiikkaa eurooppalaisten museoiden kokoelmista. Yllä olevat kaksi teosta, Nuoren naisen muotokuva (1525) ja Lucretia (1530) ovat Suomen ainoat Lucas Cranach vanhemman maalaukset ja kuuluvat Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmiin. Ne edustavat taiteilijan tuotannossa suosittuja aiheita, naismuotokuvia ja alastomia kaunottaria kuvattuna omaperäisellä, tunnistettavalla tyylillä.

Lucas Cranach vanhempi (1472−1553) perusti Wittenbergiin menestyksekkään ja tuottoisan työhuoneen, jolta tunnetaan noin 5000 maalausta. Cranach tunnetaan lukuisten alttaritaulujen ja allegoristen maalausten lisäksi taidokkaista muotokuvista, joista tunnetuimpia ovat lukuisat versiot läheisestä ystävästä Martti Lutherista ja Philipp Melanchthonista. Lisää Wikipedia.

Lucas Cranach nuorempi (1515-1586) jatkoi isänsä ateljeen toimintaa tämän kuoltua. Hänen maalaustyylinsä on niin samankaltainen isänsä kanssa, että heidän töitään on toisinaan vaikea erottaa toisistaan.

Cranachin arvoitukselliset ja kiehtovat maalaukset ovat puhutelleet taiteilijoita kautta aikojen. Tunnetuimpia lienevät Picasson tulkinnat, joista näyttelyssä on esillä muutama esimerkki grafiikan puolelta. Tämän päivän näkökulman Cranachin teoksissa kuvattuihin upeisiin koruihin tarjoavat saksalaisten korutaiteilijoiden näyttävät teokset. 

Picasson naisella on niin paljon helyjä yllä, että hän
vaikuttaa niiden paljoudesta ahdistuneelta!
Naisen rintakuva Cranach nuoremman mukaan, 1958

Nuoren naisen muotokuva (Prinsessa Emilia Saksilainen?), ennen 1537

Venus ja Amor hunajavarkaissa, 1530

Alastomia kaunottaria riitti!

Dido, 1547

Epäsuhtainen pari,  c. 1530

Mustavalkoista grafiikkaa oli esillä hyvin paljon, ja alastomuutta.

Hieno nämä oli nähdä. Lisään tähän vielä yhden Cranachin, jonka kuvasin Uffizissa.

Nuoren naisen muotokuva, 1530, Uffizi

Näyttely on avoinna 5.1.2020 asti.