Näytetään tekstit, joissa on tunniste anne salovaara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste anne salovaara. Näytä kaikki tekstit

6. marraskuuta 2019

Anne Salovaara - Näin piirretään kuu


Anne Salovaara pureutuu esikoisromaanissaan Näin piirretään kuu arkaan ja vaikeaan aiheeseen: opettajan ja oppilaan väliseen rakkaussuhteeseen. Minerva on hoikka, vaalea ja nätti lukion äidinkielenopettaja, 28 vuotias - vasta tai jo, takana lyhyt avioliitto ja avioero. Jaakko on Minervan luokan 18-vuotias abiturientti, luonnossa viihtyvä rehti valokuvaajapoika. Vaivihkaisista, eksyneistä katseista se alkaa. Kyllä Minerva opettajan etiikan painon ja vastuunsa tuntee, mutta rakastuminen on ylitsepääsemättömän vahva tunne, se vie.

Minervalla on läheinen ystävyyssuhde opettajakollegoihin Mariaan ja Annaan, joiden kanssa käydään juhlimassa ja luodaan strategioita syntyneelle ongelmalliselle suhteelle. Sillä ongelmahan tämä rakkaussuhde on, suoranainen TABU. #meetoo-ilmiö on pääosin käsitellyt asetelmaa, jossa mies ahdistelee seksuaalisesti alaisenaan olevaa naista, mutta Salovaara kääntää asetelman päälaelleen. Etsiskelin aiheesta tietoa netistä. Mitään selvää lakipykälää asiasta ei ole, sillä aihe on moniselitteinen ja tilanteet voivat vaihdella suuresti. Kuitenkin opettajan ammattietiikkaan kuuluu, ettei seksuaalinen kanssakäyminen sovi edes täysikäisen oppilaan kanssa, sillä opettaja on valta-asemassa oppilaaseensa nähden.

Näin piirretään kuu alkoi minusta tyhjänpäiväisenä ja sekavana suhdesoppana. Ajattelin jo, että ei, en voi mitenkään jatkaa lukemista! Mutta olisihan minun pitänyt luottaa kirjailijaan, jonka novellikokoelmasta Afroditen askelin pidin kovasti! Tämä kaunis, ympäristön silmin hyvin hankala ja lukijassa paljon ajatuksia herättävä rakkaustarina kuvataan Minervan näkökulmasta. Romaani sisältää paljon pohdiskelua eettisistä kysymyksistä ja yleisesti epäeettisenä pidetyn rakkaussuhteen vaikutuksista opettajantyöhön. Minerva on aikuinen ja Jaakko teini, mutta heitä erottaa vain kymmenen vuotta, mikä oikeastaan on hyvin vähän. Jos unohdetaan opettaja-oppilas-suhde vanhempi mies ja nuori nainen ovat hyväksyttävä ja ihailtava juttu, mutta päinvastaisessa tilanteessa nainen on naurettava puuma.

Romaanin tapahtumista en voi oikeastaan paljoakaan kertoa paljastamatta juonta, mutta hyvin yllätykselliseksi tarina kääntyi ja draamaa riitti. Sanon vain sen, että suhde tietenkin paljastuu ja Minerva päätyy myrskyn silmään ja some-kuohunnan keskelle. Mukana on ikäviä tapahtumia mustasukkaisen ja tasapainottoman ex puolison Aleksin taholta ja Jaakon isän tuohtumusta ja syyttäviä katseita.

Rakkaus on merkillinen juttu: ei se kysy, onko tämä sopivaa vai ei. Minusta Minervan ja Jaakon rakkaus oli kaunista ja herkkää. He löysivät toisistaan sen tunteen ja yhteenkuuluvuuden, jota me kaikki etsimme. He kävivät luontokuvausretkillä, kävelivät hiljaisilla rannoilla ja heidän tunteensa toisiaan kohtaan olivat aitoja ja koskettavia. Kiinnostavasti Minerva pohtii laajemminkin naisen osaa epäsopivissa rakkaussuhteissa, joista historiassa ja maailmankirjallisuudessa löytyy loputtomasti esimerkkejä. Raiskattu nainen on saattanut tehdä itsemurhan säästääkseen sukunsa häpeältä ja raskaaksi tullut nainen on meillä Suomessakin monesti 'mennyt järveen' tai surmannut aviottoman lapsensa.

Alun hämmennyksestäni huolimatta Näin piirretään kuu osoittautui puhuttelevaksi ja hyvin koskettavaksi romaaniksi kielletystä rakkaudesta. Salovaaran teksti oli kaunista ja kuulasta, pidin etenkin luontokuvauksista. Ennen kaikkea romaani herätti paljon kysymyksiä: miten minä suhtautuisin, jos oma abi-poikani olisi samassa tilanteessa? Tuomitsisinko hänet ’vietelleen’ opettajan saalistavaksi pedofiiliksi? Entä jos olisin Minervan äiti? Miten suhtautuisin tyttäreni toimintaan? Ajankohtainen romaani vaikeasta aiheesta, suosittelen niin nuorille kuin heidän vanhemmilleen.

Anne Salovaara - Näin piirretään kuu
Kansi Hannele Harald
Atrain&Nord 2019
Kustantajalta - kiitos!
_______________

Muualla: Kirjahullun päiväkirja, Vaasan ikkuna / kirjailijan haastattelu
Opetusalan eettinen neuvottelukunta
Opettajan ja oppilaan suhteesta lehdistössä Iltasanomat / Satakunnan kansa


Anne Salovaara (s. 1979) on Vaasassa asuva lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Esikoisteos novellikokoelma Afroditen askelin !2017).

19. helmikuuta 2018

Anne Salovaara - Afroditen askelin



Afroditen askelin on vuonna 1979 syntyneen Anne Salovaaran esikoisteos. Se on nuorille suunnattu kymmenen novellin kokoelma, joka on saanut innoituksensa antiikin Kreikan mytologioista. Lopun epilogi kertoo mihin antiikin taruun kukin novelli perustuu. Tosin itse luin näitä novelleja sellaisenaan, nykypäivän tarinoina, koska en tiennyt mitään synnyn taustoista.

Useimmissa novelleissa on hyvin synkkä ja arvoituksellinen tunnelma eikä loppuratkaisu aina ole selvä. Novellien hahmoina esiintyvillä nuorilla on kaikilla joku ongelma tai menneisyyden trauma, joka heitä painaa. Kaikki eivät nähneet ulospääsyä ahdingostaan. Salovaaran teksti on kaunista ja moitteetonta, ilmaisuvoimaa siitä löytyi. Vaikka en kuulukaan kohderyhmään viehätyin novelleista. Kerron hiukan enemmän niistä, jotka puhuttelivat minua eniten.

Novellissa Yhteydenpitoa on hyvin yksinäinen, äidin ja siskon kanssa elävä nuori tyttö. Isänsä hän on unohtanut, isä ei ole kuvioissa. Tyttö alkaa viestitellä jossain netissä tapaamansa nimimerkin Elämään eksynyt kanssa. Nämä kaksi tuntevat käsittämätöntä vetoa toisiinsa, ei väliä vaikka mies on parikymmentä vuotta vanhempi. Pitkään epäröityään tyttö tunnustaa itselleen löytäneensä elämänsä rakkauden ja suostuu tapaamiseen. Sitten miehen lompakosta tipahtanut pieni kortti romuttaa dramaattisesti kauniit onnen kuvitelmat ja syöksee elämän hurjaan kuiluun.

Huulet kulkivat pitkin pehmeää niskaa, kädet eksyivät lanteille ja rinnoille. ... Pimeässä huoneessa ei ollut aikaa, minuutti muuttui tunniksi, tunti sekunniksi. Tuli räjähti sormenpäissäni. Polttava ja punainen.
...
Huuto kaikui rapussa, kimpoili seinästä toiseen epätoivon värittämänä. Juoksin portaita alas, alas, alas, silmät täynnä kyyneliä hädin tuskin nähden maailmaa ympärilläni.

Novellissa Kun aina sataa kaverukset Jani ja Miko liftaavat läpi Euroopan. Päämääränä on Englanti ja Stonehenge, jossa suunnitelmana on toteuttaa matkan tarkoitus. En päässyt selville mikä oli Mikon itsetuhoisuuden tärkein lähde, mutta novelli oli karu ja hieno, se kosketti. Novellissa Kevätsiivous tapaamme toisen itsetuhoisen nuoren, novellissa Arvet kolmannen ja novellissa 99 kertaa ja enemmän neljännen. Antiikin tarut ovat julmia, traagisia ja dramaattisia. Kun Salovaara tuo ne nykypäivään ne koskettavat ja ravistavat.  Toivon että toisten pahoinvoinnista lukeminen antaa voimaa sellaiselle nuorelle, joka kipuilee omien kasvukipujensa kanssa - lohdutuksen ettei ole yksin? Toivottavasti  myös voimaa selviytyä tilanteesta.

Olen livahtanut salaa elämän portista sisälle ja osunut keskelle naamiaisjuhlaa. Kukaan ei tunnista minua. Olen kuolema, mutta he luulevat minun olevan vain valepuvussa. 

Aikuiseksi kasvaminen ei ole helppoa. Sisimmässä myllertää ja kuohuu. Kuka minä olen, mitä on elämä? Oma herkkyys on piilotettava koviksen naamion alle. Toivoisin että joku näkisi tuon naamion läpi ja osaisi auttaa. Hyvin lohduttomasta ja mustasta tunnelmasta huolimatta pidin novelleista. Hieno ja lupaava esikoisteos.

Kokoelma yhdistää hienosti Kreikan mytologian nykyaikaan ja jättää lukijan pohtimaan novellien ajattomuutta. Ovatko kaikki tekomme vain uusia versioita tarinoista, jotka on kerrottu jo tuhansia vuosia sitten? Novellien universaalit teemat rakkaus, kuolema ja oman identiteetin etsiminen eivät vanhene koskaan.


Anne Salovaara
Afroditen askelin
Nordbooks 2017
****
Lukukappale kustantajalta - kiitos