Kun näin tämän runokirjan esittelyn ja esimerkkirunon kustantajan katalogissa, innostuin oitis. Kolmisäkeistöinen Satakunta on hyvin sympaattinen, ymmärrettävä ja terävä runo. Meillä ihmisillä on niin kiire ettemme näe arjen ihmeitä, meitä on myös niin paljon että sulaudumme kuin lumihiutaleet massaan. Runossa on talvi ja hiutaleita satelee kotiäidin talvitakille. Näin sanoo toinen säkeistö:
Kotiäiti todisti tietämättään ihmettä,
osa hiutaleista oli keskenään täysin identtisiä
satakunta
sellainen
ei ollut tieteen mielestä mahdollista.
Ei kotiäidinkään mielestä, mutta ei hän toisaalta ihmettä
hihalla nähnytkään, ei ehtinyt katsella.
Hänen sisällään
oli hämäläisen perunamuusin valmistusohje
ja silmissä sopiva ajolinja kun hän väisteli vaunuilla sohjoa
allaan, päällään
ja sivuillaan
satoja, tuhansia muita hiutaleita.
Kirjan runoissa Inkala kuvaa ihmiselämän nopeasti ohi kiitäviä tuokioita. Monesta runosta löysin kehotuksen Carpe diem - elä tässä ja nyt - nauti tässä ja nyt, älä piehtaroi jossain tulevassa tai menneessä. On vain yksi elämä per henki. Hän huudahtaa myös: Tehdään elämästä numeroa! Ei meidän tarvitse tehdä asioista liian monimutkaisia, kannattaa joskus pysähtyä ja istua elämän juhlapöytään vain nauttiakseen, unohtaa huolestumiset hetkeksi. Inkala pukee tämän ajatuksen näin ihaniksi kuviksi:
Kenellä kämmenessään
Vähistä asioista onnellisen -viiva?
Se viiva on niin kevyt ja hetkellinen
että muistuttaa sinisorsien
veteen porskuttamia algebrakuvioita.
Runoihin kätkeytyy hienoja ja koskettavia ajatuksia. Kuitenkin koin runojen hyppelevän liiaksi aihealueesta toiseen, kokonaan toisiin maailmoihin. Mutta toki elämäkin niin tekee - heittää meidät tilanteesta toiseen ja jatkuvaan muutokseen. Runojen aihepiirit olivat siis hyvin moninaiset, jopa skitsot. En oikein pystynyt hahmottamaan teoksen punaista lankaa - oliko sitä edes? Luulen kuitenkin, että Inkala valitsi aiheiden / teemojen hajanaisuuden tarkkaan harkiten ja tietoisesti - tottakai! - ilmentämään ihmiselämän sirpaleisuutta ja hetkittäisyyttä, absurdiutta ja jatkuvaa muutosta.
Lujuusasteeni vaihtelee nollasta sataan.
Parketti kiiltelee, sydän moukaroi.
Kohtalo ei osaa pidätellä itseään.
Onnellisten päivien korkoprosentti nousee.
Hyvien asioiden toteuttamisnopeus
säilyy säätelemättömänä.
Taruolennolle määrätään edelleenkin harvoin silmälasit.
Filosofian lisensiaatti Inkala on haastava. Ei saa herpaantua, on pakko keskittyä ja paneutua. Ainakin minun oli tehtävä näin. Inkala puhuttelee lukijaa hiljaa. Aluksi en tuntunut kuulevan edes hänen ääntään, saavani ollenkaan ymmärrystä hänen sanoistaan. Sitten koin pieniä valaistumisen hetkiä. Haluan kuitenkin luottaa tulevaan ymmärrykseen tämän runon sanoin:
Pidettävä yllä luottamus
toteutumattomiin
vielä kerran toteutuviin, niin kuin pidetään yllä luottamus
kaikkein vaativimpinakin aikoina
puhdassydämisyytensä
säilyttävään ihmiseen.
Tätä mieltä olivat Tuija ja Takkutukka
Jouni Inkala
Nähty. Elämä
Siltala 2017
Kansi - Elina Warsta
***
Kansi - Elina Warsta
***
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle
Jouni Inkala (s. 1966) on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia runoilijoitamme. Hänen runojaan on käännetty 20 kielelle. Esikoiskokoelma Tässä sen reuna (Wsoy 1992) palkittiin J. H. Erkon palkinnolla ja Finlandia-ehdokkuudella. Kirjoittamaton (Wsoy 2002) sai Einari Vuorela -palkinnon 2005.
Nähty. Elämä on Inkalan 12. runoteos.
Elina Warstan suunnittelema kansi on tavattoman upea!
Runohaasteeseen lisää 56 runoa, total 229.
