Kesän III lukumaraton

Loppusaldoni 554 sivua

Luin kolmea kirjaa, kaikkia vain osittain:

Pasi Ilmari Jääskeläinen - Väärän kissan päivä, Atena 2017

Jatkuu! - Fanifiktiota kirjallisuuden klassikoista, Gummerus 2017

Angie Thomas - Viha jonka kylvät, Otava 2017

Alla on sitten tarinat miten etenin.

____

Olen osallistunut molempiin aiempiin tämän kesän lukumaratoneihin. Täällä I ja täällä II.
Sivusaldot eivät ole päätä huimanneet, mutta osanotto kai se tärkein juttu onkin.

Kesän III lukumaratonia emännöi
Oksan hyllyltä -blogin Marika.

Linkistä voit lukea mitä homma tarkoittaa. Lyhyesti: 24 h lukuaikaa ja

osan tuosta ajasta on osuttava lauantaihin 19.8.
Täältä 
voit sitten myöhemmin tutkailla kuinka paljon sivuja ja mitä porukalla on luettu.

Lukuiloa kanssamaratoonaaville
ja kiitokset Marikalle!

Itse ajattelin lukea näitä syksyn uutuuskirjoja:

Pasi Ilmari Jääskeläinen - Väärän kissan päivä, Atena 2017
Otaksun että aika jännää menoa parin blogipostauksen perusteella...

Jatkuu! - Fanifiktiota kirjallisuuden klassikoista, Gummerus 2017
Näitä novelleja odotan innolla: tunnen entuudestaan jo muutaman hulvattoman sanailijan,
joilta odotan hurjaa otetta - mm. Anu Kaaja, Juhani Karila ja Petri Tamminen.

Angie Thomas - Viha jonka kylvät, Otava 2017

Tämä on kesken ja kertoo 16-vuotiaasta Starrista, joka elää surkeassa slummissa

väkivallan ja huumekaupan keskellä. Hän on silminnäkijänä

kun valkoinen poliisi ampuu syyttä hänen ystävänsä.

Aloitan klo 16.00 perjantaina

Jatkan Angie Thomasin kirjaa sivulta 271. Häiriötekijöitä on luvassa, pääkin on pyörällä kuin Haminan kaupunki pienen flunssan takia, mutta yritän pysyä hereillä ja kestää kissan ja puolison plus muut satunnaiset :)

Pe 18.55
Luin Angie Thomasin kirjan loppuun, yhteensä 126 sivua. Itse asiassa vähän huono valinta näihin tunnelmiin. Eilinen Barcelona ja nyt Turku. Paussi, on kuunneltava uutislähetys. Barcelonakin järkytti aika tavalla kun olen menossa sinne noin kuukauden päästä. Hullu maailma :(

La 7.00
Luin Väärän kissan päivää illalla 100 sivua, sivuja nyt yht. 226. Luen aika vähän tämän tyyppistä fantasiakirjallisuutta, mutta Jääskeläinen kirjoittaa kiinnostavasti ja jotenkin hyvin sympaattisesti ja lämpimästi. Tulee mieleen Rimmisen lukijaystävällisempi versio (Maailman luonnollisin asia). Kissoja tässäkin. Jatkan joko sillä tai fanifiktiolla.

La 11.30
Luin fanifiktiosta novelleja 165 sivun verran, yht. 391 sivua. Aika mainioita ne olivatkin. Kirjan idea on siinä, että 10 nykykirjailijaa ottavat jonkun klassikon ja kirjoittavat sen tiimoilta - oman näkemyksensä mukaan. Tähän mennessä pidin ehkä eniten Laura Lindstedtin novellista, jonka inspiraationa on Joel lehtosen Rakastunut rampa. Aika mainio oli myös Petri Tammisen jatko Kiven Seitsemälle veljekselle. Keskeytin nyt Juha Hurmeen novellissa Ylistalon huussissa, kun Volter Kilpimäiseen jahkaavuuten en jaksanut keskittyä.

Siirryn Väärän kissan päivään.

La 16.00 - maraton loppu
Luin Väärän kissan päivää vielä 163 sivua, kokonaissaldoksi tuli 554 sivua
Kirja on vielä kesken, joten en tiedä mihin kaikkeen se äityy. Mutta jännä trillerimäinen tai dekkarimainen tarina ihmisen muistista ja sen unholaan jättämistä jutuista.

Kesälukumaraton II

Lopullinen saldo 417 sivua
Kirjat:
Joel Willans - 101 Very Finnish Problems (osittain)
Juuli Niemi - Tuhat tytärtä (kokonaan)
Will Schwalbe - Elämän mittainen lukupiiri (osittain)
Helen Rappaport - Pietari 1917 (osittain

Kiitos Kirjan jos toisenkin -blogin Janelle emännöinnistä. Muut maratoonarit löytyvät täältä.

JA NÄIN SE SITTEN MENI:

Nyt on valmistelut tehty: kirjapinonhan jo esittelin täällä, sisäkissan ulkoilutus on delegoitu miehelle, parmesankuorrutteinen kukkakaalivuoka on valmis uuniin tyrkättäväksi ja naposteltavaksi on varattu mansikoita ja muita hedelmiä. Huom. ei suklaata kuten yleensä talvisin :)

Aurinko paistaa ja mieli on hyvä, joskin hiukan haikea. Minulla on ikävä Ullaa, sillä hän oli ensimmäinen kirjabloggarikollega joka innosti minua maratoonaamaan. Luen siis pienoinen haikeus mielessäni, mutta elämän on jatkuttava.

Aloitan tällä kesken olevalla:

Joel Willans - 101 Very Finnish Problems - The Foreigner's Guide to Surviving in Finland / Gummerus 2017

Sitten tartun Suketuksen suosittelemaan runokirjaan:

Juuli Niemi - Tuhat tytärtä / Otava 2015

Kesken on myöskin tämä kuolemansairaan äidin ja pojan keskustelut kirjallisuudesta:

Will Schwalbe - Elämän mittainen lukupiiri / Basam Books 2014

Mieli tekisi kurkata tähän Leena Lumin suosittelemaan:

Helen Rappaport - Pietari 1917 / Minerva 2017

Alustava lukusuunnitelma näyttää siis tältä - mutta toki se voi muuttua matkan varrella. Päivitän tähän ja twitteriin kuinka etenee.

Lukuiloa kanssamaratoonaaville!

Klo 11.00 startti

Klo 13.40

101 Very Finnish Problems luettu loppuun.

Se on varsin hilpeä teos, joka katsoo ulkomaalaisen silmin meidän pikku erikoisuuksiamme. Kirjailija on asunut suomessa yli 15 vuotta ja on suomalaisen naisen kanssa naimisissa. 101 probleemiin mahtuu vaikka mitä. Tietenkin meidän kaamea ilmasto, pitkä ja pimeä talvi ja lumimyrskyt jotka hautaavat autot. Tietysti suomen kieli aivan mahdottoman pitkine yhdyssanoineen, meidän sananlaskut / sanonnat ja meidän Tolkienin keijukieltä muistuttavat sukunimet. Onhan meillä muunmalaisten silmin jänniä tapojakin: picknikit seilorilakit päässä räntäsateessa vappuisin, juhannuksen autiot kaupungit ja kesämökkien työleirit. Ruokapöydässäkin joutuu ymmälle, kun eteen kannetaan shitiltä :) näyttävä mämmi tai tulee pulma mitä sanoa lapsille kun tarjotaan Petteri Punakuonoa.

Lounas myös nautittu, vielä kahvi ja sitten Juuli Niemen runojen pariin.  Englannin lukeminen on näköjään hidasta, halusin myös paneutua tekstiin.

Saldo vaivaiset 38 sivua

Klo 15.10

Mies luopio petti ja jätti alituiseen pihalle mankuvan kissan minulle :( Juuli Niemen Tuhat tytärtä luettu. 89 sivua. Kiva tunnelma näissä on, mutta aiheet eivät ole mitenkään yhtenäisiä. Aluksi on pikkusisko ja sen tuhat siskoa. Kerrotaan kasvamisesta, isän ikävästä, äidin pettymyksistä, isoäidin kuolemasta ja perheen autoista. Loppupuolella on rakkaustarinaa ja itsen tarkkailua. Kirjaan nopesti tähän yhden lyhyen runon:

HAUTAJAISPUHE

(siltä varalta, että kuolen vanhana)

Kasvatin kukkia.

Eloonjääneistä iloitsin,

kuolleita surin.

Puoliksi kuihtuneet

saivat minut suuren hämmennyksen valtaan.

Kokonaissaldo 127 sivua

Seuraavaksi taidan pistäytyä Helen Rappaportin vuoden 1917 Pietariin.

Klo 18.15

Wautsi, onpa mielenkiintoinen tämä Rappaportin kirja Pietarista Venäjän vallankumouksen alla. Kirja perustuu kaupungissa tuolloin olleiden ulkomaisten (brittien, amerikkalaisten, ranskalaisten) diplomaattien ja journalistien muistelmiin tai muihin arkistolähteisiin. Kaamea kaaos ja nälkä; - 25 asteen pakkasessa leipäjonoissa seisovat babuškat, kaduilla 40.000 mielenosoittajaa. Olen sivulla 74, helmikuun lopussa 1917. Ihan kohta se on totta, Romanovit menneisyyttä.

Harvinaisiin arkistolähteisiin perustuva teos tarjoaa aiemmin tuntemattoman näkökulman vallankumouksen tapahtumiin sellaisina, kuin ne etenivät päivä päivältä ja viikko viikolta. Kertojina ovat Venäjällä asuneet ulkomaalaiset, niin kommunistien pyrkimyksiä kannattaneet kuin Leniniä ja bolsevikkeja raivokkaasti vastustaneet silminnäkijät.

Klo 20.45
Nyt pää kiehuu Venäjän vallankumousta. Tämä on hitaasti luettavaa tekstiä ja kirja on paksu. Luin yhteensä 127 sivua ja siirryn nyt Schwalben Elämän mittaiseen lukupiiriin.

Kokonaissaldo 254 sivua

Lauantai-ilta
Luin Schwalben Elämän mittaista lukupiiriä vielä 84 sivua, mutta ei vetänyt yhtään. Ehkä jää kokonaan kesken, katsotaan myöhemmin.

Kokonaissaldo 338 sivua

Lopetus sunnuntaina klo 10.45
Luin amulla Rappaportin kirjaa Pietari 2017 vielä 79 sivun verran. Minusta todella kiinnostava, kuin parasta seikkailukertomusta olisi lukenut.

Lopullinen saldo 417 sivua

Yks mun maratoonaamisen häiriötekijöistä :)

HUOMIOITA

• Ehkä pitäisi valita maratoniin jotain kevyempää luettavaa kuin tiukkaa historiallista faktaa. Mutta nyt kiinnosti Venäjän vallankumous kaupungissa olleiden ulkomaalaisten silmin.
• Enkä tälläkään kerta säästynyt häiriötekijöiltä: kissa mankui ulos ja Wimbledon houkutti. Henri Kontinen & John Peers selvittivät itsensä kevyesti jatkoon. Jokunen muu suosikeistani tipahti...
• Vaikka luen paljon, en harrasta tällaisia lukurupeamia. Aika rankkaa itseasiassa, mutta kiva kokemus taas. Nyt on lupa huilia!

Runohulluudesta ja lukumaratonista

Kuva: Suketus

Olen pitkin kevättä pienesti mainostanut blogissani kirjabloggareiden ensimmäistä Runokävelyä, joka oli siis eilen. Twitteristä luin jotain tämän suuntaista On se kiva kun suvella on oma päivä kun ei sitä muuten juuri huomaa. Jep, toki hiukan kesäisemmässä säässä olisi Eino Leinoa ja Runon ja suven päivää mielellään juhlistanut, mutta emme voi valittaa: aurinko näkyvissä, vain muutama pisara taivaalta eikä tuulikaan runoiloamme vienyt.

Kurjaa että Kivi joutuu katselemaan edessään repsottavia kaikenmaailman oluttelttoja...

Runokävelymme alkoi Runebergin patsaalta, jossa Tuija avasi happeningimme innoittuneesti Johan Ludvigia lukien. Siitä kurvasimme seuraavalle patsaalle, jossa yleisössä ollut Kirsikin innostui lukemaan Eino Leinoa. Runokävelymme jatkui Larin Parasken patsaalle, sieltä sitten Kansalaistorin Laulupuulle ja lopuksi jatkoille Sanomatalon kahvilaan.

Larin Paraske (1833-1904) 

Suuri runonlaulajatar sai seurakseen yli 150-vuotta myöhemmin syntyneen,
tämän päivän runonlaulajan, Susinukke Kosolan (s. 1991)

Kiitän bloggarikollegoitani Tuijaa, suketusta ja hdcanista ikimuistoisesta runokävelystä. Erityiskiitos tietysti  Ompulle, runokävelyn ja tämän runohulluuden äidille! Paikalle saapunut yleisö tuntui viihtyvän loistavasti, ja otaksun meitä olleen kaiken kaikkiaan runsaat 20. Itseäni ilahdutti kovin, että Sinikka Vuola ja SusuPetalkin ehtivät paikalle. Ja oli hienoa todistaa nousevan runonlaulajan, bloggarikollega Tuomaksen Marokko-sarjaan kuuluvan runon ensiesitys.

Toivomuksia on kuulunut, että tästä tulisi jokavuotinen tapahtuma. Kyllä tämä kiva happening jotain jännää varmasti poikii - aika näyttää. Iso kiitos järjestämässä olleille bloggarikollegoille ja kaikille osallistuneille! Oli todella antoisaa.

----

Sitten päästäänkin runohulluuteen ja tulevan viikonlopun lukumaratoniin

Eilisellä Runokävelyllä oli myös mukana Helmet-kirjaston kirjastopyörä, josta oli aivan pakko lainata kolme runokirjaa lisää: Juuli Niemeä, Juho Niemistä ja Vilja-Tuulia Huotarista. Tältä näyttää omien ja lainattujen runokirjojen pino nyt. Onhan siinä mistä valita.

Voi Omppu, Omppu minkä teit! Eikös tämä jo runohulluudelta vaikuta :)

Muut maratonille kaavailemani kirjat ovat:

Will Schwalbe - Elämänmittainen lukupiiri, Anna Misko - Armovuosi ja Helen Rappaport - Pietari 1917.

Tämän viikonlopun lukumaratonia emännöi Kirjan jos toisenkin -blogin Jane. Linkistä voit lukea lisää miten homma hoituu. Toivotan kaikille maratoniin osallistuville lukuiloa ja ihan kaikille kaunista viikonloppua!

Kesälukumaraton I - näin sujui

Hannan kirjokansi emännöi tämän kesän ensimmäistä kesälukumaratonia. Nythän näitä on peräti kolme, jolloin jokainen löytää helpommin itselleen sopivan ajankohdan. Tämä oli vasta kirjabloggaritaipaleeni neljäs lukumaratoni: olen osallistunut viime kesänä, sitten joulukuussa novellimaratoniin ja helmikuussa ystävänpäivämaratoniin. 

Kollegat miettivät tarkoin mitä lukevat, mutta nyt en itse miettinyt yhtään. Minulla on kesken Enni Mustosen Syrjästäkatsojan -tarinoita sarja, joten jatkoin siitä. Aloitin lukemiseni eilen perjantaina klo 15.00 ja lopetin tänään samaan aikaan. Lukemistani haittasi tajuton väsymys: katti pirulainen päätti mouruta puoli yötä enkä saanut kunnolla nukutuksi - just viime yönä! Näin meni väsyneellä lukijalla:

Lapsenpiika #2 oli kesken. Jatkoin sivulta 75 ja luin loppuun, yht. 291 sivua

Emännöitsijä #3 oli aloittamaton, joten luin alusta saman verran eli 292 sivua, jäi kesken

Kokonaissaldoksi tuli kuitenkin 583 sivua.

Luulen että tuo on itselleni kutakuinkin maksimi, sillä haluan myös nauttia tekstistä, kuulostella miltä se tuntuu enkä vain harppoa läpi. Kaiken kaikkiaan kokemus ei ollut tällä kertaa kovin innostava väsymyksestä johtuen. Ehkä osallistun vielä jompaankumpaan kesän maratoniin.

Bloggasin vasta pari päivää sitten sarjan ensimmäisestä osasta, Paimentytöstä #1. Pidin Mustosen helppolukuisesta, mutta siitä huolimatta kiinnostavasta kerronnasta ja loistavasta ajankuvasta. Lapsenpiiassa nuori Ida on päässyt Jean Sibeliuksen perheen lastenhoitajaksi. Tässäkin osassa on ansionsa ja herkkunsa, mutta Mustonen keskittyy ehkä liikaa lastenhoitoon. Emännöitsijässä Ida on siirtynyt pitämään huolta Albert Edelfeltin ateljeesta Helsingin Elisabethinkadulla. Tämä oli enemmän mieleeni, kun Edelfelt on vaan niin kiehtova persoona ja suuri taiteilija.

Nyt on aivot sen verran tyhjät, ettei näistä enempää ruodintaa. Kirjoitan blogitekstin kun saan myös tuon kesken olevan luettua. Ruokarouvakin on jo lukupinossa!

Kiitos Hannalle emännöinnistä!
Ja maratoniaan vielä jatkaville lukuiloa!

Lukurauhaa & maratoonausta

Tämä lukurauhan päivä sopi oikein hyvin omaan maratoonaukseeni. Ystävänpäivän lukumaratonia emännöi tällä kertaa Tuntematon lukija -blogi. Kiitokset sinulle Hande emännöinnistä! Itse keräsin lukupinooni lähinnä novelleja ja muita ohuita kirjoja. Pari oli jo aloitettu, ja ne luin ensin alta pois. Melko jänskää oli pompata kirjasta toiseen & tuiki toisenlaisiin tunnelmiin. Sujui kuitenkin kohtalaisesti, joskin sivuja ei tällä systeemillä kertynyt kovin paljon. Nyt vain lyhyesti, bloggaan lukemistani tarkemmin myöhemmin.

Kirjapinossa:

Tanja Kaarlela - Lasissa on tyttö / Reuna 2017

Tämä oli kesken, luin loppuun eli 65 sivua.

Surkeaa ja surullista luettavaa teinitytön elämästä. Onneksi ei ole kotona enää teinejä enkä ole opettaja.

Juhani Karila - Omenakrokotiilin kuolema / Siltala 2016

Tämä oli myös kesken, luin loppuun eli 81 sivua ja 7 novellia (kaikkiaan kirjassa 10 novellia).

Kyllä on kirjailija Karilalla mielikuvitusta, ei voi muuta sanoa! Yksi novelli meinasi tikahduttaa minut nauruun....

Raymond Carver - Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta / Sammakko 2015

158 sivua, 17 novellia.

Kaikissa novelleissa oli joku synkkä twisti ja ihmisissä pimeät puolensa. Mutta pidin kovasti tyylistä ja kerronnasta.

Uuna Syrjäsuo - Ikkuna joka oli ovi / BoD 2016

73 sivua, 40 runoa plus vielä 19 haikua

Viehättäviä tunnelmia, joissa taiteen tekeminen ja kirjoittaminen kilpailivat tekijän ajasta. Erityisesti pidin haikuista!

Jouni Inkala - Nähty. Elämä / Siltala 2017

83 sivua, 56 runoa

Vapaamittaisia, minusta melko haasteellisia runoja. Jotain oivallusta kuitenkin useimmista sain. Elina Warstan suunnittelema kansi on tavattoman upea!

Merete Mazzarella - Elämän tarkoitus / Tammi 2017
Luin 129 sivua. Mazzarellan teksti oli erittäin mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa. Luin mm. luvut sattumasta, kohtalosta & valinnasta sekä pahuudesta. Seuraavan luvun aihe on anteeksianto. Ilolla odotan näkeväni kirjailijan livenä Baba Lybeckin Kirja vieköön! -illan vieraana tulevana keskiviikkona! Illan teema: Näkymätön näkyväksi.

Lukumaratonin loppusaldo 589 sivua tykkänään eri tunnelmissa.

Rauhallisesti & lukien - mukava päivä!

Novellimaratoonausta sekatekniikalla

Lupasin lukea Ompun novellimaratonissa minimissään 4 novellia. Otin nämä neljä teosta esille ja villin vallattomasti avasin kirjat keskeltä, sieltä minne sormi osui. Sattuma siis valitsi mitä luin. Luen ja bloggaan varmaan myöhemmin näistä kirjoista perusteellisemmin, nyt ensivaikutelmiani maratoniin lukemistani novelleista.

SusuPetal

Pellen muotokuva

BoD - Books on Demand 2012
Luin 11 novellia

Kirjan esittelyteksti:

"Synnyin suupielet alaspäin. Äitiä itketti, kun ei saanut minua nauramaan. Isä keksi kääntää minut ylösalaisin, äidin kyyneleet kuivuivat. Hassu vauva, he sanoivat, kun opettelin seisomaan päälläni. Pellen muotokuva on tarinakokoelma elämän erinomaisista eriskummallisuuksista. Tavanomaisessa tylsyydessä itää tarinan siemen ja kun arkea katsoo suurennuslasin läpi, elämä on kaikkea muuta kuin mielenkiinnotonta. Näissä tarinoissa ei mikään ole sitä, miltä näyttää tai juuri päinvastoin. Iloa, hilpeyttä, surua, kolkkoutta, kaikkea löytyy näissä vinksahtaneissa ja hulvattomissa tarinoissa."

SusuPetalin novellit ovat erittäin lyhyitä mininovelleja. Teksti on minimalistista ja lyhyydessään paljon ilmaisevaa. Susu ei tarvitse paljon sanoja kertoakseen tai luodakseen tunnetiloja ja vaikutelmia. Novelleissa vilahtelee ahdistus, masennus, väsymys ja kipu - mutta myös toivo, ilo ja absurdi huumori. Kirjan novellit on jaettu kahden otsikon alle: Muiden kertomaa ja Minän kertomaa. Minä ihastuin näihin täysillä! Novelleissa on myös runon tai aforismien kaltaisia osuuksia, kertakaikkisen hienosti ilmaistuja ajatuksia.

Tomua

Haluaisin muistaa

Pellen muotokuva

Hassuttelen houkuttelematta, enkä kerro, että se on tietoisuutta siitä, että loppujen lopuksi millään ei ole väliä. Ei helvetti lopu, se vain muuttaa muotoaan. Vain yksi on varmaa. Olemisen mitätön turhuus.

Totinen lapsi

Haluan jäädä tähän. Tähän tilaan, tähän paikkaan. Täällä kukaan ei vaadi minulta mitään. Täällä minun ei tarvitse osata kaikkea. Täällä saan olla se, jota en aikanani saanut olla. Lapsi. Se totinen lapsi, joka väkisin laitettiin hymyilemään.

Masennus on ekoteko

Niin minä positiivisuus sinulle laulan

---

David Foster Wallace

Novelleja kokoelmista Girl with Curious Hair 1989 ja Oblivion 2004

Kummatukkainen tyttö

Suomentanut Juhani Lindholm

Siltala 2016
Luin 2 novellia

Satunnaisotanta osui novelliin Unohdus, jossa Randy istuu puoliappiukkonsa kanssa ukkossateelta suojassa golfklubin kahviossa ja tuskailee synkkää  aviokriisiään. Kriisin syynä tuntuu olevan hänen "kuorsaamisensa", mutta vaikuttaako tytärpuolen muuttaminen opiskelupaikkakunnalle myös jotain? Vaimo Hope on kuorsaamisesta äärimmäisen tuohtunut, Randy itse väittää ettei ole edes nukahtanut kun vaimon syytös ja ärähdys jo alkavat makuuhuoneessa lentää.

En ole Foster Wallacea ennen lukenut, mutta sanonpa että voi herranjestas! Jouduin keskelle keski-ikäisen Randyn hengästynyttä vuodatusta ja kakofonisten ajatustenvirtojen poukkoilua asiasta toiseen. DFW tuntuu unohtaneen pisteitten olemassaolon, sillä lauseet senkun jatkuvat. Komiikka oli hulvatonta, ja monin paikoin repesin. Tekstissä vilisi mainintoja 'meidän Audreystämme', Hopen tyttärestä ja Randyn tytärpuolesta, joka on passitettu toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hope tuntee itsensä rupsahtaneeksi nuoren hehkeän tyttärensä lähellä, Randyssä tytär taas herättää seksuaalisia kuvitelmia. Ota tästä sitten selvää, mikä totta, mikä ei. Oliko koko kaamea riitaprosessi vain unennäköä?

Hämmästyttävää miten Foster Wallace pystyi juoksuttamaan sanoja pitkiksi lauseiksi, joitten väliin sitten iski lyhyen. Mainiolta tuntui!

Toinen lukemani Foster Wallacen novelli oli Älä koskaan sano.

Rouva Tagus ja herra Labov ovat molemmat iäkkäitä leskiä. He asuvat ankeissa ja kylmissä asunnoissa samassa talossa ja lapseton herra Labov on pitänyt rouvan kahta poikaa Lennyä ja Mikea kuin ominaan. Nyt Lenny on lähettänyt äidilleen postissa "tiedonannon", jossa sanoo että intohimo vaimoon Bonnieen, kolmen lapsensa äitiin, on mennyttä,  intohimo sykkii nyt nuorelle Carlinalle  - - - joka on pikkuveljen tyttöystävä! 

Foster Wallace kuvaa tavattoman hienosti leskien välistä ystävyyttä ja surkuhupaisaa keski-ikään tulleen Lennyn järjetöntä öynähtämistä. Pidin valtavasti, hieno ja koskettava tarina. Ja wau miten kirjoitettu!

Mika Waltari

Nainen tuli pimeästä ja muita novelleja

1. painos 1943

Omani 3. painos / Wsoy 1994
Luin 2 novellia

Olen joskus lukenut tämän kokelman kokonaan, tosin en siitä paljon enää muista. Novellit on jaoteltu neljän alaotsikon alle: Poikia, Päivä paistaa, Maa, Kaupunki ja Tuolta puolen.

Huutokaupassa vuodelta 1937

Vuokraajan vaihtuessa Pellonperän tilalla on huutokauppa, jossa myydään sekä karja että irtain. Köyhä nuori orpopoika ilmaantuu ja huutaa itselleen halvalla hienon lehmän. Kylän rikkaat isännät tästä hermostuvat, erityisesti Vanhatalo. He vähättelevät poikaa ja yrittävät saada kaupan mitätöityä. Mutta pikkuhiljaa isännät alkavat kunnioittaa tätä aloitteellista nuorukaista, jopa apuaan tarjoten. Opetus: rehellisyys ja uutteruus 'maan perii'- perisuomalaiseen tapaan.

Hiilet hehkuvat vuodelta 1935

Kirjailija (Waltari itse?) istuu työhuoneessaan kirjoittamassa kepeää joulukertomusta johonkin aikakauslehteen. Mutta hänen on tavattoman vaikea saavuttaa oikeaa, lempeää joulutunnelmaa, sillä hyvin synkät ja julmat maailmankuvat vyöryvät hänen mieleensä. Tuska ja ahdistus maailmantilasta mielessään kirjailija vihaa itseään joutuessaan keskittymään rahan vuoksi keveään 'hömppään'. Tämä oli hieno ja hyvin dramaattinen novelli kirjailijantyön ristiriidoista.

Neljäkymmentäkahdeksan vierasta ikkunaa punaisessa tiiliseinässä oman ikkunani takana. Neljännesmiljoona ihmistä ympärilläni. Vihaa, nälkää, vallanhimoa, surua, rakkautta, valhetta. Jokaisessa ympärilläni ja itsessäni. (...)  Olisi niin onnellista, niin kevyen huoletonta ja hauskaa olla kiltti, vanha joulupukki, vaikka naamion alla piilisivätkin onnettomat kasvot. Miten saattaakaan joskus janota rauhaa, lepoa ja unta.

---

Raija Siekkinen

Novellit

Otava 2007
Luin 2 novellia

Tämä Raija Siekkisen kootut on ollut jo jonkun aikaa kirjastosta lainassa ja olen muutaman lukenut alkupäästä. Tähän kirjaan on koottu Siekkisen 8 (kaikki?) novellikokoelmaa ajalta 1978 - 2003. Nyt sormeni osui kokoelmaan Metallin maku vuodelta 1992, josta luin seuraavat kaksi:

De Gaullen räätäli

Peter ja Anne viettävät vuoden Ranskan puolella Rivieralla. He tutustuvat vanhempaan pariskuntaan Henriin ja Ireneen. Nämä eivät ole naimisissa, vaikka Henri lupaa alituiseen viedä naisen vihille. Henri on törkeä omaan napaansa tuijottaja, joka käyttää onnetonta Ireneä hyväkseen.

Tekohengitystä

Tämän novellin päähenkilö on ihme kyllä mies. Mennessään hankkimaan lääkäritodistusta ajokorttia varten, mies kohtaa omituisen lääkärin, joka puhuu siitä että jokaisella ihmisellä on Salaisuus. Lääkärissäkäynti suistaa miehen hiukan raiteiltaan.

Totta puhuakseni en jaksanut / ehtinyt paneutua Siekkiseen kunnolla. Nyt ja aikaisemmin lukemani perusteella hänen novelleissaan on alakuloinen pohjavire. Vaatii paneutumista ennenkuin osaan lausua niistä tämän enempää.

Novellihaasteen saldo karttui 17 novellilla, kokonaissaldo nyt 72

Täytyy sanoa, että tuli tartuttua keskenään hyvin erilaisiin novellisteihin. Mika Waltarin hiukan vanhahtavassakin tekstissä on hurmaa, Susupetalin minimalistisessa tekstissä viehätystä, David Foster Wallace hurvittelee sitten hurjasti ja hulvattomasti aivan omalla tyylillään ja Raija Siekkinen tuntee naisen sielunelämän. Aikasten kiva lukurupeama!

Kiitokset Ompulle inspiraatiosta ja hyvin valitusta ajankohdasta

- mitäs sitä muuta hommaa joulun alla olisikaan kuin lukea :)

Blogistanian kesälukumaraton

Päätin extempore osallistua Blogistanian kesälukumaratoniin. Ideana on käyttää 24 h lukemiseen tänä viikonloppuna. Tarkemmat ohjeet ja lukumaratonin säännöt löytyvät Ja kaikkea muuta -blogista.

En ollut tähän yhtään varautunut, mutta katsotaan miten elämäni ensimmäinen lukumaraton sujuu. Maratonin aloitan tänään noin 18.00 ja lopetan siis huomenna 18.00.

Luen yleensä yhtä kirjaa kerrallaan. Nyt on kesken Carol Shieldsin Kivipäiväkirjat. Aloitin eilen illalla olen nyt sivulla 46. Ensivaikutelmani ovat ihastuneet, pidän kovasti tyylistä. Pulitzerin arvoinen totta tosiaan.

Jos siltä tuntuu, voin kurkkia myös Carol Shieldsin Pikkuseikkoja ja Julie Murphyn Dumplinia.

Päivitän tähän miten lukeminen sujuu.

La 20.00
84 sivua luettu, ei valitsemaani kirjaa voi nopeammin lukea... Jatkoin Kivipäiväkirjojen parissa. Tykkään kovasti, hurjan kiva ote kerronnassa ja tekstissä. Daisy Goodwillin äiti kuoli tytön synnytyksessä, isä oli yksinkertainen kivenhakkaaja. Mutta sitten isä kameleonttimaisesti muuttui loistavaksi puhujaksi ja menestyneeksi liikemieheksi. Daisy on juuri mennyt kihloihin... Olikohan se sulho Harold tai jotain sinnepäin...

Pieni paussi ja sitten jatkuu. Jotenkin on jännä tunne, kun tietää muidenkin lukevan :) Lukuiloa kaikille!

Su 7.00
Luettu yhteensä 210 sivua. Väsähdin illalla aika aikaisin, kun olin puuhannut monta tuntia pihalla.

Su 13.15
Luettu yhteensä 349 sivua. Sain Carol Shieldsin Kivipäiväkirjat loppuun. Sen verran oli painavaa tekstiä, että luulen lukemisteni olleen tässä. Ei mahdu aivoihin lisää vaikutelmia.

Siirryn joka tapauksessa klo 16.00 katsomaan Wimbledonin miesten finaalia. Sen jälkeen tulee sekanelinpelin finaali, jossa pelaavat Henri Kontinen & Heather Watson! Ensimmäinen suomalainen Grand Slamin finaalissa - wau!

Su 16.00
Loppusaldo 413 sivua. Luin vielä alkua Shieldsin Pikkuseikoista, mutta veto oli jo aika vähissä.

Mitä tästä ensimmäisestä lukumaratonistani opin
No ainakin sen, ettei kannata itseään väsyttää useamman tunnin puutarhapuurtamisella maratonin alla. Ja sen, että jos sivumääriä metsästää, kannattaa valita joku kevyt, esim. dekkari.