Markku Kaskela, Tomi Kontio - Minun Italiani

Auringon valo säteilee energiaa, tartutaan hetkeen ja eletään siinä.

Luin viime vuoden lopulla Markku Kaskelan ja Tomi Kontion hienon matka- ja tietokirjan Vaelluksia Italiassa, joka voitti Vuoden matkakirja 2019 -palkinnon. Kun tämä samojen tekijöiden aikaisempi teos saapasmaan suomalaistarinoista sattui kirjastossa silmiini, päätin lähteä pikku lomalle Italiaan tietokirjan siivin. Minun Italiani veikin monien tunnettujen ja vähän tuntemattomampienkin suomalaisten Italian mietteisiin ja siihen, mikä heidän mielestään on maassa parasta. Kirjaan valitut suomalaiset ovat joko muuttaneet pysyvästi Italiaan tai matkustavat sinne usein. 

Italia on kiehtonut monia suomalaisia taiteilijoita, mutta myös kulinaristeja, urheilijoita, urheiluhulluja ja tavallisia kadun miehiä ja naisia. Jokin Italian kaoottisessa harmoniassa tai harmonisessa kaaoksessa vetoaa pohjoiseen mieleemme: oli se sitten ruoka, taide, jalkapallo tai pittoreskit kylät ja värikkäinä kuhisevat kaupungit. Italia ei ole vain yksi. Se on monta. Ja jokaiselle Italiaan lumoutuneelle maa muodostuu omanlaisekseen: minun Italiakseni.

Henkilö- ja aihekattaus on kiinnostava ja monipuolinen. Jokainen lukija löytää varmasti itseään kiinnostavaa. Matkareitti kirjassa kulkee pohjoisesta etelään. Kaikkiaan tavataan 16 Italiaan rakastunutta suomalaista:

• Riikka Sukulan koti ja viinitila sijaitsevat Piemonten kukkuloilla 
• Toimittaja-kirjailija Jukka Pakkanen kertoo Giro d'italiasta ja maantiepyöräilyn huipuista
• Keskikenttäpelaaja Perparim Hetemaj kertoo AC Chievo Veronasta
• Urheilutoimittaja Mitri Pakkanen tutustuttaa moniin Italian jalkapallostadioneihin
• Modernista Milanosta kertovat kirjailija Veera Vala, malli Sara ja muotoilija Kristiina Lassus
• Kirjailija Harry Salmenniemi tunnustaa rakkautensa Roomaan
• Kuvataiteilija Maaria Wirkkala vie Venetsian biennaaliin ja lapsuutensa Italiaan
• Toimittaja Jenna Vehviläinen antaa vinkkejä Rooman-kävijälle
• Kuvataiteilija Antero Kahila viimeistelee Villa Lantessa jäljennölstä Caravaggion kadonneesta maalauksesta
• Jazzpianisti Karri Huhtalan matkassa päästään kierrokselle Lazion alueen viinitiloille
• Kääntäjä Taru Nyström tutustuttaa lukijan kotikaupunkiinsa Napoliin
• Keramiikkataiteilija Leena Lehto kertoo elävästi Vietri sul Maresta ja Salernosta
• Sisilian historiasta ja nykypäivästä kertovat säveltäjä-pianisti Eero Hämeeniemi ja kirjailija Jari Järvelä

Juttuja lukiessa siirryin kepeästi Fontana di Trevin solinaan ja piazzojen sykkeeseen. Pidin siitä, että kunkin kirjoittajan oma ääni kuului heidän jutussaan. En seuraa maantiepyöräilyä juurikaan, mutta Pakkasen kertoma italialaisista pyöristä ja huippuajajista Gino Bartalista ja hänen verisestä kilpailijastaan Fausto Coppista teki selväksi maantiepyöräilyn tärkeyden italialaisille - jalkapallon ohella!

Katsojat tulevat vuorietappien varrelle jalan tai pyörällä tai autolla jopa edellisenä päivänä. // Hengityksen kohinaa, tuskan vääristämiä kasvoja. Katsojan ja pyöräilijän välillä on muutama metri. Kestokykynsä äärirajoilla ponnisteleva pyöräilijä on katsojalle orgastinen kokemus, katoliselle siinä on jopa sijaiskärsimyksellisyyttä.

Taivaan sinessä - Nel blu dipinto di blu

Minua viehätti tavattomasti Leena Lehdon osuus. Tekstissä oli paikallisväriä ja pienen kylän värikästä elämää kylärosvoineen ja mafian organisoimine asuntomurtoineen. Tässä oli tavoitettu kaikki se, mikä mielikuvissani Italiaan liittyy ❤︎ Kirjassahan on upea kuvitus ja myönnän, että kadehdin Lehdon asunnon näkymää merelle:

Siinä ne ovat: meri, vuori ja taivas. Italian pyhä kolminaisuus. Olen täydellisen onnellinen, en kaipaa mitään. Tuijotan horisonttia, kunnes hämärä pehmentää sen niin, etten enää erota veden ja ilman yhtymäkohtaa.

Kirjabloggarina kiinnosti tietenkin kääntäjä Taru Nyströmin Napoli. Se on kaupunki, joka on tullut tutuksi Elena Ferranten kirjoista, joista Nyström on kääntänyt ainakin Amalian rakkauden. Hän on kääntänyt myös Silvia Avallonen hienon romaanin Teräs, jossa on Ferranten Napoli-sarjan tyylinen tyttökaksikko. Nyström korostaa kulttuurin tuntemuksen tärkeyttä työssään:

Kääntäjä työstää itsensä kautta tekstin, kaiken kokemansa ja näkemänsä kautta, Nyström sanoo. - Ja kaikissa teksteissä on sisällä paljon sellaista, mitä sen kirjoittaja ei ole pukenut sanoiksi, mutta mikä on siellä tunnelmassa, rivien välissä.

Puhuttu kieli paljastaa armottomasti napolilaisten ihmisten yhteiskuntaluokan. // Henkilöt puhuvat joko 'italiaa' tai 'napolia' ja kielivalinnan kautta käy selväksi heidän sosiaalinen asemansa ja koulutustasonsa. // Napolin murteessa kuuluu tyypillinen viekkaus ja terävä-älyisyys, josta napolilaiset ovat tietoisia ja ylpeitä. Vanha napolin murre on hyvin kaunista, tämän päivän murre aika karskia, kiroilu aivan hirvittävää.

Istuin ja luin auringossa, taustalla soi italialainen musiikki. Aika mukavasti pääsin Italian tunnelmiin. Haikailen tosin edelleen kovasti Roomaan, Amalfin rannikolle ja Napoliin. Toivottavasti vielä livematkakin onnistuu. Minun Italiani oli kiinnostava ja hurmaava ja lievitti matkakuumettani edes hivenen. Youtubesta löytyy italialaista musiikkia paljon. Tässä pari linkkiä:

Funiculì Funiculà
Azzurro - Adriano Celentano
Amore mio - Bruno Ferrara

Markku Kaskela, Tomi Kontio - Minun Italiani. Saapasmaan suomalaistarinoita
Avain 2017
Kirjastosta

_______________

Minun Italiastani on blogannut myös Kirjojen kuisketta

Markku Kaskela, Tomi Kontio - Vaelluksia Italiassa

Vaelluksia Italiassa  on Vuoden matkakirja 2019.  Perusteluissaan Mondo-lehti kiittää kirjaa monipuolisista matkakertomuksista - ja minä yhdyn kiitoksiin. Hienot kuvat ja upeat tekstit. Kirjan esipuheessa Kaskela ja Kontio sanovat, että vaeltelu käsitetään kirjassa laajasti. Se on kuljeskelua luonnossa, maaseudulla ja kaupungeissa, jalan tai vaikka matkailuautolla.  Kirjan esittelemät vaellukset eivät edusta eloonjäämiskamppailua, vaan ne on tehty huvin vuoksi. Mutta kyllä näistä 'tyhjän päiten' tehdyistä vaelteluista iloitsee sekä sielu että mieli - ja myös liikuntaa saanut ruumis.

Kun Duomon valtavien kellojen soitto kumisi eräänä iltana yli koko kaupungin, vaelsi vaativana ja ikiaikaisena pitkin sokkeloisia katuja, alkoi ilma oudosti väreillä ja olisin voinut vannoa, että edessämme vilahti kadunkulman taakse nainen, jonka mekonhelman heilahdus ei ollut tästä ajasta. 

Minulle kävi aivan samoin: siirryin ajassa satoja vuosia taaksepäin, renessanssin naiseksi! Vaeltelin lokakuun alussa neljä ja puoli tiukkaa päivää Firenzessä, lähinnä renessanssin taideaarteiden perässä, mutta myös kaupungin tunnelmaa ja historiaa jahdaten. Minua ilahdutti erityisesti Sari Rainion kertomus salamarakkaudestaan Firenzeen, vähän samoin taisi käydä minulle. Oli hienoa verestää tuoreita muistojani hänen matkassaaan. Sari johdatti moniin, myös minuun vaikutuksen tehneisiin kohteisiin. Näitä olivat mm. ilmestysmäinen, yli viisimetrinen David taivaallisisine pakaroineen ja Pittin seinältä katseleva Tizianon nuori englantilainen herrasmies! Mielenkiintoista, että satojen maalausten joukossa juuri tämän herran katse pureutui minuun. Firenzestä kertoo myös siellä asuva Katia Brunetto. Hän kertoo Medicien mahtisuvusta ja Vasarin käytävästä, jota pitkin ylhäiset pääsivät sipsuttelemaan turvallisesti ja siistein jaloin Arnon yli Piazza della Signorialla sijaitsevasta Palazzo Vecchiosta Palazzo Pittiin.

Viihdyin loistavasti ja ihaillen myös Tomi Kontion ja hänen poikansa vaellusretkellä korkealla vuoristossa, josta kuvatut maisemat olivat huikeat. Itse harrastan vain kaupunkipatikkaa ja korkeanpaikankammoisena sain riittämiin sykettä nostattavia elämyksiä ylhäältä Giardino di Bobolin laelta ja siellä päin rinteitä mutkittelevilta kapeilta kaduilta. Luonnossa vaeltelun hyväätekeviä vaikutuksia ylistää myös kääntäjä Taru Nyström, jonka kääntämän, Napoliin sijoittuvan Silvia Avallonen hienon Teräksen olen muuten lukenut... Jari Järvelä kertoo vaelluksistaan Vesuviuksen ja Etnan rinteillä, mutta myös Sardinian uskomattomista 'kivikasoista', nuragheista. Niiden tarkka tarkoitus on historioitsijoilta vielä selvittämättä.  Italialaiseen maatilamatkailuun, agriturismiin, sain kurkistaa Heli Pekkarisen siivellä. Ei hassumpi lomanviettoajatus sekään.

Harry Salmenniemi kertoo omaan sarkastiseen tyyliinsä, miten viettää Roomassa täydellinen päivä. Reitti on tarkka ja kellonajat hauskasti minuutilleen, joten matkailija voi helposti toisintaa Salmenniemen Rooman päivän. Pirkko ja Maurizio Rossi ajelivat matkailuautollaan Sisiliassa. Kapeat tiet ja huimat nousut toivat haasteita ja minulle hirvitystä, sillä jo nousu bussilla Fiesoleen oli aika hurja.

Vaelluksia Italiassa -teos vie myös Napoliin, nautimme Fellini-menun Roomassa ja maistelemme Brent Morisseyn johdattelemana vegaaniruokia. Teemu Vass & Markku Kaskela puolestaan tutustuttavat italialaisiin pienpanimo-oluisiin ja kurkistamme Nanna Suden mietteisiin ja taiteeseen. Historioitsija Arto Kivimäki vie lukijan kauas historiaan, antiikin Rooman tunnelmiin. Hän kertoo Via Appiasta, tuosta Rooman valtakunnan valtaväylästä, jonka varrelle Spartacus ja 6000 orjaa ristiinnaulittiin paaluihin 40 metrin välein vuonna 71 eaa. Kivimäki virkistää muistiamme myös Romuluksesta ja Remuksesta.

Tässä marraskuisessa pimeydessä Vaelluksia Italiassa oli oikeinkin tervetullutta luettavaa. Nojatuolimatkaillen viltin alla seuraavan lomamatkan ideointi pyörähti kivasti käyntiin.  Kirjan anti on tosiaan monipuolinen, joten se tarjoaa hyvin monenlaisille matkailijoille ideoita ja tietoa. Ennen seuraavaa matkaa on aivan pakko opetella italian alkeet, vaikka englannilla hyvin pärjääkin. Seuraavaksi ehkä Venetsia tai täydellinen päivä ja loma Roomassa Salmenniemen tapaan:

Täydellisen päivän voi elää vain Roomassa. Se on parasta aloittaa heräämällä Trasteveren pohjoiskulmassa. Siitä on lyhyt matka kaikkialle, mikä on hyvää, ja pitkä matka kaikkialle, mikä on ikävää. Trastevere on sillä tavoin paras paikka, että siellä kohtalo on ihmiselle kaikkein suotuisin, murheet kevyitä ja ilo syvää, toisinaan rajuakin.

Markku Kaskela, Tomi Kontio - Vaelluksia Italiassa
Avain 2019
Kirjastosta
_______________

Vaelluksia Italiassa on ilahduttavan monipuolinen matka­kertomusten kooste: kirjassa vaelletaan luonnossa ja upeissa kaupungeissa ja ­bongataan niin kulttuurilöytöjä kuin vaikkapa pienpanimo-­oluita. Markku Kaskelan ja Tomi Kontion toimittamien 15 tarinan takana on lukuisia eri kirjoittajia kuvataiteilijasta runoilijoihin. He tekevät kiinnostavia havaintoja ja vievät lukijan mukanaan Italiaan. - Mondo 

Vaelluksia Italiassa on Markku Kaskelan ja Tomi Kontion kolmas Italia-kirja. Aiemmin heiltä on ilmestynyt Avain-kustantamon kautta Puhuvan talon tarinoita: Nella cittá eterna (2015) ja Minun Italiani – Saapasmaan suomalaistarinat (2017).

Listaan tähän loppuun, mitä koin Firenzessä. Aika paljon ehtii neljässä ja puolessa päivässä:
Palazzo Pitti, Giardino di Boboli, Giardino Bardini, Palazzo Strozzi / Natalia Goncharova, Museo Salvatore Ferragamo, Palazzo Vecchio, Santa Maria Novella, Basilica di San Lorenzo, Palazzo Medici Riccardi / Leon Löwentraut, Chiesa di Santa Monaca: Tiziana Bellavista, Elena Pinciaroli, & David Boldrini, Uffizi, Basilica di Santa Croce, Fiesole, Auditorium Santo Stefano al Ponte Vecchio / concierto, Galleria dell'Accademia, Museo di San Marco, Duomo, Casa Buonarroti, Auditorium Santo Stefano al Ponte Vecchio / concierto, Basilica di Santo Spirito & Museo Horne.