Maailma ympärillä on hyvin kova ja varallisuuserot ovat räikeät. Vain ne lapset, joiden geeniperimää on paranneltu voivat päästä elämässä eteenpäin, yliopistoihin ja saada hyvän ammatin. Geenimanipulaatiossa on riskinsä ja moni lapsi menehtyy, mutta silti vanhemmat ottavat riskin voidakseen tarjota lapsilleen edes mahdollisuuden kovassa kilpailussa. Josien äiti syyttää itseään valinnoistaan ja Rickin äiti matelee entisen rakastajansa edessä, jotta poika pääsisi hyvään kouluun.
Josien huoneesta näkyy pellon yli maanviljelijä McBainin lato, jonka taakse aurinko laskee. Klara ajattelee, että Aurinko asuu siellä ja menee nukkumaan ladon alle maan poveen. Koska Klara itse latautuu aurinkoenergialla, Aurinko on hänen ystävänsä ja hän luottaa tähän kuin jumalaan. Vielä myymälässä ollessaan Klara näki ikkunasta, kuinka Aurinko herätti kuolleista surkean kodittoman koirineen - aivan varmasti Aurinko parantaisi myös rakkaan Josien!
Ishiguro on tavoittanut taitavasti hellyttävän ja herkeämättä havaintojaan tekevän Klaran äänen. Robottityttö esittää kysymyksiään jatkuvasti, yrittää oppia ja ottaa selvää ihmisten ilmeistä ja tunteista. Klara on hyväsydämisistä hyväsydämisin ja pitää liikuttavasti huolta sairaasta Josiesta. Kun on ristiriitatilanne Klaran näkökenttä jakautuu jännittävästi kubistisiksi blokeiksi tai sektoreiksi, ja kun tilanne selkenee, näkymä normalisoituu.
Teknologia kehittyy ja uusia robottisukupolvia tulvii markkinoille. Mitä tapahtuu vanhentuneille roboteille, kun he ovat pyyteettömästi palvelleet isäntäperhettään? Heidät viedään odottamaan lopullista hiipumistaan jonkin suuren kierrätyskeskuksen hyllylle. Akut lakkaavat vähitellen latautumista, liikkuminen muuttuu mahdottomaksi ja enää kääntyy vain pää. Paikaltaan Klara näkee kuitenkin ikkunasta taivaan ja tietää tarkalleen Auringon sijainnin säällä kuin säällä.
Klara ja aurinko on vähän kuin dystooppinen satu, joka vetoaa varmasti sicifistä pitäviin nuoriin lukijoihin. Minustakin oli liikuttavaa tarkkailla Klaran silmin ihmiskuntaa ja meidän mutkikkaita tunteitamme sekä ajatella mahdollisia tulevaisuuden visioita. Klaran usko ihmeisiin oli kadehdittavaa ja hänen lojaaliudestaan ja ystävällisyydestään olisi paljon opittavaa. Ishiguro punoo taidokkaan juonen ja koskettavan tarinan scifin ystäville ja liikkuu samantapaisissa tunnelmissa kuin teoksessaan Ole luonani aina.
Pitkän päivän ilta
Yösoittoja
Äänikirjan lukija Laura Vives
_______________
Hyvin avaava postaus! Ishiguro osaa eittämättä asiansa, mutta lukiessa oli pakko todeta, että enemmän ja aivan toisenlaisen näkökulman tämä antaisi esim. 13-täyttävälle jo Potterit selättäneelle pojantyttärelle kuin mitä itse sinänsä mielenkiintoisesta teemasta irti sain...
VastaaPoistaOlet varmasti oikeassa, pidin silti :))
Poista