29. maaliskuuta 2021

Venla Hiidensalo - Suruttomat


Vapaudentunne ottaa vatsanpohjasta. Jos joku saisi kuulla minun olleen kaksin Tykon kanssa suljetussa huoneessa, skandaali olisi valmis. Voisin kuitenkin tehdä mitä vain, sillä sitä on uusi moderni aika, jota Helsingin kellot lyövät.

Venla Hiidensalon faktaan perustuva romaani Suruttomat kuvaa taidemaalari Tyko Sallisen naisten traagisia kohtaloita. Keskiössä on Sallisen ensimmäinen vaimo, Sortavalasta kotoisin oleva Helmi Vartiainen (1888-1920), mutta myös parin tyttäret Tirsu / Eva (1910-1949) ja Taju eli Irja Salla (s. 1912-1966) saavat surulliset tarinansa kirjaan. Sallinen oli aikanaan Suomen taiteen paha poika, jonka yksi taiteilijaporukka Suruttomat piti majaa Brondalla, siitä kirjan nimi. Useimmat meistä tuntevat hänen yleisöä kohauttaneet Mirri-maalauksensa, mutta ainakaan minulle ei ollut selvää koko se tragedia, joka tämän parin tyttärien ja erityisesti Helmin elämään kätkeytyi.

Rohkea ja elämänjanoinen Helmi pääsi opiskelemaan maalausta Taideyhdistyksen piirustuskouluun Ateneumiin 19-vuotiaana ja tapasi siellä lahjakkaan ja rehvastelevan Tykon, joka ryhtyi liehittelemään eloisaa ja viatonta maalaistyttöä.  Hiidensalon kirjan mukaan he menivät naimisiin hetken mielijohteesta. Tyko oli näet saanut apurahan Pariisiin ja jotta Helmi voisi tulla säädyllisesti mukaan, avioituminen oli pakko. Pariisissa Helmi maalasi Tykon poissaollessa omakuviaan ja piilotti ne komeroon. Tyko tuntui olevan mustasukkainen niistä ja sanoi, että vain hän saisi maalata Mirriään. 

Naimisiinmeno tiesi sitä, että lahjakkaan Helmin oli jätettävä taideopinnot, sillä tuohon aikaan naimisissa olevat naiset eivät voineet opiskella Ateneumissa. Tulevaisuuteen uskoen Helmi elätteli toiveita, että voisi opetella ja maalata itsekseen, luoda omaa uraa. Kotona Helsingissä Tykon rillutellessa kavereidensa kanssa pikkutunneille yksinäinen Helmi yritti pitää maalaamisesta kiinni, mutta se ei ollut aviomiehen mieleen ja Tykon vanhempien pienessä palvelijanhuoneessa oli ahdasta. Pari oli avioitunut siis 1909 ja jo seuraavana vuonna syntyi Tirsu. Tyko jätti raskaana olevan vaimonsa tämän kotiin Sortavalaan odottamaan synnytystä ja lähti itse tekemään taidetta maailmalle. Tirsun synnyttyä pari vietti kesän Vartiaisen suvun Paasonvuoren mökillä, jolloin syntyivät Sallisen valovoimaisimmat työt. Oli järkyttävää lukea, miten systemaattisesti Tyko mursi Helmin psyyken. Synnytyksestä nääntynyt Helmi sai osakseen vain tiuskintaa ja moitteita ja hänen mielenterveytensä alkoi horjua.

Tykon naisvihan ilmentymät, Mirri-maalaukset, kuvaavat siron Helmin eläimellisenä, siankärsäisenä ja toljottavana. Vähitellen Mirrin halveksittu imago siirtyi yleisön mielessä omituisesti Helmiin - vaikka hän oli fiksu, rohkea ja eloisa nainen. Helmi ei enää itsekään nähnyt omia kasvojaan, vaan peilistä tuijotti Mirri. Kun Taju ilmoitti tulostaan, Tyko vei julmasti Tirsun vaimoltaan salaa sisarensa kasvatiksi Kööpenhaminaan ja tytön nimi muuttui Evaksi. Helmi eli täyttä painajaista ja oli epätoivoinen, mutta ei voinut asialle mitään. Hänen terveytensä horjui yhä pahemmin. Pari erosi vuonna 1916, jolloin Taju jäi äidilleen, mutta säälimätön Tyko haki tytön luokseen Hyvinkään ateljeetaloon Krapulaan. Tajun lapsuus viinanhuuruisissa taiteilijapiireissä oli mitä oli.

Helmi kuoli yksin alkoholimyrkytykseen vain 31-vuotiaana ja Tajun vei aikanaan mielisairaus. Hän oli menettänyt poikansa Maunon vauvana ja eronnut miehestään, ja Hiidensalo kuvaa koskettavasti, miten Taju etsi kuollutta poikaansa puistoista. Nikkilän mielisairaalassa myöhempinä vuosinaan Taju kirjoitti Irja Salla nimellä lapsuuttaan ja isäänsä ihannoivan teoksen Isä ja minä. Kööpenhaminassa elänyt Eva (Tirsu) sai vasta aikuisena tietää totuuden syntyperästään. Hän muutti Suomeen sotien jälkeen ja menehtyi sairaskohtaukseen alle nelikymppisenä Krapulan pihalla.

On aivan käsittämätöntä, miten ahtaaseen rakoseen despoottista ja väkivaltaista miestään rakastava Helmi joutui. Aina välillä lehahti ajatus Entä jos lähden? Mutta alistettuna, itsetunto vietynä ja rahatta Helmistä ei ollut siihen. Kuuntelin kirjan enimmäkseen äänikirjana ja Tykon julmuus tuli iholle. Kirjassa on paljon dialogia ja vaikka Satu Paavola on hyvä lukija, Tykon repliikkien ääntämys ei ollut minusta täysin onnistunut. Järkyttävä ja erittäin traaginen sukutarina kaiken kaikkiaan. Inka-Maria Laitila on kirjoittanut Helmi Vartiaisesta teoksen Tukaattityttö, jota mm. Hiidensalo kertoo käyttäneensä lähdemateriaalinaan. Laitilan nettisivulta voit lukea Sallisesta ja Vartiaisesta enemmän. 

Bloggaukseni Albert Edelfeltistä kertovasta romaanista Sinun tähtesi.

Venla Hiidensalo - Suruttomat
Otava 2021
Äänikirjan lukija Satu Paavola
______________

Kirjan on ehtinyt lukea myös Tuijata

Venla Hiidensalo (s. 1975) pyrkii kirjoittamaan näkyväksi sitä mistä ei puhuta. Esikoisromaani Mediahuora käsitteli julkisuuden kirjoittamattomia lakeja, toinen teos Karhunpesä puolestaan kansalaissodan ajoista nykypäivään jatkuvaa vaikenemisen ketjua perheessä. Hän on toiminut kirjallisuus- ja mediakriitikkona, kolumnistina ja vapaana toimittajana vuodesta 1997. Koulutukseltaan Hiidensalo on valtiotieteiden maisteri. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

7 kommenttia:

  1. Tästä oli juttua Hesarissa viime viikolla. Tämän voisi kyllä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tuhoavan rakkauden kuvaus kannattaa kyllä lukea. Sallinen tuhosi vaimonsa ja molemmat tyttärensä. Hänen toisesta avioliitostaan en löytänyt netistä paljonkaan.

      Poista
  2. Kiitos Riitta. Olen lukenut jo kirjan ja bloggaus on tulossa pääsiäisenä. Järkyttävä tarina, joka kuvaa naisten osaa todella hyvin. Naisilla ei ollut sananvaltaa tuohon aikaan edes perheen sisäisissä asioissa.
    Sallisen tauluista nousee naisviha todella rumasti esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Sallisen taiteen ihailija, vaikka hän tunnustettu taiteilija onkin. Järkyttävä kohtalo Helmillä, kuin myös Tajulla.

      Poista
  3. Mielenkiintoista lukea näitä tarinoita. Syntyy vallan väkisin suuria tunteita. Se on aina hyvä, että sisältö liikuttaa.

    VastaaPoista
  4. En tiedä, oliko tarina niin paha, että etäännytti, vai oliko syy tekstissä. Joka on osaava ja hieno, mutta jäi minusta enemmän raporttimaiseksi kuin tunteisiin vetoavaksi. En liikuttunut, en osannut eläytyä kehenkään tai mihinkään, meni ohi. Kuin kirjoittaja kirjaisi tietonsa ja huomionsa kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama Arja, mutta kyllä tämä tarina ansaitsi kerrotuksi tulla.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.