Kazuo Ishiguro - Klara y el Sol

Vuoden 2017 Nobel-voittajan Kazuo Ishiguron uutuus Klara ja aurinko ilmestyy suomeksi syyskuussa. En malttanut odottaa, vaan kuuntelin kirjan espanjaksi. Tarina sijoittuu jonnekin lähitulevaisuuden Yhdysvaltoihin ja kertojaääni kuuluu robottitytölle. Klara on älykäs robotti, keinotekoinen ystävä / artificial friend / amiga artificial, jollaisen vanhemmat hankkivat teini-ikäisten lastensa tueksi ja seuraksi, jotta nämä eivät tuntisi oloaan yksinäisiksi.

Tarina alkaa suurkaupungin myymälästä, jossa Klara on kaupan. Hän on roboteista uteliain ja älykkäin ja tekee väsymättä havaintojaan näyteikkunan lasin läpi tai selaa aikakauslehtiä oppiakseen lisää siitä maailmasta, jonne kohta joutuu. Lapset tulevat katsomaan näyteikkunassa olevia robotteja ja Klara näkee surun heidän kasvoillaan, jos sellaiseen ei perheellä ole varaa. Eräänä päivänä ikkunan taakse ilmaantuu hymyilevä 14-vuotias Josie, joka kommunikoi Klaran kanssa ja lupaa tulla pian uudestaan. Tuosta päivästä lähtien Klara odottaa Josieta saapuvaksi, mutta tätä ei kuulu. Muut robotit ympäriltä menevät kaupaksi, niin Rosie kuin uudet mallit, B kolmoset.

Mutta sitten Josie tulee ja niin Klara päätyy tytön kotiin maaseudulle. Hyvin pian selviää, että Josie on vakavasti sairas ja hänen tilansa heikkenee päivä päivältä. Josie käy yksityisesti etäkoulua tietokoneen avulla ja viihdyttää itseään piirtämällä. Lähistöllä asuu isästään orpo, lahjakas Rick, joka rakentaa taidokkaita drooneja, mutta köyhällä, tavallisella ’parantelemattomalla' pojalla ei ole mahdollisuutta päästä opiskelemaan. Klara tarkkailee toisiinsa rakastuneita nuoria ja yrittää ymmärtää, mitä rakkaus on.

Maailma ympärillä on hyvin kova ja varallisuuserot ovat räikeät. Vain ne lapset, joiden geeniperimää on paranneltu voivat päästä elämässä eteenpäin, yliopistoihin ja saada hyvän ammatin. Geenimanipulaatiossa on riskinsä ja moni lapsi menehtyy, mutta silti vanhemmat ottavat riskin voidakseen tarjota lapsilleen edes mahdollisuuden kovassa kilpailussa. Josien äiti syyttää itseään valinnoistaan ja Rickin äiti matelee entisen rakastajansa edessä, jotta poika pääsisi hyvään kouluun.  

Josien huoneesta näkyy pellon yli maanviljelijä McBainin lato, jonka taakse aurinko laskee. Klara ajattelee, että Aurinko asuu siellä ja menee nukkumaan ladon alle maan poveen. Koska Klara itse latautuu aurinkoenergialla, Aurinko on hänen ystävänsä ja hän luottaa tähän kuin jumalaan. Vielä myymälässä ollessaan Klara näki ikkunasta, kuinka Aurinko herätti kuolleista surkean kodittoman koirineen - aivan varmasti Aurinko parantaisi myös rakkaan Josien! 

Ishiguro on tavoittanut taitavasti hellyttävän ja herkeämättä havaintojaan tekevän Klaran äänen. Robottityttö esittää kysymyksiään jatkuvasti, yrittää oppia ja ottaa selvää ihmisten ilmeistä ja tunteista. Klara on hyväsydämisistä hyväsydämisin ja pitää liikuttavasti huolta sairaasta Josiesta. Kun on ristiriitatilanne Klaran näkökenttä jakautuu jännittävästi kubistisiksi blokeiksi tai sektoreiksi, ja kun tilanne selkenee, näkymä normalisoituu. 

Teknologia kehittyy ja uusia robottisukupolvia tulvii markkinoille. Mitä tapahtuu vanhentuneille roboteille, kun he ovat pyyteettömästi palvelleet isäntäperhettään? Heidät viedään odottamaan lopullista hiipumistaan jonkin suuren kierrätyskeskuksen hyllylle. Akut lakkaavat vähitellen latautumista, liikkuminen muuttuu mahdottomaksi ja enää kääntyy vain pää. Paikaltaan Klara näkee kuitenkin ikkunasta taivaan ja tietää tarkalleen Auringon sijainnin säällä kuin säällä. 

Klara ja aurinko on vähän kuin dystooppinen satu, joka vetoaa varmasti sicifistä pitäviin nuoriin lukijoihin. Minustakin oli liikuttavaa tarkkailla Klaran silmin ihmiskuntaa ja meidän mutkikkaita tunteitamme sekä ajatella mahdollisia tulevaisuuden visioita. Klaran usko ihmeisiin oli kadehdittavaa ja hänen lojaaliudestaan ja ystävällisyydestään olisi paljon opittavaa. Ishiguro punoo taidokkaan juonen ja koskettavan tarinan scifin ystäville ja liikkuu samantapaisissa tunnelmissa kuin teoksessaan Ole luonani aina.

Ishigurolta lukemani teokset:
Pitkän päivän ilta
Yösoittoja

Haudattu jättiläinen

Menneen maailman maalari

Ole luonani aina

Kazuo Ishiguro - Klara y el Sol

Alkuteos Klara and The Sun

Anagrama 2021
Äänikirjan lukija Laura Vives
_______________

Kirjailijan haastattelu: The Guardian

The nonhuman Klara is more human than most humans. She’s also Ishiguro’s most luminous character, literally a creature of light, dependent on the Sun. Her very name means “brightness.” But mainly, Klara is incandescently good. She’s like the kind, wise beasts endowed with speech at the dawn of creation in C. S. Lewis’s Narnia. Or, with her capacity for selfless love, like a character in a Hans Christian Andersen story.

Ilmestyy suomeksi syyskuussa 2021. Upean kannen suunnittelija on Laura Lyytinen ja suomentaja Helene Bützow.

Marta Sanz - Un buen detective no se casa jamás

Kirjan nimi Hyvä etsivä ei mene koskaan naimisiin juontaa juurensa Raymond Chandlerin lausahduksesta vuodelta 1949. Sanz viittaa useinkin em. kirjailijaan ja muuhun kirjallisuuteen, kuten esim. Patricia Higgsmithin teokseen Unohtumaton herra Ripley. Tämä on jatkoa Arturo Zarcon seikkailuille teoksessa Black, black, black. Linkissä myös enemmän kirjailijasta. Sanz on näissä dekkariromaaneissaan psykologisesti syväluotaavampi ja monimutkaisempi kuin dekkarit tyypillisimmillään. Kirja on luettavissa toistaiseksi vain espanjaksi.

Kirja alkaa näin: Tengo el corazón roto y no sé conducir. - Zarcon sydän on särkynyt eikä hän osaa ajaa autoa. Niinpä tuo nelikymppinen, itserakas ja kaikin puolin omalaatuinen etsivä - ex hetero, nykyinen homo - istuu bussissa pakomatkalla. Hän pakenee Madridista lapsellisesti alter egoaan, ex vaimoaan, rampaa Paulaa, jonka ajatukset pyörivät ja kaikuilevat Zarcomme päässä kuin sosiaalinen omatunto ja järjen ääni. Zarco pakenee uhmakkaasti myös nuorta uskotonta homorakastettuaan Olmoa. Zarco on vajaa ilman näitä kahta! Puhelin pysyköön kiinni, etsikööt Paula ja Olmo hänet käsiinsä, mutta puhelin ei soi, miten turhauttavaa!

Zarco pakenee turistien ja eläkeläisten kansoittamaaan paratiisiin Valenciaan, Välimeren rannalle. Kutsun hulppeaan sukuvillaan, riurau'hun * on esittänyt Marina Frankell, Zarcon nuoruuden tuttu. Frankellien suku on monin tavoin omalaatuinen, esim. identtisiä kaksostyttöjä löytyy kolmessa sukupolvessa: Marina ja siskonsa Ilse ja tämän tyttäret Erica ja Fanny; sekä Stuttgartissa asuva Marinan äiti Janni ja tämän sisko Amparo, joka on kaikkia lankoja käsissään pitävä suvun matroona. Riuraussa asustavat myös Amparon jalkahoitajamies Marcos ja mucama, Etelä-Amerikasta kotoisin oleva kotiorja Charly.

Sanz raottaa vähän kerrassaan tämän omituisen joukon keskinäisiä jännittteitä ja kutoo tavattoman monimutkaisen psykologisen petosten vyyhden. Kieli on haasteellista ja koukkuja löytyy moneen suuntaan. Mutta hetkinen, missä rikos? Kirjan alkuosa on pääosin Zarco-polon kakofonista ja poukkoilvaa ajatustenvirtaa, mutta sitten kaunis Marina katoaa. Paljastuu kolmen murhan vyyhti kolmine murhaajineen. Ensimmäisen murhan tekivät murhaajat nro 1 ja nro 2 kimpassa suojellakseen perhettä luisumasta vararikkoon. Toisen murhan teki yksin toinen edellisistä peittääkseen rikoksen ja kolmannen murhaaja nro 3 motiivinaan kosto.

Kirjan loppukohtaus on huikea ja tilanne jää pahasti kesken - Sanz antaa ymmärtää, että jatkoa Zarcon seikkailuille seuraa. Loppukohtauksessa Zarco ja hänen homorakastettunsa Olmo istuvat yhden murhaajan kanssa päivällispöydässä kolmannen murhaajan hääriessä ympärillä. Ei tiedä miten käy. Ja Zarco on ihmeissään kun hänen päänsä sisällä ex vaimon Paulan jatkuva kommentointi on vaiennut. Onko Paulalle tapahtunut jotain?

Hyvin musta romaani mutta ei tyypillinen novela negra. Un buen detective no se casa jamás on varsinainen espanjalainen estofado (muhennos) monilla aineksilla ja kaikilla mausteilla. Haasteellinen mutta hauska. 

Frau, Signora & Bibi -haasteen kolmas. 

* Ihmettelin mikä on riurau, ja google tarjosi tämmöisen kuvan ja selityksen: El riurau es una construcción rural característica de la Marina Alta (= Valencia) cuya función estaba relacionada con la producción de pasa en esa comarca, principalmente para protegerla de las inclemencias del tiempo. Se trata de una construcción sencilla, de planta rectangular alargada cerrada en todos sus frentes excepto el que orienta hacia el soleamiento. 

Marta Sanz

Un buen detective no se casa jamás (Hyvä etsivä ei mene koskaan naimisiin)

Anagrama 2012

****

Kirjastosta

Marta Sanz - Black, black, black

Etsiessäni Frau, Signora & Bibi -haasteeseen espanjalaisia naiskirjailijoita, Sanzin nimi tuli toistuvasti & kehutusti esiin. Marta Sanz on 1967 Madridissa syntynyt kirjailija, joka on kirjoittanut 11 romaania sekä novelleja ja runoja. Kirjastosta löytyi vain kaksi teosta: tämän lisäksi Un buen detective no se casa jamás (2012). Kirjastosta ei löydy uusinta: Farándula (2015) joka palkittiin  samana vuonna Premio Herralde de Novela -palkinnolla.

Enkä löytänyt käännöksiä englanniksikaan, joten Sanzista voivat iloita tällä hetkellä vain espanjaksi lukevat. Lisää kirjailijasta Anagrama.

Blackin sankari on Arturo Zarco - nelikymppinen, äärimmäisen omalaatuinen yksityisetsivä. Hän on keikari, komea ja turhamainen. Hän on myös homo, mutta hyvin riippuvainen ex vaimostaan Paulasta. Arturon ja Paulan pitkät päivittäiset puhelinkeskustelut ovat kirjan runko. Niissä käydään läpi kaikki kulloinkin käynnissä olevasta tutkimuksesta. Heidän suhteensa on hyvin kiero, täynnä riippuvuutta, alistamista, manipulointia, halua loukata ja kostaa. Paula opastaa ex miestään oikeille urille, ilman Paulaa Arturo olisi täysin hukassa. Sinusta ei tullut poliisia, koska sinulla ei ole munaa, toteamus on keskustelun avaus. Homoksi hän ei miestään yleensä kutsu, koska se olisi kuin loukkaisi itseään.

Arturo saa toimeksiannon vuosi sitten murhatun Christina Esquivelin rikkailta vanhemmilta. Poliisi ei ole saanut selville yhtikäs mitään ja käytännössä hyllyttänyt jutun. Vanhempien tarkoitus on saada tytärvainaan pienen tyttären huoltajuus itselleen ja passittaa aviomies Yalal Hussein vankilaan. He eivät ole koskaan miehestä pitäneet, sillä Yalal ei yllä heidän tasolleen, hän on vain pahainen muurari ja kaiken kukkuraksi mauri.

Tapahtumat ja tutkimukset sijoittuvat vuokrataloon, jossa murhattu asui. Talo on täynnä mitä oudoimpia tyyppejä ja asukkaiden väliset jännitteet porisevat pinnan alla. On mm. kirjailija Claudia joka kirjoittaa omien sanojensa mukaan täyttä roskaa; on Luz joka on psykiatrisessa hoidossa ja laulelee lastenloruja; on Luzin teini-ikäinen poika, ihana Olmo, johon Arturo käy kuumana. Henkilögalleriaa täydentävät vanha Peláezin pariskunta ja heidän poikansa Clemente sekä Señora Leo jonka silmä on ovisilmän jatke.

Black, black, black on hyvin älykkäästi kirjoitettu. Sanz on parhaimmillaan loistavissa ja nautittavissa dialogeissaan. Ne ovat tarkasti havainnoituja ja eläviä otteita ihmisten arjesta - aivan valmiita näyttämölle. Lukiessani näin nämä ihmiset ja kuulin heidän äänensä ja äänenpainonsa kun he lausuivat repliikkejään. Minua huvitti suuresti myös Yalalin huono espanja:

Le hi priguntado quí quiere. / Mi importa un rábano la iscalera, a mí. / Piro si todo ha sido para illos. Yo sólo hi consirvado la casa por mi hija. Christina y yo no hicimos papil di tistamento. / Hijos di puta. Piro no puiden hacer nada: mi niña istá in Agadir. / La mato si tieni un amanti. La mato. Piro Christina no tinía amanti. / Sabe, siñor Zarco? Con Josefina he rihicho mi vida. Iso is todo.

Sanz hämmentää lukijaa keskivaiheilla monisivuisella Luzin päiväkirjalla, jota tämä kirjoittaa psykiatriaan Bartoldia varten. Olin vähän ymmälläni, tuntui kuin olisin eksynyt eri romaaniin. Luzin päiväkirja paljastaa kaameita asioita, muutaman murhan ynnä muuta. Uhrit ovat kaikki talon asukkaita ja murhien motiivina on pitkään pinnan alla kytenyt ärsytys, viha, katkeruus ja kauna naapureita kohtaan. Luzin motiiveissa on myös tarve ja halu tehdä hyvää: vapauttaa pienet lapset väkivaltaisesta äidistään tai pelastaa vanha ja avuton mies ronskin ja kylmän vaimonsa kynsistä. Luzin syyllisyys on päivänselvä juttu.

Mutta ehei - ei tämä nyt aivan noin mennyt! De facto tapahtui näin: Yalalin uusi hellantelttu Josifina tapetaan, rytäkässä Yalal hermostuu ja mukiloi Arturon sairaalakuntoon. Tämän maatessa potilaana Olmon hellässä hoivassa Paula ottaa tutkimukset hoitaakseen. Mikään ei ole sitä miltä näyttää Luzin päiväkirjan valossa. Paulan ja Arturon puhelinkeskustelut jatkuvat pisteliäinä ja kiduttavina. Syyllinen selvisi vasta aivan loppusivuilla. Eikä tapausta suinkaan ratkaissut Arturo, vaan Paula.

Sanzilla on havainnoiva ja nykyaikainen ote kerrontaansa. Älykäs, sarkastinen, yhteiskuntaa esille tuova. Pidin kovasti. Toivottavasti hänen teoksiaan saadaan edes englanniksi..

Frau, Signora & Bibi -haasteen ensimmäinen. Haasteessa on tavoitteena lukea enemmän sellaisten naiskirjailijoiden teoksia, jotka kirjoittavat jollain muulla kielellä kuin englanti, suomi, ruotsi, ranska tai japani. Omalla kohdallani nämä kirjailijat tulevat olemaan pääosin espanjankielisiä.

Marta Sanz
Black, black, black
Anagrama 2010
****
Kirjastosta

Milena Busquets - También esto pasará

Milena Busquets (s. 1972) on espanjalainen kirjailija, toimittaja ja kääntäjä. Busquetsin osin omaelämäkerrallinen romaani Tämäkin menee ohi ampaisi heti ilmestyttyään Espanjan myyntilistan ykköseksi, ja sen oikeudet on myyty lukuisiin maihin.

Barcelonalainen Blanca on nelikymppinen, hän on vastikään haudannut äitinsä. Blancalla on kaksi poikaa, kaksi entistä aviomiestä, naimisissa oleva rakastaja ja liuta originelleja ystäviä. Tämän sekalaisen porukan kanssa hän lähtee äidiltään perimäänsä taloon merenrannalle Cadaquésiin, mikä on idyllinen turistien suosima pikkukaupunki parin tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta, aivan Ranskan rajoilla.

Blanca on ollut hiukan eksyksissä miessuhteittensa kanssa jo ennen äitinsä kuolemaa - ja nyt sitäkin enemmän. Äiti sairasti Parkinsonia. Ne olivat näännyttäviä vuosia, täynnä ’putadas', paskamaisia juttuja.

Pitkään aikaan ainoa minua askarruttanut rakkausjuttu on ollut rakkausjuttuni sinun kanssasi.

Blanca muistelee äitiään, on hyvin väsynyt ja hyvin tyhjä. On ilo lapsista, on seksi ja on kesä. Mutta en oikein saanut otetta tästä. Ehkä aikuisen Blancan haahuilut ja hippimäiset asenteet olivat itselleni liian vieraita. Kirjan viimeinen luku oli kaunis. Blanca kertoo siinä mitä kaikkia elämänasenteita hän oppi äidiltään ja että menee jo paremmin. Elämä voittaa - tämäkin menee ohi.

Olen alkanut hengittää paremmin ja painajaiset ovat melkein loppuneet. Joinakin päivinä tunnen  taikapölyn leijailevan pääni päällä, ei sitä ole paljon enkä tunne sitä usein, mutta onhan se alku. Ja meillä on uusi asukas kotona, sen nimi on Rey (saksanpaimenkoira). Yritän opettaa lapsia viemään sen kävelylle joka päivä. Toissapäivänä vein jakkusi pesulaan, saan sen torstaina, kuin uutena minulle sanottiin.

Kirja saattaa lohduttaa lukijaa, jolla läheisen menetys on tuoreessa muistissa. Parasta minusta oli se, että kirja vei kesään. Kuumaan aurinkoiseen Espanjaan ja ystävien illanviettoihin.

Milena Busquets

También esto pasará 2015

Anagrama

★★½

Lainattu kirjastosta.

Tämäkin menee ohi 2016

Otava

Suomentanut Tarja Härkönen

Helmet-lukuhaasteen kohdat:

8 / minulle uusi kirjailija, 9 / luettu vieraalla kielellä