Mielenterveysviikko - Hulluussarjakuvia

EI OMENA KAUAS PUUSTA - Eevi & Viivi  2017

Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy vaikka mitä - myös mielenterveyden saralta. Törmäsin Hulluussarjakuvia-blogiin ja jumiuduin sen dramaattisiin kuviin. Blogia pitää nuori sarjakuvataiteilija Viivi Rintanen - kaikkien hullujen puolestapiirtäjä. Hän piirtää ja kuvittaa sarjakuvina jonkun toisen kokemuksia mielenterveydestään. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Viivin kuvista huokuu ahdistus, mustuus ja marginaalissa olo. Se miten vaikeaa on saada apua. Se miten toivottomalta välillä tuntuu.

Myös teksti ravistelee. Kuka nykyään uskaltaisi käyttää sanaa hullu tai hulluus? Tai sanoa me latvalahot? Ei missään tapauksessa soveliasta! Mutta itsensä hullujen joukkoon laskevalle ne ilmentävät sarkasmin sävyin sisäpiirin läppää ja me-henkeä. Blogi hätkähdyttää ja ravistelee - sen rajut sanat ja pysäyttävät kuvat. Välinpitämättömäksi ei voi jäädä. Uskon että Hulluussarjakuvat puhuttelevat erityisesti nuoria. Siksi otinkin yhteyttä Viiviin ja pyysin häntä blogivieraakseni. Annan nyt Viiville puheenvuoron ja kehotan lukijaa kurkkaamaan linkkeihin.

KADOKSISSA - A LOST MIND - SusuPetal & Viivi  2017

Olen Viivi, pian 27-vuotias sarjakuvataiteilija, kuvittaja, tuleva kuvisope ja vähän hullu. Kasvoin sarjakuvapiirtäjäksi kuvisopeopintojeni lomilla, jolloin työskentelin mielenterveysosaston siivoojana. Kokemus muutti elämäni, mistä piirsin omaelämäkerrallisen esikoissarjakuvani Mielisairaalan kesätytön (Suuri Kurpitsa 2015). Osastolla tajusin, mitä hulluus on: aina inhimillistä, joskus väistämätöntä ja itselleni omakohtaista. Minulla on ongelmia kehoni, syömisen ja itseni kanssa. 

Kirja on lainattavissa ainakin Helmet-kirjastoista

Tiedän, miltä kirvelevä, eristävä häpeä oman mielenterveyden puutteesta tuntuu. Lisäksi uumoilen mielen ongelmien koskettavan vähintään välillisesti jokaista elinaikanamme. Meitä latvalahoja myös tavataan kuunnella vähemmän - olemmehan järjiltämme. Näistä syistä tuntui, että piirtämistä aiheesta oli jatkettava.

Perustin Hulluussarjakuvia-blogin, johon piirrän minulle lähetettyjä tosia mielenterveystarinoita nettisarjakuviksi tarinankertojieni toiveiden mukaan. Blogi on yksinkertaisesti paikka, jossa puhumme itse puolestamme, ongelmiamme vääristelemättä, romantisoimatta ja vähättelemättä.

VIIMEINEN VUORONUMERO - THE LAST ONE IN THE QUEUE
Katja Lemberg & Kasvajat ry & Viivi  2017

Tähän mennessä olemme julkaisseet tarinoita esimerkiksi syvästä masennuksesta, byrokratian tragikoomisesta otteesta, miehen paniikkihäiriöstä, epävakaudesta, itsemurhasta ja muista tärkeistä, tabuista teemoista. Tule käymään, lukemaan ja kommentoimaan! :) Voit seurata blogia facebookissa (@hulluussarjakuvia) tai minua instagramissa (@viivi_rintanen), jos haluat tiedon uusista tarinoista tuoreeltaan. 

SUURUUDENHULLUUS - THE BRIDGE - Lasse Lindqvist & Viivi 2017

KADOKSISSA - A LOST MIND - SusuPetal & Viivi  2017

Jos haluat vaikuttaa tuleviin Hulluussarjakuviin, lähetä minulle mailia osoitteeseen hulluussarjakuvia@gmail.com. Tarkemmat tarinainkertojan ohjeet löydät täältä ja tietoa blogin toimintafilosofiasta täältä. Pidetään yhtä! :)

Kiitän Viiviä blogivierailusta ja toivon, että hänen dramaattiset kuvansa
järkyttävät sopivasti sinuakin, ja piirtävät mielenterveytensä kanssa kamppailevien
ahdistuksen, yksinäisyyden ja avunsaannin vaikeudet
meidän paremmin voivien tietoisuuteen.

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin mielenterveysviikon haaste jatkuu.
Kurkkaa sinne, kommenttiosiosta tulee löytymään paljonkin linkkejä aiheesta. 

Mielenterveysviikko

Oleksää koska tahtonu olla joku muu?

E. Hee sanova mut tahtovat kyl.

Haluan osallistua Eniten minua kiinnostaa tie -blogin mielenterveysviikon haasteeseen. Kannattaa kurkata tuonne, kommenttiosiosta tulee löytymään paljonkin linkkejä aiheeseen. Itse nostan esiin muutaman aiemmin lukemani kirjan. 

Nauru ja ilo pysyttelevät kaukana silloin kun mieli on musta. Mutta Heli Laaksosen Sulavoi kääntää itsepintaisia suupieliä hymyyn! Sulavoin runot ovat oikeita hyvänmielen runoja, täynnä pulppuavaa iloa. Ne ovat apean mielen karkotukseen mitä parhainta lääkettä. Itse olen lukenut Laaksoselta vain Sulavoin, mutta tässä linkki Wikipediaan. Pulu uis ja Peippo vei pitäisi ottaa talven pimeillä lukuun!

Kun ei jaksa keskittyä, selkokirja voi olla avuksi. Selkokieleksi on jo kirjoitettu tai mukautettu runsaasti kirjoja. Kurkkaa Selkokeskuksen sivuille, sieltä löytyy paljon kiinnostavaa. Itse olen lukenut selkoksi kaksi teosta - Tuija Takalan selkorunokirjan Onnen asioita ja Eppu Nuotion Peiton paikan selkomukautuksen.

Vertaistukea löytyy monista lähteistä, myös kirjoista joissa kirjoittaja kertoo omista kokemuksistaan. Itse olen lukenut nämä masennuksesta kertovat teokset: 

Pauliina Vanhatalo - Keskivaikea vuosi: 

Opin ettei masennusta voiteta lopullisesti vaan sen kanssa eletään. 

Että masennustaipumuksen kanssa voi tulla toimeen. 

Että tunteita ei tarvitse pelätä. 

Mitä tahansa ne sitten ovatkin, hyviä tai huonoja, ne menevät ohi.

SusuPetal - Pellen muotokuva ja Sairaalapäiväkirja - suositan kumpaakin. 

Pakastin oli parempi keino säilöä tunteet. 

Hän katsoi tyytyväisenä pakastearkkuaan. 

Pienet, värikkäät muovilaatikot olivat täynnä tunteita, 

joita hän oli vuosien aikana pakastanut. (...) Hän tiesi, että jonain päivänä hänen pitäisi alkaa tyhjentää pakastinta. 

Ehkä hän avaisi punakantisen laatikon 

ja kokeilisi miltä ilo tuntuisi.

Kenenkään mielenterveys ei ole automaattisesti ja sataprosenttisesti turvassa. Aina voi sattua jotakin. Itse olen kokenut työuupumuksen sekä pari keskivaikeaa masennusta diagnooseineen ja sairaslomineen. Mustalla hetkellä ei uskoisi, mutta se hetki voi mennä myös ohi, kuten Vanhatalo yllä olevassa sitaatissa sanoo. Ei pidä eristäytyä ja käpertyä itseensä - vaikka kuinka vastahakoiselta tuntuisi ja pelottaisi, kontakti toisiin kantaa. 

Toivon Sinulle ja minulle voimia, valoa ja lämpöisiä ajatuksia
marraskuun pimeyteen ja talven kaamokseen. 

Uskalletaan pitää itsestä ja lähimmäisestä huolta.