I’d left my last job because it sucked up every scrap of energy I had until there was not a shred left. // I wanted a job that was practically without substance, a job that sat on the borderline between being a job and not. // Above anything else, I wanted a job I could do alone. I knew that I’d need to leave that stipulation behind me at some point, but at least for the moment, that was how I felt.
Kikuko Tsumuran romaani There’s no Such Thing as an Easy Job (Helppoa työtä ei ole olemassakaan) tarkastelee japanilaista työelämää 36-vuotiaan sinkkunaisen näkökulmasta. Nainen pysyy nimettömänä, mutta kertoo jättäneensä edellisen, rakastamansa työpaikan kovan psyykkisen kuormituksen vuoksi. Hänellä on burnout ja hän on joutunut muuttamaan takaisin vanhempiensa kotiin. Joutenolo ei pidemmän päälle kuitenkaan innosta, joten hän etsii helppoa, psyykelle turvallista työtä. Työvoimaviraston rouva Masakado etsii naiselle helppoja määräaikaisia hommia, joita kertyy peräti viisi yhden vuoden aikana. Minäkertoja kuvaa sitten näitä absurdeilta, oudoilta tai turhilta tuntuvia töitä pienintä yksityiskohtaa myöten. Lukijan kannattaa olla herkällä kuulolla ja ehkä pilkkoa kirjaa osiin.
Ensin nainen ryhtyy tarkkailemaan valvontanauhoja, joiden kohteena on miespuolinen kirjailija Yamamoto. Työpäivä on pitkä, klo 10-23, mikä vaikeuttaa esimerkiksi kaupassakäyntiä ja nettiostosten vastaanottamista, sillä työpaikalle ei saa tilata toimituksia. Epäillään, että kirjailija piilottelee jotain salakuljetettua, ehkä jalokiviä, valtavassa DVD-kokoelmassaan. Tässä isoveli valvoo -tyyppisessä yrityksessä on paljon työntekijöitä, joilla jokaisella on oma valvottavansa.
Nainen tuntee itsensä syylliseksi, kun kieltäytyy vakituisesta työstä määräajan päätyttyä. Uusi työ on radiomainosten tekoa bussifirmalle ja samalla esimiehen silmälläpitoa. Outoa hommassa on se, että mainostetut yritykset katoavat yllättäen. Naisella on takanaan jo 14 vuoden työkokemus, mutta silti hän tuntuu olevan hukassa. Aasialainen Flamenco Center toimii erityisen epäilyttävällä tavalla ja alueella liikkuu lasten ahdistelija, josta tiedotetaan mainoksissa.
Sitten nainen kirjoittaa kuluttajia sivistäviä tietoiskuja riisikakkuihin firmassa, joka palkkaa aina puolen vuoden välein määräaikaisia työntekijöitä. Tämä oli vallan hulvatonta kuunneltavaa ja Suomikin mainittiin. Yhdessä tietoiskussarjassa kerrotaan useilla maailman kielillä Auttakaa! - myös suomeksi ja venäjäksi. Yrityksessä on raati, joka äänestää tietoiskujen teemoista ja nainen miettii aiheiksi mm. Genjin tarinan lukuja ja maailman diktaattoreita.
The vote would most likely go to 100 famous Japanese mountains, which hadn’t even been my idea in the first place, but that was fine. I honestly didn’t care any more, I thought, as I headed for the canteen. Standing there slumped in the line for food, the phrase ran through my head – ‘rice crackers for exhausted people’. They would probably suit me very well in my current state.
Nainen alkaa taas stressaantua ja kärsiä mahakivuista. Työvoimatoimiston rouva oli neuvonut, ettei olisi viisasta päätyä viha-rakkaussuhteeseen työnsä kanssa, mutta tässä sitä taas oltiin, burnoutin partaalla. Sitten seuraa julisteiden levitystä asuintaloihin toimeksiantajana Lonely No More -järjestö. Viimeisenä hommana on rei’ittää pääsylippuja valtavan laajassa julkisessa puistossa ja tarkkailla puiston tapahtumia. Puistossa järjestetään myös Skandinavia-tapahtuma, jossa on suomalaisia poroja ja talvisodan sotilaiden lumipukuja! Nainen löytää puistosta myös burnoutiin sairastuneen miehen, joka oli piilotellut siellä puoli vuotta, mutta pystyy nyt tauon jälkeen taas työhön.
Burnoutinsa jälkeen naisen aikomuksena on suhtautua välinpitämättömästi tehtäviinsä, mutta hän ei voi itselleen mitään ja antautuu kuhunkin työhön intohimoisesti ja pyörittelee työasioita myös työajan ulkopuolella. Naisen aivoissa hyrrää koko ajan ja hän vuodattaa lukijalle aivan jokaisen työssä heränneen ajatuksensa eikä niitä ole vähän! Kaikki työpaikat tuntuvat oudoilta ja absurdeilta ja Tsumura kirjoittaa niistä mustalla huumorilla. Äänikirjan lukija Cindy Kay oli loistava valinta, sillä hänen äänensä oli nuorekas, innostunut ja ihmettelevä. Vasta kirjan lopussa paljastuu naisen ensimmäinen työpaikka ja havaittuaan, ettei missään pääse helpolla eikä pois oravanpyörästä hän alkaa kaivata entistä työtään. Mainiota ja sarkastista kuunneltavaa, vaikka naisen vuodatusta todellakin riitti.
Kikuko Tsumura - There’s No Such Thing as an Easy JobAlkuteos Kono yo ni tayasui shigoto wa nai 2016
Dreamscape Media 2021
Äänikirjan lukija Cindy Kay
_____________________
Kikuko Tsumura (b. 1978) is a Japanese writer from Osaka. She has won numerous Japanese literary awards, including the Akutagawa Prize, the Noma Literary New Face Prize, the Dazai Osamu Prize, the Kawabata Yasunari Prize, and the Oda Sakunosuke Prize.
Convenience Store Woman meets My Year of Rest and Relaxation in this strange, compelling, darkly funny tale of one woman's search for meaning in the modern workplace.
Kuulostaa, että tämä kirja kuvaa aika sattuvasti nykyistä työmaailmaa. Japanissahan on vieläpä todella kova työkulttuuri.
VastaaPoistaTämä oli mainio ja pisteliäs kuunneltava. Erinomainen äänikirjatoteutus.
PoistaTämä oli ihanan rauhallinen ja maaginen romaani. <3
VastaaPoistaAi, sinä olet lukenut. Tulenpa käymään!
PoistaJapanilainen työelämä on todella stressaavaa, mutta kyllä tämä kirja varmasti löytää vastakaikua myös lämsimailla. Ja kyllä, suomennos ilmestyy syksyllä. Suomentaja on Raisa Porrasmaa, jonka käsialaa on suurin osa käännetystä japanilaisesta nykykirjallisuudesta. Työnimi on Unelma helposta työstä.
VastaaPoistaMinä pidin romaanin nimettömästä naisesta ja hänen ajatustulvastaan. Englantilaisen äänikirjan lukija oli aivan huippu roolissaan. Kivaa oli myös se, että Suomi mainittiin parissa kohtaa.
Poista