Kosola sanoo, että uuden kokoelman työstämisessä rima oli hyvin korkealla - olihan hän saanut esikoiskokoelmastaan .tik.:tutkielma ihmisyyden marginaaleista (2014) sekä viimeisimmästä Avaruuskissojen leikkikalu, tutkielma ihmiskunnan valtavirrasta (2016) paljon kiitoksia ja palkintoehdokkuuksia. Niinpä hän halusi luoda jotain aivan uutta; jotain mitä ei voitaisi verrata edellisiin kokoelmiin. Varisto onkin rajoja rikkova taideprojekti: se on käsin kirjoitettu, puhdas omakustanne, ei hankittavissa rahalla vaan nololla tunnustuksella ja Kosola on itse levittänyt kokoelmaa mm. kirjastoihin lahjoituksina.
Oma häkeltymiseni alkoi jo nimestä. Mitä ihmettä varisto sanana tarkoittaa? Itse ajattelin sen olevan paikka, jonne varisee kaikenlaista sälää. Kaatopaikka ehkä; tosin Kosola antaa muita selityksiä bloggauksen lopussa. Hämmennykseni jatkui heti kahdella ensimmäisellä aukeamalla: punaisten pienien pisteiden täplittämille sivuille on tikkukirjaimin kirjoitettu väittämiä, joiden ydinajatus on ehkä se, että kaikki mikä on, on seurausta tasapainon puutteesta / kaikella on aina tarve olla jotain muuta. Seuraavilla sivuilla nykyihmisen tuskastunut ahdistus infokaaoksen ja ympäristön monimutkaisuuden keskellä jatkaa purkautumistaan angstisella vimmalla. Koin käsinkirjoitetun tekstin vaivalloiseksi luettavaksi, varsinkin kun sivut olivat täyteen ahdettuja eikä mistään ilmavuudesta voinut puhua. Uskon, että Kosolan tarkoitus oli viedä lukijakin keskelle infoähkyn ahdistavaa tykitystä.
Sivuille Kosola lataa loputtomasti & kekseliäästi nykymenon kummia piirteitä ja meidän idioottimaisia pyrkimyksiämme. Kyytiä saavat Youtube-videot ja somepäivitykset; maailmantila ja politiikkakin. Runot irvailevat huolella yhä monimutkaisemmaksi käyvän yhteiskunnan lonkeroita ja ennen kaikkea sen meistä keräämää dataa:
josta ottaa kiinni
tai vetää vittuillakseen (...)
se on koko ajan äänessä
ja datan puhe
on nurinkurinen paradoksimaatuska
jokaisen kerroksen alta paljastuu
ISOMPI MAATUSKA
kunnes tulee se ISOIN maatuska
datoista datoin...
Tottahan tuo. Datamaatuskat ovat jo aikoja sitten ohittaneet sairaalloisen lihavuuden BMI:n. Emme edes tiedä mitkä kaikki tahot keräävät meistä joka sekunti tietoa rekistereihinsä; täytämme loputtomasti kaavakkeita ja kulutuskäyttäytymisemme tallentuu ostokuitteihin ja palveluntarjoajien tietokoneille. Tästä datan herruudesta saamme muistutuksia joka ikisen kerran internetiä käyttäessämme EU:n tuoreen tietosuoja-asetuksen GPDR:n tultua voimaan.
Pyristelemme ja sinnittelemme massana tässä mielettömässä koneiden ja datan hallitsemassa maailmassa, mutta silti me haluamme erottua, olla UNIIKKEJA, TODELLISIA JA PANTAVIA. Meillä ihmispoloilla, identiteeteillä, on muitakin, keskenään ristiriitaisia haluja. Haluamme esim. olla rakastettuja mutta riippumattomia, vakavasti otettavia mutta hauskoja, vastuullisia mutta spontaaneja. Haluamme olla AUTENTTISIA. Haluamme olla...
Kosolan tunnelmat ovat samankaltaisia kuin Miki Liukkosella O:ssa. Uhoavan ja paasaavan runominän sisällä asuu kuitenkin herkkyys ja ehkä arkuuskin, jotka paljastuvat teoksen lopussa: kaunokirjoituksella kirjoitettuja vienoja herkkiä kuiskauksia:
ihmisenä ja persoonana ja ei se ehkä haittaa mut
mua pelottaa et muut huomaa sen ja tuomitsee
mut
Varisto oli melkoinen kokemus, kyyti sen matkassa hurjaa. Tämä on kokoelma, jota on luettava erissä, hitaasti ja ajan kanssa - ainakin minunlaiseni täti-ihmisen. Kosolalla on suunnitelmissa luoda saamistaan noloista, anonyymeistä tunnustuksista jonkunlainen runoinstallaatio.
 |
| Betonikantinen Varisto kestää keikoilla. Kuva: Vesa-Matti Väärä / HS |
Susinukke Kosola
Varisto
Omakustanne 2018
***
Kirjastosta
_______________
YLEN TANSSIVA KARHU -EHDOKAS 2018 / RAADIN PERUSTELUT / VOITTAJA SELVILLÄ 4.7.
Susinukke Kosola on kirjoittanut Variston käsin: mustalla ja punaisella tussilla, tikkukirjaimilla ja kaunistelemattomalla kaunolla. Näillä visuaalisilla keinoilla Kosola synnyttää lukukokemuksen, jossa paperilta välittyy runoesitys, näkyy sen esittäjän äänenpainot ja dramaattiset tauon paikat. Kosola on niellyt sisäänsä yliannostuksen sosiaalisen median uutisvirtaa. Hän puskee sen ulos muodossa, joka tekee näkyväksi tälle ajalle ominaiset itsepetoksen erityispiirteet. Kosola ei jätä lukijaa yksin tyhjyyteensä. Hän ehdottaa ratkaisuksi noloutta ja rakkautta. Varisto on myös taideteko. Kirjaa ei voi ostaa. Sen saa, kun kertoo anonyymisti jonkun valonaran tunnustuksen, toiveen tai tapahtuman.
”Nimessä yhdistyvät virasto, varasto ja varis – ja tätä kaikkea Variston sisältö pitkälti onkin”, Kozlov sanoo. ”Halusin luoda uuden symbolin ja suhteellisen tyhjän sanan, johon voi projisoida lukemisen myötä kertyviä merkityksiä.”
***
Tanssiva Karhu -ehdokkaat:
”Nimessä yhdistyvät virasto, varasto ja varis – ja tätä kaikkea Variston sisältö pitkälti onkin”, Kozlov sanoo. ”Halusin luoda uuden symbolin ja suhteellisen tyhjän sanan, johon voi projisoida lukemisen myötä kertyviä merkityksiä.”
***
Tanssiva Karhu -ehdokkaat:
Riina Katajavuori - Maailma tuulenkaatama *** Tammi 2018
Lassi Hyvärinen - Tuuli ja kissa ***** Poesia 2018
Suvi Valli - Spiraali **** Otava 2017
Kaisa Ijäs - Aurinkokello / Teos 2018
Eino Santanen - Yleisö / Teos 2017
Susinukke Kosola - Varisto / omakustanne 2018
Suvi Valli - Spiraali **** Otava 2017
Kaisa Ijäs - Aurinkokello / Teos 2018
Eino Santanen - Yleisö / Teos 2017
Susinukke Kosola - Varisto / omakustanne 2018
❤︎
Esther Helmiän Kesäruno täällä
SusuPetal luki Maija Haaviston runokokoelman Raskas vesi
Tuija luki Juho Niemisen Lainatut kumisaappaat lonksuvat jalassa
Elina luki Juhani Ahvenjärven runokokoelman Maitovalas vatsa täynnä mandariineja
Heidi luki Hisashi Hondan runokokoelman Pyhä uni
Esther Helmiän Kesäruno täällä
SusuPetal luki Maija Haaviston runokokoelman Raskas vesi
Tuija luki Juho Niemisen Lainatut kumisaappaat lonksuvat jalassa
Elina luki Juhani Ahvenjärven runokokoelman Maitovalas vatsa täynnä mandariineja
Heidi luki Hisashi Hondan runokokoelman Pyhä uni
Hmm enpä tiedä pystyisinkö lukemaan lähinnä sen takia ettei keskittymiskykyni pysy kasassa jos on kovin sekavaa, tuossa olen samaa mieltä, liikaa dataa ja kaikki johtuu tasapainon puutteesta, näin se pallomme reagoikin ja ihminen itsekin. Kiitos kun linkitit minun ,mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaKyllä minä Kosolan idean ymmärrän, mutta... Paikoin hurjaa suttua ja mielipuolisen paljon ajatuksia. Mielenkiintoista nähdä kuka näistä kuudesta voittaa.
PoistaHyvää sunnuntaita Esther.
Riitta, mikä ehdokkaista on suosikkisi?
VastaaPoistaAika samoin ajatuksin Varistoa luin, hellyin kyllä tyystin lopun kaunokirjositusosassa, haurauden avoimuudessa. Veikkaan Kosolan tanssivan karhua alkavalla viikolla. Tosin voi tanssia vauhdittaa myös Ttuli ja kissa... Tosin minulta on kaksi ehdokasta lukematta.
Ehdokaskattaus on aika jännä, Kosola ja Santanen hyvin kokeelliisia... Olen valinnut suosikikseni Tuulen ja kissan. Tosin uusista kotimaisista runokokoelmista minua on puhutellut eniten Johanna Venhon Saaren runot.
PoistaKun eka kerran kuulin tästä tulevasta kirjasta, en pystynyt ajattelmaan muuta kuin Vantaan Varistoa. Ja edelleen se mielikuva on tuolla päässä.
VastaaPoistaTätä Varistoa en ole lukenut, ehkä joskus jaksan selata sitä, jos osuu kohdalle. Mielenkiintoista kokeilua, eikä halpaa, kun ajattelee, mitä tuollaisen painoksen ottaminen on maksanut ja myyntipalkkioksi saa tunnustuksia.
Jotenkin tuo tunnustaminen kirjan saadakseen tökkii, tuntuu, että tässä ajassa ollaan valmiita sanomaan/tekemään mitä tahansa, jotta pääsisi päämäärään. Hmm, ehkä Kosola onkin ajatellut asian sillä tavalla: katsoo, kuinka innokkaasti ihmiset ovat valmiita avautumaan.
No, sehän on helppoa ja tuttua näin someaikana :D
Huh, tulipa jotenkin passiivisaggressiivinen kommentti, johtunee kai siitä, etten oikein tiedä, mitä mieltä olen tästä kirjasta. No, ainakin se on saanut medianäkyvyyttä ja taitaa olla aika mediaseksikästäkin.
Niin on muuten Kosolakin, siis söpö, näin hänet syksyllä Turussa Oranssien lyhtyhen yössä.
Tuttuun tapaan oma osallistumiseni runosunnuntaihin on nimeni linkissä.
Jostain luin, että Kosola halusi tutkia muuttuuko ihmisten suhde kirjaan, jos sitä ei voi rahalla ostaa. Varmastikin kuulemme tästä myöhemmin jotain yhteenvetoa... Tässä on teräviä huomioita, mutta typografia häiritsi minua pahasti.
PoistaKosola on söpö ja mediaseksikäs, näin hänet syksyllä Helsingin kirjamessuilla<3
Ehkä en osaisi lukea tätä kirjaa kaikella sen ansaitsemalla kunnioituksella.
VastaaPoistaEsimerkki runoista ensimmäisestä tuli mieleen, että sen kirjoittanut nuori mies.
Alimmainen voisi olla vaikka jonkun meidän herkän teinitytön kirjoittama.
Mielenkiintoista tuo, ettei tämä runokirja ole tehty ostettavaksi.
Minulla on oma Tanssiva Karhuiehdokas ja se on valikoitunut ihan näiden sinun esimerkkirunojen perusteella. Kirjoja en ole lukenut.
Hyvää runoosunnuntaita sinulle!
Minusta on hienoa, että nuoret runoilijat ovat rohkeita ja keksivät uusia tapoja. Näin voi runonlukijoiden määrä nuoremmissa ikäryhmissä kasvaa - kun puhutaan heidän äänellään ja heidän maailmastaan. Hienosti Kosola oli noissa lopun säkeissä tavoittanut aran taini-ikäisen äänen.
PoistaFeliz domingo - Espanjassa edelleen lienet....
Mahtava luenta, kiitos! Näitä on ollut todella jännittävä lukea, kun tuntuu, että erityisen paljon on tullut hajontaa varsinkin muodon tulkinnassa. Osa nimittäin koki tuon kuvasirpaleiden ja ajatusten tulvan äärimmäisen helposti lähestyttäväksi ja samastuttavaksi jopa sellaisille, jotka eivät runoutta lue. Toisaalta monet runoutta enemmänkin lukevat ovat kokeneet teoksen juurikin kokeellisena ja tulvan hankalasti sulatettavana. Kun kirja julkaistiin niin arvelinkin kyllä näin käyvän, mutta ajattelin tuolloin, että se hajonta liittyisi ikään. Käytäntö on osoittanut muuta, enkä oikeastaan enää tiedä, kenelle tämä kirja on. Eniten kotia sille tuntuu kuitenkin löytyvän 16-35 -vuotiaiden keskuudessa, varmaankin ainakin osin käytetyn kielen takia.
VastaaPoistaMusta on myös hienoa, kun tuossa kommentissa sanoit, että loppu tavoittaa teini-ikäisen äänen. En ollut ajatellut ollenkaan puhujan ikää, ainoastaan sellaista eräänlaista paljautta ja patetiaa, mikä kieltämättä on aika teini-ikää. Lopun puhujan muutos on tuntunut lämmittävän kaikkia, mutta tässä tuntui korostuvan jonkinlainen ikäasetelma, nimittäin nuoremmat enemmän samastuivat puhujaan, vanhemmille tuli toisenlainen hellyys, ehkä enemmän halu lohduttaa tms.
Joka tapauksessa seuraavassa kirjassa taas jotain uutta! Näillä näkymin on tulossa taas muodoltaan ja ajatuksiltaan kuulaampaa ja hillitympää, joskin myös proosallisempaa tekstiä.
P.S
Noista tunnustuksista kuullaan vielä kyllä! Se osuus päätyi olemaan vielä mielenkiintoisempi kuin osasin odottaa.
Voi kiitos kommentistasi, se lämmitti tosi paljon. Kirjabloggari on aina vähän heikoilla kirjoittaessaan julki mielipiteensä lukemastaan, tämä tutina on aika kovaa nimenomaan runouden kohdalla. En ole kriitikko, kirjoitan omasta lukuelämyksestäni, siitä miten koin.
PoistaTulva ei häirinnyt, sehän ilmensi tosi hyvin tätä meidän aikaa. Tosin tulvaa kaikkinensa oli sen verran, että useampaankin kertaan olisi voinut lukea - ja aina olisi löytynyt jotain uutta. Rakastuin tuohon ilmaukseen 'datamaatuska' - runohan jatkuu vielä tuosta. Minua häiritsi vaikealukuisuus.
Olihan se minulta rohkea veto sanoa, että tavoitit teini-ikäisen äänen. En ajatellut sen kummemmin, mutta niin minä koin. Arkuus, herkkyys ja paljaus - täydellistä sanamuotoineen.
Hatunnosto sinulle - noin banaalisti sanottuna - kun aina keksit jotain uutta! Onnea kisaan, jännittävää on. Avaruuskissoistahan pidin tosi, tosi paljon, joten kyllä tekemisiäsi varmasti seuraan. Aivan ihana, että kommentoit. Harva kirjailija tekee niin.
Musta on hyvä että kirjoitat, turhaan ei kannata jännittää mitään, sillä kenenkään lukukokemus ole toista arvokkaampi, parempi tai laadukkaampi! Nimenomaan tätä runous mielestäni kaipaa - että siitä uskaltaa kirjoittaa muutkin kuin akateemikot ja "asiantuntijat". Ja nimenomaan omista lähtökohdistaan. Sulla (ja monilla muillakin bloggareilla!) on hyvä ote runoudesta puhumiseen. Joten kiitos, olen nauttinut teksteistäsi!
VastaaPoistaKiitos 💕
Poista