Kirjablogeissa on vietetty naistenviikkoa 18. - 24.7.
Haasteen on järjestänyt tuttuun tapaan Tuijata.
Tänään naistenviikon viimeisenä päivänä juhlivat Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia ja Tinja - onnea!
Tänään naistenviikon viimeisenä päivänä juhlivat Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia ja Tinja - onnea!
Diane on kolmikymppinen pariisitar. Hän perusti kirjakahvilansa Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia viisi vuotta sitten. Mutta Diane ei ole käynyt kahvilassaan vuoteen, vaan on jättänyt sen yhtiökumppaninsa, villin ja boheemin homokomistus Felixin hoitoon. Itse asiassa Diane ei poistu asunnostaan ollenkaan, sillä hän on surunsa murtama: puoliso Colin ja pieni Clara-tytär menehtyivät auto-onnettomuudessa vuosi sitten.
Felix on Dianan ainoa yhteys ulkomaailmaan, ja vihdoin Felixin alituinen marmatus ryhdistäytymisestä tuottaa tulosta. Diana päättää matkustaa miehensä rakastamaan Irlantiin. Määränpääksi valikoituu kartalla sormen sokkona osoittama kyläpahanen, Mulranny. Vuokraisäntäpari Abbey ja Jack ovat sydämellisiä ja ystävällisiä kuten kaikki muutkin kylän asukkaat. Viereisen mökin tyly ja juro valokuvaaja Edward sen sijaan haluaisi passittaa pikku pariisittaren mieluiten takaisin kotiinsa.
Romaani noudattaa perinteisiä chick-litin linjoja; ansioksi lasken sen että se on erittäin hyvin ja elävästi kirjoitettu. Tietenkin Irlanti, sen karu luonto ja jäyhät mutta iloluontoiset asukkaat tuovat tarinaan oman hurmaavan lisänsä. Pidin herkästä ja nuoresta Dianesta, jota oli kohdannut koko elämän murskaava tragedia. Kirjailija kuvasi myötätunnolla ja lämpimästi hänen syvää suruaan ja ryhdistäytymispyrkimyksiään. Dianassa oli myös kivasti särmää eikä hän jäänyt sanallisissa väittelyissä suinkaan kakkoseksi.
Irlantilaisittain hyvin jäyhä Edward oli kokenut siskonsa Judithin kanssa myös kovia menneisyydessä. Kuten genreen kuuluu, alun äksyilyt käsirysyineen naapurusten kesken muuttuivat pikkuhiljaa yhä lämpimimmiksi tunteiksi, luottamukseksi ja läheisyydeksi. Näiden kahden onnettoman lähentyminen ja orastava hellyys oli kauniisti ja herkästi kuvattu. Pubi-illat olivat riehakkaita ja kosteita, krapulaa podettiin ja mustasukkaisuus kukki. Kuriositeettina mainitsen, että sekä Diane että Edward polttivat kuin skorsteenit. Tällaiseen törmää harvemmin nykyään. Onkohan Ranskassa tupakointi edelleen muodissa?
Pidin tarinaa hyvänä viihteenä varsin pitkälle. Hyvän tunnelman pilasi minulta Edwardin ex naisystävän ilmaantuminen kuvioihin. Näiden kahden monimutkaisen ja valtataistelun sävyttämän suhteen kuvaus meni yli äyräiden ja riiteli muuten hienon kokonaisuuden kanssa. Kustantaja ilmoittaa, että Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia saa jatkoa keväällä 2019. Sen verran kiinnostaa Dianen ja Edwardin ikään kuin tauolle jäänyt rakkaustarina, että varmaan tulee se luettua myös. Kelpoa chick-litiä ja varsin viihdyttävä tuota yhtä pahaa onnahdusta lukuunottamatta.
Osallistun tällä postauksella Tuijatan naistenviikkoon! |
Agnès Martin-Lugand
Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Suomentanut Kirsi Tanner
Kansi Susanna Appel
Bazar 2018
***
Bazar 2018
***
Ennakkokappale kustantajalta - kiitos
Kirja on kirjakaupoissa 16.8.
_______________
Vuonna 1979 syntynyt Agnès Martin-Lugand on koulutukseltaan psykologi. Yksin Ranskassa esikoiskirjaa on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta ja sen julkaisuoikeudet on myyty yli 20 maahan. Myös Hollywood ilmaisi kiinnostuksensa kirjaan ostamalla sen elokuvaoikeudet.
Taustakuva: Wikipedia Commons
Kiitos nimpparionnitteluista.
VastaaPoistaKiitos myös kirjan esittelystä. Vaikuttaa reissussa luettavalta välipalalta.
Ranskalaisten tupakointi järkytti meikäläistä, kun 10 vuotta sitten ukon kanssa reilasimme Ranskassa.
Juu, tässä Dianella ja Edwardilla oli joka hetki rööki suussa. Aika omituiselta kuulostaa nykypäivänä.
PoistaKirjoitat Onnellisista ihmisistä - minä olen onnellinen osallistumisestasi naistenviikkoon.
VastaaPoistaKirjat onnellistuttavat, ihana juttu :) Kiitos haasteesta Tuija!
Poista