Nippernaati #1 - 1/3 - Meelis Friedenthal & Andrei Ivanov

Sanna Immasen toimittama Nippernaati on Viro-­instituutin oma, kerran vuodessa ilmestyvä antologiasarja. Tähän mennessä on ilmestynyt kolme antologiaa: 2015, 2016 ja 2017. Nippernaatien tavoit­teena on tehdä tunnetuksi tuoretta viro­laista kauno­kirjalli­suutta: novelleja, runoutta ja romaaneja. Nippernaati I:ssä ovat mukana alla listatut kirjailijat ja heidän suomentajansa. Teen tästä antologian osasta kolme postausta otsikoittain. Nyt kirjoitan romaanikatkelmista - ja huipputeoksilta tuntuivatkin.

ROMAANIKATKELMAT

Meelis Friedenthal / Kaisu Lahikainen - Mehiläinen

Andrei Ivanov / Jukka Mallinen - Kourallinen tomua

NOVELLIT

P. I. Filimonov / Jukka Mallinen - Mitä yksinkertaisimpia merkkijärjestelmiä
Maarja Kangro / Jenni Kavén - Atropoksen Opel Meriva
Armin Kõomägi / Hannu Oittinen - Muistikatko
Urmas Vadi / Hanna Samola - Isän kuolema
Mait Vaik / Sanna Immanen - Gruusialainen elokuva

RUNOT
Igor Kotjuh / Jukka Mallinen
Carolina Pihelgas / Anniina Ljokkoi
Aare Pilv / Katja Meriluoto
Maarja Pärtna / Anniina Ljokkoi

CC BY-SA 3.0

Meelis Friedenthal (s. 1973, historia & spefi) - Mehiläinen

Romaani vie 1600-luvun lopun hirveisiin katovuosiin Euroopassa ja Virossa. Vuosina 1695-97 satoi lakkaamatta ja viljat mädäntyivät pelloille. Virossa kuoli nälkään n. 70 000 ihmistä; vanhemmat söivät lapsiaan ja nälkiintyneinä laumoina kulkevat lapset ojissa makaavia ruumiita. Usko taikoihin ja noituuteen kukoisti, pahuuden paha silmä vaani kaikkialla. Kaiken hädän ja pimeyden kontrastina ajan huipputieteet kukoistivat Viron yliopistoissa.

Friedenthal kuvaa melankoliaa potevan Laurentiuksen saapumista Hollannin Leidenistä Tarttoon. Kirjailija maalailee maisemaa synkin kuvin lukijan silmien eteen: sataa, on liejuista, rähjäistä ja synkkää. Laurentiuksella on mukanaan hänelle rakas papukaija, joka kuitenkin pian kuolee. Miehen melankolia pahenee aina järkytyksistä ja nostattaa korkean kuumeen. Pajunkuoresta valmistettu tinktuura on ainoa keino kuumeen alentamiseen. Erittäin hieno, synkän maalaileva katkelma - mielelläni olisin lukenut enemmänkin. ****

Satoi kaiken aikaa. Sade oli mädättänyt sadon pelloille, homehduttanut puutalojen seinät, kastellut laivojen kansilaudat levänkosteiksi. Laurentius oli jo monta kuukautta syönyt mädäntynyttä leipää, asunut homeisissa taloissa ja viime viikolla myös liukastellut märällä laivankannella. ［...］Puuskainen tuuli puhalsi matalista pilvistä vedenpärskeitä hänen kasvoilleen, ja hän koetti käsittää, millainen oli tämä maa, jonne hän omasta vapaasta tahdostaan oli saapunut.

Mehiläinen on voittanut EU:n kirjallisuuspalkinnon ja se on käännetty englanniksi nimellä The Willow King (2017). Löytyy Amazonista, ei Helmetistä. Saataisiinpa suomeksi!

CC BY-SA 3.0

Vironvenäläinen Andrei Ivanov (s. 1971, juurettomuus, emigrantit & politiikka) - Kourallinen tomua

Tarina perustuu omiin kokemuksiin, ainakin osittain. Minäkertoja palaa Tallinnaan seitsemän Skandinaviassa vietetyn vuoden jälkeen. Kaikki kaupungissa on muuttunut, joka puolella rakennetaan. Hän kuljeksii kaupungin laidoilla välttäen ihmisiä. Mutta sitten eräänä päivänä vanha tuttu filologian opiskeluajoilta, nykyinen poliisi, vironvenäläinen Perepelkin kävelee vastaan ja tunnistaa. Vironvenäläisiä on maassa noin 340 000. Tässä romaanissa on kritiikkiä vironvenäläisten nykykohteluun ja maan eurooppalaistumiseen. Valitettavasti en tunne riittävästi maan oloja saadakseni lyhyestä otteesta kiinni. ****

Kyllä, meidän tsuhnamme ovat kolmessatoista vuodessa rakentaneet hyvän valtion. He eivät romahtaneet, kuten monet katkeroituneet venäläiset ennustivat.［...］Ne heittävät niin venäjää kuin englantiakin! Niillä on rutosti lukioita, collegeita ja kielipainotteisia kouluja! Kaikki pelittää, kone kulkee, loikkasivat jo Euroopan unioniin, kaupat notkuvat, niitä nousee kuin sieniä sateella, ja kaikki tämä ilman meitä, huomaa, ihan omilla lihaksilla! Totta puhuen nostan niille hattua! ［...］ Mutta yhtä kaikki, tätä idiotismia ne eivät ole pystyneet voittamaan itsessään... Kohta viisitoista vuotta ja me olemme niille 'miehittäjiä'.

Kirjailijan haastattelusta Keskisuomalaisessa

"Paluu Viroon oli järkytys. Viidessä ja puolessa vuodessa kotikaupunki oli muuttunut tuntemattomaksi, puheenaiheet vaihtuneet ja ihmiset stressaantuneet. Sen jälkeen hän ei ole enää viihtynyt vironvenäläisessä yhteisössä, jossa ei muusta puhutakaan kuin siitä, miten huonosti Viro venäläisiään kohtelee."

Ivanov on varsin tuottelias, Goodreadsista löytyy lukuisia teoksia. Englanniksi en löytänyt yhtään, mutta tämä kirja on ymmärtääkseni käännetty saksaksi nimellä In der Dunkelheit der Nacht. Kourallinen tomua ilmestyy suomeksi syksyllä 2018 / Aviador!

Nippernaati I

Toimittanut Sanna Immanen

Viro-instituutti 2015
Lukukappale kustantajalta - kiitos

Lukuhaaste Rakas Viro juhlistaa Viron 100-vuotista itsenäisyyttä - somessa #rakasviro
Nippernaatit ovat ilmaisia - tilaa täältä postimaksun hinnalla tai nouda.