Haruki Murakami - Värittömän miehen vaellusvuodet

Tämä olikin sitten 'tavallisempi' Murakami. Poissa olivat ylenpalttiset metaforat ja kielikuvat. Heti Kafka rannalla -teoksen jälkeen luettuna teksti tuntuikin hiukan tylsältä. Päähenkilö on päälle kolmikymppinen rautatieasemia suunnitteleva insinööri Tsukuru Tazaki.

Tsukuru kuului teini-iässä erittäin tiiviiseen viiden nuoren porukkaan. Sitten tapahtui jotain ja muut sulkivat tylysti Tsukurun ryhmänsä ulkopuolelle, syytä kertomatta. Noiden muun neljän nimessä oli väri-ilmausta tarkoittava kirjainmerkki, mutta Tsukurun nimessä ei tätä väri-ilmausta ollut. Siksi hän mielsikin itsensä värittömäksi ja sisäisesti tyhjäksi.

Tämä ystävien raju hylkäys suisti Tsukurun puoleksi vuodeksi syvään masennukseen, itsemurhan partaalle. Tämä hylkäyksen kokemus varjosti koko hänen elämäänsä. Myöhemmin uusi uimariystävä myös hylkäsi hänet syytä ilmoittamatta. Hyljätyksi tuleminen tuntui itseään toistavalta kierteeltä. 16 vuotta on kulunut ja Tsukurun uusi tyttöystävä Sara painostaa häntä selvittämään tuon nuoruuden hyljätyksi tulemisen syyt.

Tsukuru tekee työtä käskettyä. Tapaa ryhmän kaksi poikaa lapsuuden kotikaupungissa Nagoyassa ja saa selville toisen tytön traagisen kohtalon. Elämä on kuljettanut toisen tytön naimisiin Suomeen ja Tsukura matkustaa häntä tapaamaan Helsinkiin ja Hämeenlinnan lähelle.

Nuoruuden hylkäyksen syyt ja väärinkäsitykset selviävät rakentavassa keskustelussa keskellä Suomen kesäluontoa. Tsukura saa uutta pontta elämäänsä eikä koe itseään enää niin värittömäksi. Hän ymmärtää vihdoin, että värin puuttuminen on vain kirjoitusmerkkien leikkiä.

Murakami kertoo hienosti mitä hyljätyksi tuleminen tekee ihmisen psyykelle, mutta silti kirja oli vähän tylsähkö. Ehkä lukujärjestykseni vaikutti kokemukseeni ja mielipiteeseeni kuten alussa mainitsin.

Haruki Murakami 

Värittömän miehen vaellusvuodet 2013

Suomeksi 2014

Tammi

Japanista suomentanut Raisa Porrasmaa
***
Lainattu kirjastosta.