Heidi Köngäs (s. 1954) on helsinkiläinen kirjailija, jota on kiitetty erityisesti suomalaisen sielunelämän oivaltavasta kuvauksesta. Köngäksen esikoisromaani Luvattu ilmestyi vuonna 2000. Hän on myös Venla-, Koura- ja Telvis-palkinnoilla palkittu tuottelias ohjaaja ja tuottaja.
Hertta kertoo Hertta Kuusisen värikkäästä elämästä yhden siivun, keskittyen pitkälti hänen ja Yrjö Leinon kiihkeään rakkaustarinaan. Tämä oli yllättävän raju kurkistus Kuusisen yksityiselämään, jota Köngäs kuvaa erinomaisen verevästi ja elävästi. Uppouduin tekstiin ensi sivuilta ja olin vietävissä.
Hertta Kuusinen oli eittämättä yksi sotien jälkeisen ajan merkittävimpiä ja kiistellyimpiä poliitikkoja. Häntä vei tulenpalava aate ja luja, sinisilmäinen luottamus Staliniin. Tuota luottamusta eivät horjuttaneet edes sukulaisten ja toverien puhdistukset. Aatteen alttarille jäi myös Kuusisen ainoa poika Juri. SKDL:n kansanedustajana Kuusinen oli ajamassa eteenpäin mm. kansaneläkettä, äitiyslomaa ja monia muitakin sosiaalietuisuuksia.
Tarina alkaa Hertan vapautuessa viisi vuotta kestäneestä vankeudestaan. Hertta tuli Neuvostoliitosta Suomeen poliittiseen tehtävään, jonka piti kestää vain muutama kuukausi. Toisin kävi - pidätys tuli kahden viikon jälkeen. Kun vankilan ovet avautuvat on kevät ja Hertta hurmaantuu vapaudestaan ja Hesperianpuiston kukkivista kastanjoista. Hänellä on valtava elämänjano ja hän rakastuu päätäpahkaa Yrjö Leinoon, naimisissa olevaan, tylsähköltä vaikuttavaan kirkkonummelaiseen maanviljelijään. Hertta on hyvin seksuaalinen ja epäsovinnainen. Hän on Anita Kollontain julistama uusi nainen, aatteessan elävä toimija, ei miehen varjossa elävä kotistatisti. Hän ei laita ruokaa eikä siivoa, ne eivät ole hänen juttujaan.
Heidi Köngäs kehittelee mielenkiintoisen fiktion / faktion. Lukija pääsee puikahtamaan Hertan, Yrjö Leinon ja Ohranan päällikön, Esko Riekin velloviin ja seilaaviin ajatuksiin. Tuolloin elettiin poikkeuksellisia ja mielikuvituksellisia aikoja. Yhteistä näille kolmelle päähenkilölle on pelko, kullakin omansa. Hertta pelkäsi alati kiinnijäämistä. Hän pelkäsi poikansa Jurin puolesta, ikävöi tätä sydäntäsärkevästi ja poti jatkuvasti syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa.
Köngäs esittää Yrjö Leinon Ohranan vasikkana. Tämä on mielenkiintoinen ajatuskuvio, joka laittaa Kuusisen ja Leinon rakkaussuhteen aikamoiseen valoon. Oliko Yrjö Leino Ohranan vasikka? Näin asiasta Heidi Köngäs. Rauhan tultua Leinosta tuli SKDL:n ministeri, mutta kirjan mukaan hän vasikoi edelleen. Leinon paineet tuossa myllytyksessä olivat kovat: suhde Herttaan viileni ja tämä alkoholisti-isän absolutistipoika alkoholisoitui itse pahoin sekä kärsi vainoharhasta (?) ja pelosta, että hänet aiotaan murhata.
Ohranan / Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki oli taitava manipuloimaan ja saamaan vasikkansa koukkuunsa. Velkaantuneeseen Leinoon tepsi raha. Riekki kantoi kaunaa Kekkoselle, oli hyvää pataa saksalaisten kanssa ja lähetti suomalaisia nuoria miehiä SS-joukkojen koulutukseen Saksaan. Rauhan tultua hänkin pelkäsi - Neuvostoliiton valvontakomissiota ja fasistisyytteitä saksalaisten kanssa veljeilystä.
Itsellä ei ole noin fanaattista aatetta eikä taida olla kellään lähipiirissäkään. Siksi on hiukan vaikea samaistua Hertta Kuusisen ajatuksiin. Mutta 1900-luvun alkupuoli oli Suomessa ja koko Euroopassa hyvin vaikeaa ja kuohuvaa aikaa. Oli jyrkät rintamat ja vastakkaiset leirit. Hertan fanaattinen vakaumus kumpusi jo lapsuudesta: Otto Wille Kuusinen onnistui loistavasti aatteen istuttamisessa tyttäreensä.
En osaa ottaa kantaa siihen, mikä kirjassa on faktaa, mikä fiktiota eikä sillä väliä. Kaunokirjallisena tuotoksena Hertta on mielestäni huikea. Pidin valtavasti Köngäksen tavasta astua noiden kolmen päähenkilönsä kihiseviin aivoihin, poukkoileviin ajatuksiin ja kylmääviin pelkoihin. Kieli oli maanläheistä, rempseää, omintakeista ja elävää, hurjan virkistävää. Tämä on niin monitahoinen kirja, ettei muutamilla riveillä voi tyhjentävästi luonnehtia. Kärkijoukkoon menee tänä vuonna lukemistani. Elämys.
Heidi Köngäs kehittelee mielenkiintoisen fiktion / faktion. Lukija pääsee puikahtamaan Hertan, Yrjö Leinon ja Ohranan päällikön, Esko Riekin velloviin ja seilaaviin ajatuksiin. Tuolloin elettiin poikkeuksellisia ja mielikuvituksellisia aikoja. Yhteistä näille kolmelle päähenkilölle on pelko, kullakin omansa. Hertta pelkäsi alati kiinnijäämistä. Hän pelkäsi poikansa Jurin puolesta, ikävöi tätä sydäntäsärkevästi ja poti jatkuvasti syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa.
Köngäs esittää Yrjö Leinon Ohranan vasikkana. Tämä on mielenkiintoinen ajatuskuvio, joka laittaa Kuusisen ja Leinon rakkaussuhteen aikamoiseen valoon. Oliko Yrjö Leino Ohranan vasikka? Näin asiasta Heidi Köngäs. Rauhan tultua Leinosta tuli SKDL:n ministeri, mutta kirjan mukaan hän vasikoi edelleen. Leinon paineet tuossa myllytyksessä olivat kovat: suhde Herttaan viileni ja tämä alkoholisti-isän absolutistipoika alkoholisoitui itse pahoin sekä kärsi vainoharhasta (?) ja pelosta, että hänet aiotaan murhata.
Ohranan / Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki oli taitava manipuloimaan ja saamaan vasikkansa koukkuunsa. Velkaantuneeseen Leinoon tepsi raha. Riekki kantoi kaunaa Kekkoselle, oli hyvää pataa saksalaisten kanssa ja lähetti suomalaisia nuoria miehiä SS-joukkojen koulutukseen Saksaan. Rauhan tultua hänkin pelkäsi - Neuvostoliiton valvontakomissiota ja fasistisyytteitä saksalaisten kanssa veljeilystä.
Itsellä ei ole noin fanaattista aatetta eikä taida olla kellään lähipiirissäkään. Siksi on hiukan vaikea samaistua Hertta Kuusisen ajatuksiin. Mutta 1900-luvun alkupuoli oli Suomessa ja koko Euroopassa hyvin vaikeaa ja kuohuvaa aikaa. Oli jyrkät rintamat ja vastakkaiset leirit. Hertan fanaattinen vakaumus kumpusi jo lapsuudesta: Otto Wille Kuusinen onnistui loistavasti aatteen istuttamisessa tyttäreensä.
En osaa ottaa kantaa siihen, mikä kirjassa on faktaa, mikä fiktiota eikä sillä väliä. Kaunokirjallisena tuotoksena Hertta on mielestäni huikea. Pidin valtavasti Köngäksen tavasta astua noiden kolmen päähenkilönsä kihiseviin aivoihin, poukkoileviin ajatuksiin ja kylmääviin pelkoihin. Kieli oli maanläheistä, rempseää, omintakeista ja elävää, hurjan virkistävää. Tämä on niin monitahoinen kirja, ettei muutamilla riveillä voi tyhjentävästi luonnehtia. Kärkijoukkoon menee tänä vuonna lukemistani. Elämys.
Hertta
Otava 2015
★★★★★ Loistava!
Kirjastosta.
Heidi Köngäksen muut romaanit:
Luvattu (2000), Vieras mies (2002), Hyväntekijä (2006), Jokin sinusta (2008), Dora, Dora (2012). Kunhan lukupino vajenee, jonkun näistä otan lukuun!
New to me Reading Challenge nro 2 / 1.6. - 31.12.
Hienosti ja osuvasti kirjoitettu Riitta. Kyllä vaan, tässä aatteen kiihkeä hurmos on hurjana. Pidän Hertan kaltaisista vahvoista naisista, mutta en olisi valmis elämään heidän elämäänsä. Näitkö muuten TV-sarjan? Itse en siitä niin kovin innostunut. Sen sijaan Martta Koskisesta kertova Ompelijatar (ohj. Ville Suhonen) on valtavan hieno. Upea ja pysähdyttävä.
VastaaPoistaKiitos Omppu. Nuo molemmat dokumentit ovat jääneet minulta väliin, ehkä uusintoja tulee.
PoistaAikamoista oli elää tuolloin, kun kehenkään ei voinut luottaa ja poliitiikassa mukanaolevilla oli pelko persuksissa - kullakin puolella vuorollaan Kylmä sota kesti vielä kauan. Tasapainoilua silloin, ja edelleenkin...
Ich verstehe leider kein Finnisch, lasse aber einen Gruß bei dir und bedanke mich für den Kommentar.
VastaaPoistaLieben Gruß Eva
Danke Eva ♡
Poista