Kjell Westö - Rikinkeltainen taivas

Westön Rikinkeltainen taivas on yksi niistä syksyn uutuuskirjoista, joihin olen ladannut suurimmat odotukset. Pettymyksen humahdus iski alkumetreillä, ja kestikin pitkään, mutta sitten Westö alkoi kuljettaa tätä suurta sukupolvisaagaansa sellaisella imulla, etten edes vikissyt. Kirjan kertoja on takavuosien bestselleristi, joka on sittemmin flopannut kahdella romaanillaan. Hän yrittää kertoa rehellisesti oman ja tiiviin ystäväpiirinsä elämäntarinan 60-luvulta nykypäivään valoineen, varjoineen ja kirvelevine kipupisteineen. Tapahtumapaikkana tietenkin suomenruotsalainen Helsinki ympäristöineen.

Olen yrittänyt kirjoittaa tätä kertomusta kolmekymmentä vuotta, olen yrittänyt kerran toisensa jälkeen, ja siihen että olen epäonnistunut yhä uudestaan on monia syitä. XX ja XX ovat kaksi syytä, joiden takia minun on ollut vaikea saada tarinastani kokonaista ja ymmärrettävää ja antaa ihmisille sitä arvokkuutta ja merkitystä jonka he ansaitsevat. (...) Todellista tarinaa on ollut vaikea kertoa minun itsenikin takia.

Rabellien mahtisuvun vaikutus kertojaan alkaa kun hän on kymmenvuotias pikkupoika. Rautakaupan myyjänä työskentelevä isä on pystynyt vihdoin vuokraamaan perheelle kesämökin meren rannalta. Kyläkaupalla kertoja törmää Alex Rabelliin, Eirassa asuvan yläluokkaisen perheen poikaan. Kertoja alkaa melkein asua uuden ystävänsä kotona Ehrensvärdintiellä ja kesäisin suvun kartanossa. Hän ihastuu kaikkeen tähän loistoon ja varakkuuteen, mutta luokkakuilu on syvä ja pysyvä: vaikka kelpuutetaankin joukkoon, tasavertaiseksi ei pääse ikinä. Rabelleilla on synkät salaisuutensa, joita Alex yrittää määrätietoisesti piilottaa, mutta harhautus ei kestä ikuisesti. Isä on poissa arkipäivän kuvioista, isoisä Poa hallitsee ja sijoittaa, lisäten liikeyrityksillään perheen varallisuutta.

16-vuotiaana tämä alemman keskiluokan kertojamme rakastuu päättömästi ja pakkomielteisesti ylimieliseen ja hemmoteltuun Stellaan, Alexin siskoon. He ovat eri maailmoista, mutta fyysistä vetovoimaa pakoon he eivät pääse. Heidän rakkaussuhteensa on tulevina vuosina alituisten on-off -vaiheitten rikkomaa. Ollaan erossa jopa vuosikausia kunnes taas päädytään muiden suhteiden jälkeen samaan sänkyyn. Kun fyysinen intohimo vanhuuden kynnyksellä lopulta on kulutettu loppuun jää kaunis ystävyys ilman seksuaalisia jännitteitä. Minusta tämä oli hienoa tässä parissa ja Westön kuvauksessa. Tarinan tärkeä nainen on myös Linda Vogt, kertojan toinen suuri rakkaus: Lindan syliin hän etsiytyy aina kun Stellan kanssa käy mutkikkaaksi.

Alexin ja Stellan kanssa vietettyjen varhaisten vuosien yllä lepäsi kimallus. (...) Nyt niillä kesillä on musta reunus, ja tiedän että se reunus oli niissä jo alusta asti. Minä en vain nähnyt sitä.

Kylmä ja laskelmoiva Alex on itsestäänselvä kingi ystäväporukassa, jota hän pyörittää miten tahtoo jo nuorena. Samaa häikäilemättömyyttä hän osoittaa myöhemmin myös bisneksissään, mikä johtaa tavattoman hienosti kuvatun 90-luvun laman kierteissä tragediaan, jolla on sitten dramaattiset seurauksensa myöhemmin. Tiiviiseen porukkaan kuuluivat myös pahis ja hyvis, nuoruuden seksisekoilut, ryyppäämiset, tappelut ja ristiinnaimiset. Ihmettelin mikä Alexia ja kertojaa  yhdisti. Yksinäisyys ja rikkonaiset kodit, vai sekö että Alex tarvitsi ympärilleen tämänkin ihailevan alamaisen, ja kertoja halusi itselleen rahtusen yläluokan glamourista?

Westö luo henkilöittensä ympärille pääkaupunkiseudulle levittäytyvän upean kudelman, kokonaisen maailman, jossa on paljon nyansseja. Mielenterveyspotilaisiin ei osata suhtautua hyvin vieläkään. Siksi voin hyvin kuvitella, että etenkin paremmissa piireissä toimittiin juuri kuten Rabellin suvussa: henkisesti sairas suvun jäsen oli piiloteltava suunnaton häpeä,  ja rahan ja vallan sokaisemia ihmisiä on ollut kaikkina aikoina,

Westö kirjoittaa lempeästi ja ymmärtävästi ihmisen elämästä ja ajan vääjäämättömästä kulusta, mutta hyvin realistisesti rumuutta kaihtamatta. Kerronta tuntuu avoimelta ja rehelliseltä kuvatessaan tiivistä ystäväpiiriä väärinymmärryksineen ja riitoineen, välirikkoineen ja taas uudestaan löytyvine yhteyksineen; se on terävää tutkailua suomenruotsalaisten piiri pieni pyörii -systeemistä, johon joskus joku vähempivarainenkin kelpuutetaan; mutta ennen kaikkea se on elämänmittainen rakkaustarina kertojan ja Stella Rabellin välillä.

Rikinkeltaisesta taivaasta löytyy paljonkin pohdittavaa: yhteiskuntaluokkien välinen kuilu, ystäväporukan dynamiikka, raha ja valta, ihmisten heikkoudet, alhaisuudet ja typerät teot, intohimo ja seksuaalisuus, vanheneminen, lasten suhde vanhempiin, elämän vaikeudet, nykymaailman haasteet... loputtomiin. Romaanin henkilöhahmot joutuivat luopumaan monesta rakkaasta ja tärkeänä pitämästään ihmisestä ja asiasta. Luopumisen kuvauksen koinkin itselleni hyvin puhuttelevana: jopa Stella Rabell joutui luopumaan rakkaasta lapsuuden Ramsvikista ja kertojamme sekä siitä että pitkäaikaisesta perheen vuokramökistä. Ei pettänyt Westö odotuksiani, sillä Rikinkeltainen taivas on terävä, avoimelta ja rehellisen raadolliselta tuntuva kuvaus ihmisen elämästä valoineen ja varjoineen.

Kjell Westö

Den svavelgula himlen 2017

Rikinkeltainen taivas

Suomentanut Laura Beck

Otava 2017

*****

Kustantajan lukukappale - kiitos

Muissa blogeissa on luettu jo paljonkin mm.:
Kirjasähkökäyrä, Mummo matkalla, Reader why did I marry him?, Tuijata