Selkomukautus Johanna Kartio
Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Selkokielestä hyötyviä henkilöitä on Suomessa noin puoli miljoonaa. - Selkokeskus
Syynä vaikeuteen ymmärtää tavallista yleiskieltä saattaa olla esimerkiksi puutteellinen suomen kielen taito, lukemisen vaikeudet tai käsityskyvyn rajallisuus. Selkokieltä voivat tarvita muun muassa dysfaatikot, kehitysvammaiset, lukiongelmaiset, maahanmuuttajat, vanhukset, vastikään lukemaan oppineet lapset sekä suomen kieleen ja kulttuuriin tutustuvat muunkieliset ihmiset. - Wikipedia
Teoksia kirjoitetaan joko alunperinkin selkokielellä tai sitten jo olemassa olevia teoksia mukautetaan selkoksi eli selkokielelle. Kirjailija Eppu Nuotio on antanut selkokirjakummin ominaisuudessa luvan Peiton paikan selkomukautukseen. Kummiuden tavoitteena on lisätä selkokirjojen tunnettuutta ja kasvattaa lukijan valinnanmahdollisuuksia. Minusta tämä selkokirjakummius on hieno asia. Helsingin kirjamessuilla olin kuuntelemassa selkokirjaohjelmaa, jossa julkistettiin seuraava selkokirjakummi: hän on Tuomas Kyrö, joten ensimmäinen Mielensäpahoittaja ilmestyy selkokielellä parin vuoden päästä.
Oman ensikosketukseni selkoon olen saanut radion selkouutisista. Kuunnellessani ajattelin, että mitä ihmettä tämä on! Kesällä luin Tuija Takalan selkorunokirjan Onnen asioita, ja pidin kovasti sen aforistisesta luonteesta. Peiton paikka on ensimmäinen lukemani selkoromaani.
Selkomukautus käytännössä
Nuotion Peiton paikka ilmestyi alunperin vuonna 2003 (Otava) ja siinä on runsaat 200 sivua, ja Kartion selkoksi mukauttamassa teoksessa on vain puolet eli 96. Selkomukautuksessa on keskityttävä kirjan pääjuoneen, karsittava pois sivujuonia ja henkilöitä. Helpotettu kieli, selkeä juonirakenne ja maltillisen kokoinen henkilögalleria helpottavat lukukokemusta. Jouduin miettimään, mitä voin poistaa ilman että alkuperäisen kirjan henki ja teema kärsivät, toteaa Kartio. Voi vain kuvitella miten vaikea tehtävä Kartiolla on ollut: etsiä runsaasta ja kuvailevasta aineistosta se olennaisin.
Näin koin Peiton paikan
Tarina vie 60-luvun Varkauteen, jossa elämä pyörii Ahlströmin paperitehtaan ympärillä. Keskiössä on insinööri Lehmuksen hyvin onneton perhe. Aimo ja Marjatta avioituivat 'pakosta', mutta jo hääyönä tuli keskenmeno. Avioparia ei tuntunut yhdistävän mikään eikä keskinäistä rakkautta ollut. Yhdessä jatkettiin sovinnaisuussyistä ja Aimo piti samaan aikaan rakastajatarta Helsingissä. Yllättävästi 10 vuoden avioliiton jälkeen Marjatta tuli raskaaksi ja synnytti pienen tytön, Annukan.
Lapsi ei avioparia toisiinsa lähentänyt: Aimo hinkui edelleen Helsinkiin ja Marjatta unilääkkeiden suomaan turtumukseen. Kirjassa tulee hyvin esiin pienen paikkakunnan juorut ja kateudet. Kun Annukka kasvaa, hän kilpailee kaikesta naapurin Sinikan kanssa. Traagisesti Marjatta myös hylkää miehensä ja tyttärensä, ja on kadoksissa yli vuoden.
Annukka kävi usein makuuhuoneen ovella
ja toivoi, että äiti olisi tullut takaisin.
Mutta peiton päällä oli vain pyöreä tyyny.
Hän yritti muistaa,
millaiset silmät äidillä oli.
Maailman kauneimmat silmät.
Melkein kuin siniset syvät kaivot.
Tuntui kuin lukisin tarinallista proosarunoa, teksti vei enkä miettinyt selkoa ollenkaan. Uskon, että kirjan selkomukautus tavoittaa hyvin juonen tärkeimmät piirteet. Tarina on surullinen ja traaginen taustanaan tehdaspaikkakunta ja juuri Suomeen rantautunut televisio. Kaikki ohjelmat katsotaan, rakastetuin niistä on Peyton Place. Kirjan alku oli hyvin dramaattinen, ja yleisesti Peiton paikka oli hyvä ja selkeä lukukokemus, vaikka tietystikin jäin paitsi Nuotion alkuperäistekstin juonikuvioita ja vivahteita. Minusta on hienoa että selkomukautuksia tehdään. Kaikilla on oikeus tasokkaaseen kirjallisuuteen.
Eppu NuotioLapsi ei avioparia toisiinsa lähentänyt: Aimo hinkui edelleen Helsinkiin ja Marjatta unilääkkeiden suomaan turtumukseen. Kirjassa tulee hyvin esiin pienen paikkakunnan juorut ja kateudet. Kun Annukka kasvaa, hän kilpailee kaikesta naapurin Sinikan kanssa. Traagisesti Marjatta myös hylkää miehensä ja tyttärensä, ja on kadoksissa yli vuoden.
Annukka kävi usein makuuhuoneen ovella
ja toivoi, että äiti olisi tullut takaisin.
Mutta peiton päällä oli vain pyöreä tyyny.
Hän yritti muistaa,
millaiset silmät äidillä oli.
Maailman kauneimmat silmät.
Melkein kuin siniset syvät kaivot.
Tuntui kuin lukisin tarinallista proosarunoa, teksti vei enkä miettinyt selkoa ollenkaan. Uskon, että kirjan selkomukautus tavoittaa hyvin juonen tärkeimmät piirteet. Tarina on surullinen ja traaginen taustanaan tehdaspaikkakunta ja juuri Suomeen rantautunut televisio. Kaikki ohjelmat katsotaan, rakastetuin niistä on Peyton Place. Kirjan alku oli hyvin dramaattinen, ja yleisesti Peiton paikka oli hyvä ja selkeä lukukokemus, vaikka tietystikin jäin paitsi Nuotion alkuperäistekstin juonikuvioita ja vivahteita. Minusta on hienoa että selkomukautuksia tehdään. Kaikilla on oikeus tasokkaaseen kirjallisuuteen.
Peiton Paikka
Selkomukautus Johanna Kartio
Opike 2017
***
Kustantajan lukukappale - kiitos
Kiva lukea selkoarvioisi, etenkin tuntuu mukavalta se, että selkoproosa vei sellaisenaan mukanaan. Lukuhuumassa joskus voi unohtaa, ettei kaikille lukeminen luista noin vain. Siksi on hienoa, että on tällaisia vaihtoehtoja.
VastaaPoistaSellainen tarkennus, että Peiton paikka on trilogian alku, eli noin kolmasosa siitä reilusta 700 sivusta.
Kiitos tarkennuksesta Tuija, hiukan kyllä ihmettelin :) Kurkin Otavan sivuilta, mutta en tajunnut että ne kolme osaa olivat tässä sivumäärässä.
PoistaMinusta teksti kulki hyvin. Dramaattisesti alkoi, epäilen että joku voi jopa pelästyä.
Kiitos vinkistä Riitta. Enpä ole tullut ajatelleeksi selkokirjoja, kun olen yrittänyt patistaa nuorisoa lukemaan. Niin maailma muuttuu. (Äiti yritti vieroittaa minut lukuharrastuksen parista, tekemään jotain hyödyllistä.) Ei varmaan ole helppoa kutistaa teksti noin puoleen, kuten tässä tapauksessa.
VastaaPoistaNiin paljon puhutaan etenkin poikien lukuhaluttomuudesta. Selkokirjat saattaisivat toimia hyvinkin. Kirjastossa varmaan tietävät mitä on tarjolla. Selkokeskuksen nettisivulta en löytänyt kirjaluetteloa nopealla vilkaisulla, mutta ehkä sieltä sellainenkin löytyy. Jos nuorella on keskittymisvaikeuksia, siihen varmaan myös hyvä lääke jos vaan kiinnostava opus löytyy.
PoistaValikosta 'Selkokirjallisuus' löytyy näköjään teostietoja, plus hakusanalla voi hakea, esim. dekkareita...
PoistaOLen blogannut Mankellin jutusta Mies rannalla, josta on tehty selkokirja. On hyvcä, että tehdään selkokirjoja. Minulla on myös neglanninkielisiä "selkokirjoja" tai olen saanut niitä, eli kieltä on helpotettu ja sanasto on niukahkoa.
VastaaPoistaMinun(kaan) mielestäni pojat eivät tarvitse selkokirjoja, vaan alkuun kirjoja joissa on kunnon kertomus ja jotka kiinnostavat.
Ai Mankelliakin on selkoksi - luulisi poikia kiinnostavan. Sehän se juttu onkin, että kiinnostus syttyy! Kiitos kommentista Jokke.
Poista