On niin kylmä ja niin ikävä #runosunnuntai 1/2

Tämän runosunnuntain postaus on kaksiosainen.

Toisessa osassa kerron suomalais-saksalaisesta runoantologiasta 

Toisen sanoin - Mit den Worten des anderen

Pyysin talvisia runovinkkejä, ja sainkin. Tämän postauksen runot ovat niin koskettavia, että julkaisen ne omana postauksenaan, iloisemmat talviset runot sitten erikseen. Venla H:lta sain vinkin tästä Veli-Jukka Uusikylän postuumisti julkaistusta runokokoelmasta Ajatusten varjossa, joka on koottu kirjeistä hänen tulevalle vaimolleen Hilvelle. Runoilija menehtyi traagisesti vain 27-vuotiaana vuonna 1978.

Kirjan tiedot: Veli-Jukka Uusikylä, Ajatusten varjossa,  Mediapinta  2017 / Adlibris
Kiitos Venla  H ❤︎

'Tule jo ja kosketa. Lue nämä kaikki. Jos en elä, elän kuolleena. Pulppuan niin paljon ajatuksia, ikään kun tällä hetkellä olisin se toinen puolisko sinua, josta leikkisästi puhuimme, ja tunnen itseni torsoksi. Hilve. Unessa kun kätesi tarttui omaani, lupasit että et koskaan enää jätä minua. Auringonpaisteessa, joen rannalla.'

UNIMAA

Lumi sataisi pehmein siivuin

ja valkoisin hahtuvin

Kuin hyväillen posken pintaa

se koskisi hellimmin

Ja kesällä päivänkakkara

olis peitteenä pientareen 

Ja apilat kuiskisi salaa 

virin niitä suudellen 

Ja syksyllä lento lintujen

Ja tirskutus lohduttais 

Ja puiden lehtien kylläisyys 

värein metsissä leimahtais 

Ja aavistus vieläkin loitommas

on mieleni huumeinen 

Jo pakahtuu itkusta rinta 

Sitä kosketin väreillen

JOSKUS

Mennään puistoon rakas,

puistoon istumaan

Niin kuin joskus, rakas

sitten suudellaan

Sitten, rakas, sitten

kuten silloinkin

putoo puista lehti

eronkyynelin 

Nyt on, rakas, talvi

aivan ennallaan

Jäisen kukan poimin 

rintaan sulamaan

Toisen vinkin lähetti Viivi Aviadorilta. Vuonna 2016 kustantamo on julkaissut suomeksi japanilaisen Yumi Fuzukin runokokoelman Kirjoitusmerkkien meri, joka on varmasti kokonaisuudessaankin tutustumisen arvoinen. Runossa nuori tyttö puhuu kuolleen isoisän kaipuustaan ja vie meidät erilaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi itselleni runossa esiintyvät puikot jäivät arvoitukseksi.

Kirjan tiedot: Yumi Fuzuki, Kirjoitusmerkkien meri, suomennos Mayu Saaritsa, Aviador 2016

Kiitos Viivi ❤︎

LUULUMI
Surupuvun mustaan selkään
leijailee lumihiutaleita
hiljaa nietostuen.
Puikot kädessäni katsahdan
ja myös koulupukuni hartia on valkoinen.
Isoisän luut matkaavat puikoista toisiin.
Se jota setäni ojentaa
on ilmiselvä polviluu.

(Isoisän polvi on lämmin. Sitä lämpöä etsien astun isoisäni peltotilkulle. Maan uumenissa paisuvien perunoiden hälinä. Maissien kohottamat kullankeltaiset kammurit. Lehtiensä lomasta kurkistelevat sysivihreät kurpitsat. Näen niissä isoisän hahmon, nostan katseeni ylös taivaalle. Silloin jokin hipaisee otsaani. Pellolle alkaa kinostua valkeaa lunta. Tuiskutäkki kietoo sisäänsä minun käteni ja jalkani. Isoisän kasvimaalle tulee ensilumen aamu.)

Ottaessani luun vastaan nielaisin tyhjää.
En ollut odottanut puikkojen pureutuvan näin syvälle,
ne pölläyttivät ilmoille häikäiseviä tomuhiukkasia.
Isoäiti katselee pyörätuolistaan
tätä keveää lumisadetta.
Minun on elettävä, vaikka sinua ei enää ole.
Elettävä ja oltava kuin ei mitään.
Sisällä uurnassa
uunituoreet kuumat luut
mumisevat jotain.

Me, itkemme.
Ojennan puikkoni kohti isoisän aataminomenaa.
Vapisevat kärjet sulkevat kaulan pienen pyöreän luun syliinsä.
Raikas henkäys nostattaa tomuhiukkaset tanssiin,
minä liitän käteni yhteen.
Me tälle puolen jäävät
menetämme ja menetämme
ja jatkamme elämäämme,
nietostamme luulunta.

Kolmannen runovinkin lähetti Lealiisa Kivikari, jonka neljäs runokokoelma nimeltään Rakkaudelma (Duurisointu 2018) ilmestyy tammi-helmikuun vaihteessa. Päätetään siis tähän runoon, joka ei ole niin surullinen, sillä siinähän on muistumia kesästä!

Kirjan tiedot: Lealiisa Kivikari, Rakkaudelma, Duurisointu 2018. Kirjailijan teoksia löytyy täältä.
Kiitos Lealiisa ❤︎

ÄÄNESI PEHMEÄ VÄRI

Lue minulle kirjaa

ikkunan takana lumi lentää vaakasuorassa ja luita palelee.

Lue kirjaa, jossa kenelläkään ei ole kylmä ja lumihiutaleet

sulavat kielenkärjelle, kun niitä nauraen pyydystetään.

Lue ääneen, nyt kun edellinen tai tuleva kesä ovat etäällä 

niin kuin uni, joka on jättänyt minut valvomaan tammikuun yöhön.

Runosunnuntaita!

Reader why did I marry him? -blogin #runo18-haaste on taas käynnissä.  Tule mukaan, blogi ei ole osallistumisen edellytys! Tänä vuonna luetaan runoja ja runokokoelmia kaikkialta maailmasta. 

Itse osallistun runohaasteeseen postaamalla runoista joka sunnuntai.

Runollaan mukana:

Luovasti vinossa / Esther Helmiä: Sanoja ne vaan ovat

Harmaasusi / Harri Markoff: Lintuja
Runomaalari / Seija K: Kuin ikuisesti olisi... Lumenmaailmassa
SusuPetal - Ruumiini ilot

❤︎