Tsukiko on neljääkymppiä lähestyvä tokiolainen virkanainen ja vannoutunut sinkku. Yksi sulhanen oli joskus nuoruudessa, mutta suhde kariutui. Äitiin ja muuhun perheeseen välit ovat etäiset ja suku on luopunut jo ajat sitten tivaamasta Tsukikon avioitumisaikeista tai mahdollisista miesystävistä. Miessuhteita ei ole, piste. Nainen viihtyy mainiosti yksin, käy iltaisin baarissa ja toden totta ryypiskelee sakea kuin mies.
Eräänä iltana hän törmää kantabaarinsa baaritiskillä lukioaikaiseen äidinkielenopettajaansa. Opettaja, Sensei on ikivanha, ainakin 30 vuotta vanhempi kuin hän. Mutta heitä näyttävät yhdistävän samat ruokamieltymykset ja hyvä viinapää. Nämä kaksi tuntuvat törmäävän toisiinsa tuon tuostakin, aivan spontaanisti. Jutellaan, syödään ja tullaan hiprakkaan.
Vanha ukko. Sanoin sen mielessäni ja toistin sitten ääneen: 'Vanha ukko!' Kun nyt sentään oli tultu saarelle asti, minä nauttisin matkasta, olipa Sensei mukana tai ei. Olinhan ollut yksin tähän astikin. Olin juonut yksin, juopunut yksin ja rentoutunut yksin.
Ystävyys saa säröjä, riidellään ja sovitaan; sienestetään, käydään markkinoilla ja taidenäyttelyissä - semmoista tavanomaista, mutta kaikki ilman ääneen lausuttua sitoumusta. Tsukiko ja Sensei alkavat olla tuttu näky Satorun baarissa, joskaan kaikki humaltuneet eivät tunnu heidän suhdettaan katsovan hyvällä. Hanami-juhlien jälkeen Tsukiko yrittää seurustella ikäisensä Kojiman kanssa, mutta ei siitä mitään tule. Hänellä on ikävä Senseitään.
Ymmärrettyään olevansa rakastunut Senseihin, Tsukiko pitää etäisyyttä. Hän muuttaa kaikki päivittäiset rutiininsa kulkureittejä myöten ettei vaan törmäisi mieheen. Tunnetta ei ole lupa lausua äänen kun on tuo ikäerokin. Mutta sitten Tsukikolta lipsahtaa Rakastan teitä. - Olin töpännyt. Aikuinen ihminen ei saa lausua muita hämmentäviä kommentteja. (...) Olin kuitenkin mennyt lausumaan nuo sanat, koska en ollut aikuinen. (...) Sensei tuijotti minua ällistyneenä.
Kahden vuoden satunnaisten tapailujen jälkeen Sensei soittaa vartavasten ja selvin päin Tsukikolle ja pyytää tätä treffeille kanssaan - seurustelu- ja rakkausmielessä. Treffit toteutuvat ja lukuisat muut treffit seuraavien vuosien aikana. Rakkautta ei voi paeta.
Murakamin lisäksi olen lukenut varsin vähän japanilaista kirjallisuutta, enkä siitä vähästäkään oikein ole saanut otetta. Mutta Sensein salkku hurmasi täysin viehättävällä maagisen realisminkin piirteitä omaavalla kerronnallaan. Pidin siitä että henkilöissä oli myös särönsä ja inhimilliset piirteensä. Kawakamin tekstissä kuultaa japanilaisuus monella tapaa: äärimmäisen kohteliaat käytöstavat, ruuat, juomat, Hanami ja talojen sisustus; kerronta on herkkää ja kaunista, mutta riemastuttavalla huumorilla höystettyä. Minua viehättivät näiden kahden dialogit joissa hiljaisuus puhui: Tsusuki. - Niin. - Sensei. - Niin. Ja myös Tsusukin vähemmän sivistyneeltä ja vähemmän kohteliaalta kuulostava puuskahdus Häh? Olisipa ihanaa jos kirjailijalta suomennettaisiin lisää!
Muualla: Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjasta kirjaan, Mummo matkalla, Tuijata,
Muualla: Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjasta kirjaan, Mummo matkalla, Tuijata,
Hiromi Kawakami
Sensei no kaban 2001
Sensein salkku
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Kansi Satu Kontinen
S & S 2018
*****
Kirjastosta
Kawakamin kerronnan vahvuus on paitsi hienopiirteisyydessä, juuri kuten mainitsit dialogeissa, joissa hiljaisuus puhuu sekä siinä, minkä hän jättää sanomatta, kertomatta, lukijansa varaan. Sensein salkun arvoitusta kelpasi availla:)
VastaaPoistaOli, hieno kokemus oli! Itse asiassa yllätyin, koska koen japanilaiset kirjailijat monesti vaikeasti avautuvina.
PoistaKiitos Riitta!
VastaaPoistaKuulostaa ihan kivalta kirjalta. Taidan pistää sen lukulistalle :)
Sinun kannattaa kokeilla Murakamin Norwegian Wood teosta. Minusta se on paras Murakamin kirjoista. Siitä on tehty myös upea elokuva. Kertoo nuorista rakastavaisista. Kirja sisältää myös mielenterveysongelmia. Kirja kuuluu Top 10 listalleni.
Luulen että pitäisit tästä Mai.
PoistaNorwegian Wood oli ensimmäinen Murakamilta lukemani. Epäilen etten ymmärtänyt sitä oikein, voisin lukea joskus uudestaan. Eniten minua ovat miellyttäneet Murakamilta Kafka rannalla ja Suuri lammasseikkailu Hokkaidon vuoksi.
Minäkin olen lukenut tosi vähän japanilaista kirjallisuutta, mutta on tosi mukavaa, että sieltä suunnalta tulee edes muutamia suomennoksia. Eräs herkkupala vuosien takaa on Jun’ichirō Tanizakin Avain. Jollet ole vielä lukenut, kannattaa kokeilla. Omalaatuinen avioliittokuvaus. :)
VastaaPoistaKiitos vinkistä Marika, Tanizaki minulle outo.
Poista