Katja Kallio - Tämä läpinäkyvä sydän

Kävelit minua kohti kantolumella kevyenä kuin pikkulintu. Komeus roikkui kasvoillasi 

väsyneenä ja nälkäisenä. Kun liikahdin juostakseni pakoon, kohotit anovasti kätesi.

 

Näin kohtaa minäkertoja Beata ensimmäisen kerran neuvostovanki Ivanin Katja Kallion tavattoman hienossa rakkausromaanissa Tämä läpinäkyvä sydän. Beatan perhe - tytär Agnes, äiti, isä ja siskot Sylva ja Harriet - palaa alkuvuodesta 1942 takaisin kotiinsa Hankoon, jonka he joutuivat jättämään kaksi vuotta aiemmin, kun Hanko luovutettiin Neuvostoliitolle. Veli Cyrus on rintamalla, samoin Harrietin mies Johan. Nyt alue ja talot on puhdistettu miinoista ja elämää yritetään aloittaa uudestaan.

Hankoon on tuotu venäläisiä, lähinnä ukrainalaisia, sotavankeja tekemään monenlaisia töitä, luomaan lunta ja purkamaan miinoja. Hangon Tulliniemessä on myös saksalaisten suuri kauttakulkuleiri Lager, jonka  kautta kulkee jopa tuhansia saksalaisia päivittäin pohjoisen rintamille tai kotiinsa lomille. Beatan isä kalastaa ja äiti löytää töitä siivoojana, sisar Harriet on rikkaissa naimisissa ja nuorin sisko Sylva päätyy lottana töihin saksalaisten leiriin. Beatalle ei vain löydy töitä, sillä hän on häpeän merkitsemä naisihminen, aviottoman lapsen äiti, jota on tyttären syntymästä asti hyljeksitty ja pidetty hulluna.

Kun minä tulin kaivolle, kaikki vaikenivat ja katsoivat kun astuin minua varta vasten levitetylle hiljaisuudelle.

 

Beata on yksinäinen ja onneton, katkerakin, kiinni tyttäressään.  Hän kiinnittyy pakkomielteisesti niihin rakkauden tunteisiin, joita tuntee pitkäripsistä sachersilmäistä Ivania kohtaan. Beata tekee tikusta asiaa ja kulkee kaupungilla, jotta näkisi edes vilauksen miehestä. Hän auttaa laivalta saapuneita, leiriin matkalla olevia saksalaissotilaita, joilta saa palkkioksi säilykkeitä ja tupakkaa - myös Ivanille. Rakastuminen viholliseen on vaarallista. Se on maanpetos.

 

Vähitellen valtasit mieleni kokonaan. Odotin, että ilmestyisit pihan perälle ja pelkäsin mitä minulle silloin tapahtuisi, tai mitä tapahtuisi sinulle. Niin vähä riittää maanpetokseen.

 

Katja Kallio tekee sota-ajan Hangon arjen ja tunnelmat eläviksi. On suomalaista sotaväkeä, tuhansittain saksalaisia ja sitten useita vankileirejä. Ja hän tekee sen satumaisen kauniilla ja ilmaisuvoimaisella kielellä, johon Alina Tomnikovin ääni istui erinomaisesti. Beata kertaa pitkässä kirjeenomaisessa tekstissään Ivanille outoa rakkaustarinaansa ensikohtaamisesta alkaen ja kysyy aina välillä Muistatko? - hellyyttä äänessään. Hän haluaa kertoa miehelle kaiken itsestään ja Agneksen isästä, myös Suomen ja Venäjän yhteisestä historiasta, isovihasta ja sisällissodasta.

 

Taivas ylettyi sinä päivänä mahdottoman korkealle, ja aurinko säteili meille kauniina ja etäisenä kuin leuhka tyttö.

 

Tämän oudon ja kauniin, ehkä yksipuolisen, rakkaustarinan rinnalla sota kulkee vääjäämättä kohti loppuaan. Saksa on häviämässä sodan. Sisko Harriet ei odota sodan loppua ja miehensä Johanin paluuta, sillä hän ei rakasta miestään. Johanin sisko Lovisa mutkistaa lesborakkaudellaan hänen elämäänsä. Pikkusisko Sylva rakastuu saksalaiseen Werneriin ja pari miettii lähtöä Saksaan. Mutta sitten Werner muuttaa mielensä: hän on saanut tietoonsa jotain sellaista, miksi ei halua ikinä palata kotimaahansa. 

Minun kateuteni oli sillä hetkellä suuri ja tiheä kuin pensas. Hädin tuskin näin Sylvaa sen takaa. Vain hänen kyntensä pilkottivat oksien lomasta kuin rubiinit, punaisina ja kalliina ja häijyinä.

 

Tämä läpinäkyvä sydän oli minulle yksi vuoden elämyksellisimmistä romaaneista. Katja Kallio kirjoittaa hengästyttävän upeaa proosaa ja ripottelee tekstiin runsaasti yksityiskohtia ja nyansseja. Mieleltään hauraan ja herkän Beatan rakkaustarina on vaikuttava ja koskettava kuvaus sota-ajan epätoivoisesta rakkaudesta. Erilainen ja kaunis, mutta jo ennalta tuhoon tuomittu. Beata teki kaikkensa pelastaakseen Ivanin, ja käytti hyväkseen myös Sylvan saksalaisen sulhasen apua. Mutta massiivinen sotakoneisto ei ota huomioon yksilöiden rakkautta tai tunteita. 

 

Minäkin olin haaveillut sinusta ja tulevaisuudesta, mutta koskaan minulle ei ollut tullut mieleenkään suunnitella, että matkustaisin kanssasi kotikaupunkiisi. / Minä haaveilin viidestätoista minuutista kanssasi metsikössä. Viidestä minuutista, minuutista! Tai siitä että olisin saanut lausua nimesi ääneen ja puhua sinusta jollekulle.

Romaanin historiallinen tausta:

Moskovan rauhassa 1940 Suomi joutui luovuttamaan Hankoniemen ja Hangon kaupungin Neuvostoliitolle merisotatukikohdaksi 30 vuodeksi. Alueen koko oli 115 neliökilometriä ja sillä oli 400 saarta. Alueelta evakuoitiin kaikki väestö, jota sillä hetkellä oli noin 3000 henkeä. Neuvostoliitto veti kuitenkin joukkonsa alueelta 1941. Joukot jättivät jälkeensä runsaasti miinoitteita, jotka hankaloittivat siviiliväestön paluuta Hankoniemeen. Moskovan välirauhassa 1944 Hanko jäi Suomelle, Neuvostoliitolle luovutettiin Porkkala. Moskovan välirauhassa venäläiset sotavangit määrättiin palautettaviksi Neuvostoliittoon, jossa heidän vangiksi jäämistään pidettiin sotarikoksena.

 

Bloggaukseni Katja Kallion Yön kantajasta.

Katja Kallio - Tämä läpinäkyvä sydän
Otava 2021
Äänikirjan kertoja Alina Tomnikov
___________________

 

Muissa blogeissa:

Kirjaluotsi   /   Tuijata

Katja Kallio (s. 1968) on ollut läpimurrostaan saakka maamme kiinnostavimpia kirjailijoita. Hän on kiitetty, tarkkavaistoinen ihmismielen kuvaaja, joka käsittelee tuotannossaan naisen ulkopuolisuutta ympäröivästä yhteisöstä. Moderneissa historiallisissa romaaneissaan, kuten Seilin mielisairaalasaarelle sijoittuvassa, useita palkintoehdokkuuksia saaneessa Yön kantajassa hän kuvaa epäsovinnaisten naisten kohtaloa suomalaisessa yhteiskunnassa.