Xiaolu Guo - Once Upon a Time in the East

Kiitän Elegiaa tästä loistavasta kirjavinkistä. Olen lukenut aiemmin Guolta neljä teosta, mutta en ollut huomannut lainkaan tätä uusinta. Once Upon a Time in the East - a Story of Growing Up kertoo kirjailijan vaiheikkaasta elämästä: vanhemmat hylkäsivät hänet kylmästi vauvana; hän opiskeli elokuva-alaa kiihkeässä Pekingissä ja joutui sensuurin tiukkaan syyniin. Uskomaton onnenpotku toi pääsyn Englantiin, mutta maahanmuuttajan  masentava yksinäisyys siellä oli hyvin raskasta. Jos olisin tiennyt kaiken tämän, olisin varmasti lukenut Guon teoksia toisin silmin, sillä kaikissa romaaneissa heijastuu Guon oma kokema.

Xiaolu Guo on syntynyt 1973 ja hän pääsi brittiläisen Chevening-stipendin turvin opiskelemaan Englantiin vuonna 2002, ja sille tielle hän jäi. Guo oli lapsi kun Mao kuoli 1976 ja kulttuurivallankumous tavallaan loppui, mutta eivät sen lonkerot tai kommunistinen sensuuri minnekään hävinneet. Toisinajattelijoita pakeni maasta tai he painuivat maan alle, ihmisoikeuksia ei tunnustettu  eikä niitä tunnusteta vieläkään. Guo kertoo kirjassa kuinka kotona pelättiin veljen puolesta kun tämä oli mukana Tiananmenin mielenosoituksissa 1989. Hurjia kuvia täällä. Guon elämä on sadunomaisia sattumuksia täynnä, mutta hän on ponnistellut väsymättä saavutustensa eteen. Itse hän sanoo kunnianhimonsa ja draivinsa kumpuavan onnettomasta lapsuudesta.

Hylätyn tyttövauvan köyhä ja kylmä varhaislapsuus
Kiinan yhden lapsen politiikkaa ei ollut varsinaisesti vielä julistettu Xiaolun syntyessä, mutta siitä huolimatta hänen vanhempansa hylkäsivät vastasyntyneensä. Tyttövauvoille ei ole perinteisesti annettu mitään arvoa Kiinassa. Xiaolun vanhemmilla oli ennestään parivuotias poika, jonka olemassaolosta tyttö sai tietää vasta 7-vuotiaana. Parivuotiaaksi pieni ja laiha Xiaolu eli köyhässä lapsettomassa perheessä kunnes hänet vietiin isovanhempien luo asumaan. Näistä Shitangin kalastajakylän vuosista oli raskasta lukea, sillä isoisä oli katkeroitunut ja äärimmäisen väkivaltainen mies joka hakkasi vaimoaan. Kyttyräselkäinen sidotuin lootusjaloin kulkeva isoäiti oli tytön turva ja suhde lämmin. Vanhemmat asuivat suhteellisen lähellä, Wenlingissä mutta eivät käyneet viiteen vuoteen kertaakaan tytärtään katsomassa.

Isä propagandamaalari, äiti punakaartin jäsen
Kun isoisä kuoli dramaattisesti, 7-vuotias Xiaolu muutti 'kotiin' Wenlingiin, tai pikemminkin vanhempiensa ja veljensä luokse asumaan. Välit veljeen ja erityisesti äitiin eivät koskaan lämmenneet. Xiaolu tunsi itsensä koko ajan ei-toivotuksi, ja äiti pieksi häntä. Sen sijaan maalari-isä tuki tytärtään. Isä oli nuoruudessaan joutunut mielipiteidensä vuoksi työleireille, mutta nyt hänen maineensa oli palautettu ja hän oli päässyt arvostettuun valtion propagandajulisteiden maalarinvirkaan. Tuon ajan propagandajulisteita löytyy runsaasti googlaamalla ja paljon tietoa mm. tästä kulttuurivallankumouksen idolista Lei Fengistä. Haulla Chinese ink paintings, löytyy satumaisia taideteoksia, kirjailijan isän tyyliä. Oli hämmästyttävää lukea myös kuinka Guon perhe katseli televisiosta Madame Maon, Jiang Qingin oikeudenkäyntejä viikkokausia vuonna 1981.

Lahjakkuudella ja sitkeydellä läpi harmaan kiven
Guon elämäkerta ja kasvutarina hengästyttävät. Kirjassa kulttuurivallankumouksen aikainen kiinalainen yhteiskunta avautuu länsimaisen demokratian kasvatille järkyttävänä ja käsittämättömänä: naisten elämä - a dog's life! - naisten pahoinpitelyt, tyttövauvojen tuhoaminen - nuorten tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö - kaiken vapauden puute, lukemattomat säännöt, luvat ja ilmiannot - sananvapauden olemattomuus ja sensuuri - työleirit ja rehabilitointi - ja uskomaton köyhyys ja nälkä vielä 80-luvullakin. Ihme ettei Xiaolu Guo murtunut kaiken kokemansa alle. Hänet valittiin Pekingin elokuva-akatemiaan 7000 hakijan joukosta ja Chevening-stipendiaatiksi Englantiin 500 hakijan joukosta.

Alkuajoista Briteissä oli riipaisevaa lukea. Guo eli yksin ankeilla slummiutuneilla asuinalueilla Lontoossa; ei ymmärtänyt englantia, ei pystynyt puhumaan, ei lukemaan; näön kanssa oli myös suunnattomia ongelmia. Yksinäisyyttä lieventääkseen oli hankittava rakastaja. Guon ensimmäinen englanniksi kirjoittama teos A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers 2007 syntyi näinä ankeina aikoina.

Once Upon a Time in the East on tavattoman kiinnostava ihmisten elämää lähihistorian Kiinassa valottava teos, joka kirjailijan kohdalla vastaa tyhjentävästi myös henkilökysymyksiin kuin Kuka kukin on kirja. Guo ei ryve itsesäälissä kovien kokemustensa vuoksi, marttyyriyttä ei ole havaittavissa eikä kirja ole erityisen raskas lukea - mutta valtavan hyvä se on.

Xiaolu Guo
Once Upon a Time in the East, a Story of Growing Up
Chatto & Windus 2017
*****
Kirjastosta

Xiaolu Guo - Ufo in her eyes

Silver Hill on köyhistä köyhin kyläpahanen Kiinan syvällä maaseudulla Hunanin maakunnassa. Mutta Mao tuntuu melkein omalta pojalta, syntyihän hän vain 15 kilometrin päässä kylästä. Silver Hillin elämä alkaa suistua raiteiltaan syyskuussa 2012, kun Kwok Yun näkee ufontapaisen.

Yun on 38-vuotias, ruma ja miesmäinen vanhapiika, joka vanhemmistaan orpona asuu isoisänsä kanssa. Yun pyöräilee rämällä pyörällään, Lentävällä Kyyhkysellä tavattomassa helteessä. Hän pysähtyy hetkeksi levähtämään ja juomaan, ja silloin hän ensin kuulee ja sitten näkee sen: jokin outo littana esine leijuu hänen yläpuolellaan. Sitten Yun pyörtyy.

Toinnuttuaan Yun näkee vierellään ison, liki kaksimetrisen olion - se on foreigner, jota käärme on purrut jalkaan. Paikalle saapuneiden lasten avulla foreigner saadaan Yunin kotiin ja ensiapu annettua. Mutta sitten autettu katoaa. Kuuliaisena kyläläisenä Yun rientää kylän johtajan luo raporttia antamaan. Ja niinhän siinä käy, että Silver Hillissä alkaa vilistä maakuntatason hunanpoliisia sekä salaisen poliisin pekingagenttia kyläläisiä kuulustelemassa. Keskushallinnossa on nimittäin ohje valvoa tarkoin kaikkea ulkomaalaista ja outoja tapahtumia.

Guo rakentaa tämän kirjan pelkästään kuulustelupöytäkirjoille. Voisi kuvitella tylsäksi, mutta ei alkuunkaan. Pekingistä lähetyt tutkijanörtit olivat ihmeessä näiden lukutaidottomien ja yksinkertaisten kyläläisten kanssa, joiden murrettakaan eivät ymmärtäneet. Guo piirtää monta hyvää henkilökuvaa ja herättää koko kyläyhteisön eloon. Minusta kuulustelupöytäkirjat olivat hupaisia ja mainioita, kun haastateltavat eivät pysyneet alkuunkaan asiassa vaan tarinoivat sitä sun tätä ja ummet ja lammet.

Lopulta selviää, että Yunin auttama ei ollut avaruusolio, vaan rikas amerikkalainen patikoija, joka kiitokseksi saamastaan avusta lähettää Silver Hilliin 2000 dollarin shekin. Tästä alkaa kylässä aivan huikea uudistusten kausi: laaditaan viisivuotissuunnitelma tavoitteena muuttua koko Kiinan mallikyläksi. Vanhaa puretaan, mielikuvituksellisia suunnitelmia kehitetään. Riisiviljelmät muuttuvat teollisuusalueiksi, kylä tietokoneistetaan, aikuiskoulutustakin lisätään...

Aluksi kaikki ovatkin innoissaan, mutta uudistustahti on liian kova ja soraääniä ja kapinamieltä alkaa esiintyä. Salaisen poliisin turvallisuuspalvelu vahti Silver Hilliä ja sen asukkaita tiheillä kuulusteluillaan kolme vuotta. Ufohavainnon tehnyt Kwok Yun julistettiin alkuun mallikansalaiseksi, mutta päätyi lopulta luokkaan epäilyttävä toisinajattelija.

Xiaolu Guolta taas mielenkiintoinen, sarkastinen ja erittäin viihdyttävä kirja. Taitavasti rakennettu  teos, joka viihteellisyytensä ohella toi purevasti esiin Kiinan Maon ajan historiaa onnistumisineen ja katastrofeineen.

Pari linkkiä: The Guardian, Goodreads, The Film

Xiaolu Guo
Ufo in her eyes
Chatto & Windus 2009
Ei suomennettu
★★★
Kirjastosta.

Xiaolu Guo - I am China

Rakkaustarina 
kulttuurivallankumouksen ajan Kiinasta

Iona on skotti, joka kääntää kiinasta englantiin ja työskentelee yksin pienessä kodissaan Lontoon sykkeessä. Tie Skotlannin Mullin saarelta tänne on ollut pitkä. Hiukan syömishäiriötä, niukalti sosiaalisia kontakteja, satunnaisia netistä löytyneitä seksikumppaneita. Eräänä päivänä Iona saa uudelta kustantajalta sekavan pumaskan kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä. Oheistiedot ovat olemattomat. Iona alkaa kääntää, ja Jianin ja Mun elämän- ja rakkaustarina alkaa hahmottua. Jian ja Mu ovat 70-luvun lapsia, eläneet siis kuohuvat ylioppilasmellakat Pekingissä.

Jian on Villit Versot -punkbändin keulahahmo. Kiinan kuuluisin rokkari. Laulujen sanoittaja. Toisinajattelija, joka on julkaissut oman manifestin. Välillä Jian suree sitä, että kunniakas kuolema Tiananmenin aukiolla 1989 jäi, siitä yksinkertaisesta syystä, että hän jätti menemättä. Sex Pistolsin uudet cd:t veivät voiton... Nyt Jian on päätynyt Eurooppaan, numeroksi turvapaikanhakijoiden kirjavaan ja isoon joukkoon, maasta ja vastaanottokeskuksesta toiseen pompoteltavaksi.

Mu opiskeli länsimaista kirjallisuutta ja liittyi edistykselliseen runoilijaryhmään, Misty Poets. Hän koki itsensä kuitenkin epäpoliittiseksi Jianin rinnalla. Mu sai työpaikan valtion runolehdessä, tosin työ oli pitkälti rutiininomaista oikolukua. Jian on Mun suuri rakkaus, vaikkakaan ymmärrystä tämän aktiiviselle politikoinnille ei aina löydy. Mu on perheensä ainoa tytär. Koska ei ollut poika, äitinsä vihaama. Tässä toistuu aikaisempi kuvio, ehkä kuvio myös kirjailijan omasta elämästä.

En tiedä onko korrektia sanoa Guon kielenkäyttöä taloudelliseksi, mutta sanon nyt niin. Täydellistä ja lumoavaa. Kirja herätti paljon kysymyksiä. Kuten esim. miten vastakkaisten vahvojen ideologioiden synnyttämät jännitteet ratkaistaan perheissä ja parisuhteessa? Jian ja Mu olivat olleet pari 20 vuotta, mutta koskaan Jian ei suostunut tapaamaan Mun isää eikä omaakaan isäänsä. Isä-poikasuhteen salaisuus pitikin jännitystä yllä loppumetreille.

Ionan henkilön kautta Guo pohdiskelee useaan kertaan kääntäjän tulkintavastuuta ja kääntämisen mahdottomuutta. Vaikeutta tuottaa erilainen kielioppi, mm. kiinankielestä puuttuvat verbien aikamuodot. Eikä mistään lähteestä löydy synonyymejä uudemmille nykykiinan ilmauksille, esim. slangille tai kirosanoille. Oivaltava ratkaisu oli käyttää uuskirosanojen tilalla kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Toimi.

Taas yksi kirja, joka avarsi maailmankuvaani täällä pienessä lintukodossa. Ja hattua nostan kaikille vapauden ja sananvapauden puolesta taisteleville. Ja ihan jokaiselle maahanmuuttajalle ja turvapaikanhakijalle. Tämä oli loistava, joskin aika runsas ja paksu.

EDIT
Guo oli Tiananmenin tapahtumien aikaan 15-16-vuotias ja katsoi vanhempiensa kanssa mellakoita televisiosta. Veli oli Pekingissä mielenosoittajien joukossa, mutta selvisi.

Omppu hullaantui tästä vuosi sitten. 

Xiaolu Guo

I am China

Chatto & Windus 2014

★★★★★

Kirjastosta.