Näytetään tekstit, joissa on tunniste debolsillo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste debolsillo. Näytä kaikki tekstit

6. lokakuuta 2017

Teemana Barcelona: Toni Hill - Los amantes de Hiroshima


Los amantes de Hiroshima - Hiroshiman rakastavaiset (ei suomennettu) on kolmas ja toistaiseksi viimeinen Héctor Salgado -dekkarisarjasta. En osaa sanoa johtuiko alkuperäiskielestä, mutta dekkari imaisi heti mukaansa. Hill aloittaa hyvin dramaattisella luvulla, joka viittaa tuleviin vaikeisiin tapahtumiin Salgadon ja hänen apurinsa Leire Castron elämässä.


Tästä on kysymys: Barcelonan El Pratin lentokentän kupeessa sijaitsevasta talonvaltaajien asuttamasta talosta löytyy vuonna 2011 kaksi ruumista, jotka ovat jo vanhoja ja murenemassa. Näky on makaaberi: ruumiit on aseteltu syleilemään toisiaan ja peitelty kukallisella muovilla. Pahoinpitelyn merkit näkyvät edelleenkin selvästi, ja paikalla olleesta repusta löytyy 10 000 euroa, ryöstö siis tuskin oli motiivi. Löytyy myös uhrien henkilöllisyystodistukset: muutkin tuntomerkit sopivat lähes seitsemän vuotta sitten kadonneisiin nuoriin, Cristinaan ja Davidiin. Aikaisemmista tutkintapapereista selviää, että nämä kaksi elivät kuumaa kolmiodraamaa Ferran nimisen pojan kanssa. Siksi Ferrania kuulusteltiin aikoinaan ystäviensä katoamisen yhteydessä, mutta todisteita hänen syyllisyydestään ei tuolloin löytynyt - eikä ollut ruumiitakaan. Parin itsemurhayrityksen jälkeen Ferran suljettiin psykiatriseen hoitolaitokseen ja juttu hyllytettiin.

Rakennustaiteellisesti Barcelonassa on vanhaa ja uutta - sulassa sovussa.

Caixa-pankin logo on barcelonalaisen Juan Miron suunnittelema.
Kirjan nimi Hiroshiman rakastavaiset vie tietysti ajatukset Japaniin ja atomipommiin, mutta Hiroshima oli myös Davidin rokkibändin nimi. Sen kolme muuta jäsentä olivat hyvän perheen poika Leo, narkkari Isaac ja orpo Hugo. Saamme tutustua myös poskessa olevan ison luomen merkitsemään Ninaan, joka oli kauniin ja valovoimaisen Cristinan kämppäkaveri. Hill raottaa luku luvulta ystävysten elämää ja menneitä tapahtumia. Ei mennyt hyvin seitsemän vuotta sitten, eikä mene hyvin nytkään. Elämässä oli rosoa ja riitaa, ongelmia vanhempien kanssa, haaveita bändin läpimurrosta ja kirjailijuudesta, ja pössyttelyä.

Hillin tapa kirjoittaa teki vaikutuksen. Pidin hänen dramaattisesta ja yllättävästä tavastaan tuoda uusissa luvuissa aina uusia hahmoja näyttämölle, ja hän pureutuu syvälle ihmissuhteisiin ja ryhmädynamiikkaan. Saamme lukea miten nuorten katoaminen yhdessä Espanjan talouskriisin kanssa romuttivat heidän perheidensä elämän. Mm. Davidin isä on pankkitoimihenkilö, joka päivittäin hoitaa maksukyvyttömäksi joutuneiden ihmisten häätöjä. Saamme kurkistaa edellä mainitun kolmikon, nykyhetkessä kolmikymppisten ystävien elämän vaikeuksiin. Hillin tarinaan liittyvät edelleen Espanjan varastetut vauvat ja diktatuurin mustat ja väkivaltaiset muistot.

Miro-museolta oli huikeat näkymät alas kaupunkiin.

Hiroshiman rakastavaisten tapauksen ohella kulkee Salgadon kadonneen ex vaimon Ruthin tapaus päätökseensä, varsin dramaattisin kääntein. Komisario Salgado tuli vihdoin liki ja tykästyin lopulta tähän komeaan ja kuumenevaan argentiinalaiseen. Nuorten rakastavaisten kohtalon selvittäminen ja traumatisoiva vaimo Ruthin tapaus lähensivät häntä myös poikaansa, vaikean vuoden kokeneeseen Guillermoon. Yh-äiti Leire Castro oli edelleenkin mainio ja valloittava henkilöhahmo, eikä nuori konstaapeli Roger Fort jäänyt pekkaa pahemmaksi. Laitoksella oli toki isot skismansa myös.

Hill tuo lukijan eteen Barcelonan ja tavalliset köyhät espanjalaiset. Talouskriisi on pysäyttänyt maan, vienyt työpaikat ja toimeentulon. Pienet perheyritykset menevät konkurssiin ja ruoka-apua haetaan. Mielenosoitukset hallitusta ja korruptiota vastaan meuhkaavat massailmiönä suurissa kaupungeissa. Huudetaan muutosta.
Salgadon 16-vuotias poika Guillermo saattaisi näyttää vaikka tältä hieman vartuttuaan...
Asunnottomia näkyi nukkumassa siellä täällä koirineen ja kapsäkkeineen,
jopa vilkkaalla Ramblalla.
Tämä oli valtavan hyvä ja jännittävä dekkari, joka piti otteessaan loppuun asti. Taaskin Hill eksytti taitavasti ja loi todella dramaattisen loppuhuipennuksen. Huumoriakin löytyi. Hienoa kerrontaa ja runsaasti uskottavilta tuntuvia juonenkäänteitä. Vahva suositus espanjaksi lukeville ja toivottavasti tämä saadaan myös suomeksi. Ja kaiken keskellä sykkii Barcelona, joka kirjan sivuilla näyttää siis myös rumat puolensa: köyhyyden,  mahanmuuttajat, talouskriisin, työttömyyden, vehkeilijät, prostituoidut ja parittajat, alamaailman ja mielenosoitukset.

Hyvine ja huonoine puolineen tästä oli tullut hänen kaupunkinsa, niin teeskentelevältä kuin se joskus tuntuikin. 'Barcelona on kuin Lumikin äitipuoli', Lola oli sanonut yhtenä päivänä heidän kävellessään Bornin kujilla. 'Se pitää itseään niin kauniina, että unohtaa ettei ole ainoa, että aika kulkee ja äkkiä, jos se ei pidä varaansa, syntyy kilpailu jonkun toisen vähemmän itserakkaan kaupungin kanssa'.




Katalonia kuohuu juuri nyt itsenäisyysäänestyksen jälkeen. Lehdistössä näkyi aiemmin kesällä juttua  myös marxilaisen Arran-ryhmittymän hyökkäyksistä turisteja kohtaan. Kysyin asiasta taksikuskilta, joka kohautti olkiaan ja piti asiaa mitättömänä. Hänen mukaansa se on pieni ryhmittymä, joka haluaisi juopottelevien turistien sijaan laadukkaampaa turismia. Barcelona vive del turismo y punto, hän sanoi minulle.

Toni Hill
Los amantes de Hiroshima
Ei suomennettu - Hiroshiman rakastavaiset
Debolsillo 2014
*****
Kirjastosta

Kirjailija käyttää  Toni-nimeä espanjan kielisssä teosversioissa, ulkomaisissa nimeä Antonio.

12. marraskuuta 2015

Svetlana Aleksijevitš - Voces de Chernóbil


Vastikään Nobel-palkitun Svetlana Aleksijevitšin vavisuttava teos, joka perustuu alueen ihmisten haastatteluihin 10 vuotta räjähdyksen jälkeen.

Puheenvuoron saavat hyvin erilaiset henkilöt, mikä juurikin tekee teoksesta varsin koskettavan. Omalla suullaan ja tyylillään näkemyksistään kertovat:
- kuolemaa tekevät lapset
- heidän äitinsä
- vaimot, jotka surevat puolisoitaan
- puoluepomot, jotka selittelevät
- fyysikot, joita ei kuunneltu
- köyhät vanhukset, jotka joutuivat jättämään kotinsa ja koko elämäntyönsä



26.4.1986 aamuyöstä räjähti Tsernobylin ydinvoimalan neljäs reaktori - historian pahin ydinvoimaonnettomuus. Tsernobylin kaupunki sijaitsee Ukrainan puolella lähellä Valkovenäjän rajaa. Tuulista johtuen yli puolet hiukkaslaskeumasta levisi Valkovenäjälle. Monet haastatellut vertaavat Tsernobyliä ydinsotaan, Hiroshimaan ja Nagasakiin. Maailma jakaantui kahteen - aikaan ennen ja jälkeen. Mikään ei koskaan tule entiselleen, liki 10 miljoonaisesta kansasta 2 miljoonaa elää iäksi saastuneella alueella. Vainajat haudataan kirjassa äärimmäisin turvatoimenpitein, lyijyarkuin betonilla vahvistettuihin hautoihin.

Valkovenäjä kuului tuolloin Neuvostoliittoon ja se itsenäistyi vasta Neuvostoliiton romahdettua, vuonna 1992. Järkyttävintä on neuvosto- viranomaisten viivyttely, tiedottamisen puute ja tosiasioiden peittely. Vai eivätkö he tosiaan tienneet? Kansaa rauhoiteltiin. Sanottiin, että tilanne on hallinnassa ja vaaraa ei ole. Väestön evakuoinnissa viivyteltiin, myöskään puhdistustöihin komennetut sotilaat eivät saaneet riittävästi suojavarusteita. Reaktorin päällä oli niin kuumaa, että kaikkien robottien laitteistot sulivat. Ainoastaan nämä omaan kuolemattomuuteensa uskovat ja määräyksiä noudattavat nuoret miehet - vihreät robotit - pystyivät siellä toimimaan. Heitä on kiittäminen siitä, että muiden reaktorien räjähdykseltä vältyttiin. Yli 200.000 sankaria ja paljon mitaleja, mutta iso joukko heistä maksoi ne hengellään.

Räjähdyksen aiheuttama valtava ympäristötuho tulee hyvin esille. Koko luonto saastui ja muuttui radioaktiiviseksi. Pintamaa kuorittiin lapionpiston syvyydeltä ja tilalle tuotiin hiekkaa. Kukoistava ja vehmas alue muuttui tieteiselokuvan miljööksi. Alueen runsaat metsät eristettiin piikkilangoilla, vesissä ei olisi saanut uida, ruoholla ei olisi saanut istua, puutarhatuotteita ei olisi saanut syödä, maitoa ei olisi saanut juoda... Alkuun näitten radioaktiivisuudesta ei tiedotettu, mutta myöhemmin kieltoja rikottiin. Lisäksi kolhoosien piti täyttää tuotantotavoitteet. Niinpä radioaktiivisia elintarvikkeita käytettiin ja niitä vietiin Neuvostoliiton muihin osiin. Hylätyt ja villiintyneet kissat ja koirat olivat liikkuvia ydinjätteitä, ne ammuttiin. Puut kaadettiin, puutarhat tuhottiin, talot haudattiin.

Kirjassa kerrotaan myös paljon hirtehisiä vitsejä. Yksi esimerkki: Vanha mummo myi omenoita torilla. Ostakaa, ostakaa, hyviä omenoita Tsernobylistä. Ohikulkija siihen, ettei kannattaisi Tsernobyliä mainita, eihän niitä kukaan uskalla ostaa. Ostaapa hyvinkin, vastasi mummo. Yhden anopille ja toisen pomolle.

Teos piti otteessaan ja järkytti. Se toi Tsernobylin onnettomuuden hyvin lähelle ja sai myös tuntemaan kiitollisuutta siitä, että itsellä - ja Suomessa yleensäkin - on kaikki hyvin. Ajatuksia herättävä kirja, suosittelen. Mutta sen verran rankka oli lukukokemus, että tilkka viiniä tekisi hyvää... Itse luin espanjaksi juuri ilmestyneen version, Voces de Chernóbil. Hyllyssä odottaa vielä siis Sodalla ei ole naisen kasvoja - La Guerra no Tiene Rostro de Mujer. Tutustuminen Nobel-kirjailijaan siis jatkuu.

Svetlana Aleksijevitš
Tchernobylskaia Molitva 1997
Suomeksi 2000
Korjattu painos espanjaksi 11/2015
Debolsillo
*****
Omasta hyllystä.

8. lokakuuta 2015

Lokakuussa Isabel Allendea


Lainasin lokakuun lukemisiksi kirjastosta 6 Isabel Allenden kirjaa. Törmäsin häneen pari vuotta sitten aivan sattumalta ja ihastuin ikihyviksi hänen mielikuvitukselliseen tyyliinsä. Tosin olen lukenut teoksia väärässä järjestyksessä. Olisi pitänyt aloittaa Henkien talosta tai Paulasta, koska kirjailija luo niissä katsauksen koko elämäänsä, lapsuuteensa ja originelliin sukuunsa. Vuonna 1942 syntynyt Allende asuu tätä nykyä Kaliforniassa. Maanpaossa eläminen on vaikuttanut vahvasti hänen elämäänsä, joutuihan hän perheineen pakenemaan Chilestä jo Pinochetin sotilasjuntan alkuvuosina 1970-luvulla.

La casa de los espíritus *****
Kustantaja Debolsillo
1983 Henkien talo, suomennettu
Voiko kellään oikeasti olla näin sekopäistä sukua?! Allende löytää isoisoäitinsä ja muiden sukunsa naisten päiväkirjoja ja pohjaa teoksen niihin marssittaen esiin toinen toistaan erikoisempia persoonia ja ihmiskohtaloita.



Paula****
Kustantaja Plaza & Janés
1994, suomennettu
Allenden 28-vuotias tytär sairasti perinnöllistä porfyriaa. Ei saatu koskaan selville miksi hänen kohdallaan sairaus oli vaikea ja johti koomaan. Allende viettää liki vuoden tyttärensä sairasvuoteen äärellä kirjoittaen tälle kirjeissä omaa ja sukunsa tarinaa. Minusta Paulaa pidettiin hengissä liian kauan, mutta teos oli riipaisevaa luettavaa.

Mi país inventado***
Kustantaja Areté
2003, Kuviteltu kotimaani, ei suomennettu
Maanpaossa vuosikaudet elänyt Allende kertoo synnyinmaastaan Chilestä. Sanojensa mukaan ei kuitenkaan ole varma mikä on totta, mikä kuvitelmaa. Minua viehätti sarkastinen ote.

Suomennetut teokset
Henkien talo - La casa de los espíritus 1982
Rakkaus ja varjo - De amor y de sombra 1984
Eva Luna 1985
Eva Lunan rakkaudet - Cuentos de Eva Luna 1989
Ääretön suunnitelma - El Plan Infinito 1991
Paula 1994
Rouva Fortunan tytär - Hija de la Fortuna 1999
Auroran muotokuva - Retrato en Sepia 2000
Petojen kaupunki - La ciudad de las bestias 2002
Kultaisen lohikäärmeen valtakunta- El Reino del Dragon de Oro 2003
Pygmien metsä - El bosque de los pigmeas 2005
Zorron tarina - El Zorro, comienza la leyenda 2005
Sydämeni Inés - Inés del alma mia 2006