Xiaolu Guo - I am China

Rakkaustarina 
kulttuurivallankumouksen ajan Kiinasta

Iona on skotti, joka kääntää kiinasta englantiin ja työskentelee yksin pienessä kodissaan Lontoon sykkeessä. Tie Skotlannin Mullin saarelta tänne on ollut pitkä. Hiukan syömishäiriötä, niukalti sosiaalisia kontakteja, satunnaisia netistä löytyneitä seksikumppaneita. Eräänä päivänä Iona saa uudelta kustantajalta sekavan pumaskan kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä. Oheistiedot ovat olemattomat. Iona alkaa kääntää, ja Jianin ja Mun elämän- ja rakkaustarina alkaa hahmottua. Jian ja Mu ovat 70-luvun lapsia, eläneet siis kuohuvat ylioppilasmellakat Pekingissä.

Jian on Villit Versot -punkbändin keulahahmo. Kiinan kuuluisin rokkari. Laulujen sanoittaja. Toisinajattelija, joka on julkaissut oman manifestin. Välillä Jian suree sitä, että kunniakas kuolema Tiananmenin aukiolla 1989 jäi, siitä yksinkertaisesta syystä, että hän jätti menemättä. Sex Pistolsin uudet cd:t veivät voiton... Nyt Jian on päätynyt Eurooppaan, numeroksi turvapaikanhakijoiden kirjavaan ja isoon joukkoon, maasta ja vastaanottokeskuksesta toiseen pompoteltavaksi.

Mu opiskeli länsimaista kirjallisuutta ja liittyi edistykselliseen runoilijaryhmään, Misty Poets. Hän koki itsensä kuitenkin epäpoliittiseksi Jianin rinnalla. Mu sai työpaikan valtion runolehdessä, tosin työ oli pitkälti rutiininomaista oikolukua. Jian on Mun suuri rakkaus, vaikkakaan ymmärrystä tämän aktiiviselle politikoinnille ei aina löydy. Mu on perheensä ainoa tytär. Koska ei ollut poika, äitinsä vihaama. Tässä toistuu aikaisempi kuvio, ehkä kuvio myös kirjailijan omasta elämästä.

En tiedä onko korrektia sanoa Guon kielenkäyttöä taloudelliseksi, mutta sanon nyt niin. Täydellistä ja lumoavaa. Kirja herätti paljon kysymyksiä. Kuten esim. miten vastakkaisten vahvojen ideologioiden synnyttämät jännitteet ratkaistaan perheissä ja parisuhteessa? Jian ja Mu olivat olleet pari 20 vuotta, mutta koskaan Jian ei suostunut tapaamaan Mun isää eikä omaakaan isäänsä. Isä-poikasuhteen salaisuus pitikin jännitystä yllä loppumetreille.

Ionan henkilön kautta Guo pohdiskelee useaan kertaan kääntäjän tulkintavastuuta ja kääntämisen mahdottomuutta. Vaikeutta tuottaa erilainen kielioppi, mm. kiinankielestä puuttuvat verbien aikamuodot. Eikä mistään lähteestä löydy synonyymejä uudemmille nykykiinan ilmauksille, esim. slangille tai kirosanoille. Oivaltava ratkaisu oli käyttää uuskirosanojen tilalla kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Toimi.

Taas yksi kirja, joka avarsi maailmankuvaani täällä pienessä lintukodossa. Ja hattua nostan kaikille vapauden ja sananvapauden puolesta taisteleville. Ja ihan jokaiselle maahanmuuttajalle ja turvapaikanhakijalle. Tämä oli loistava, joskin aika runsas ja paksu.

EDIT
Guo oli Tiananmenin tapahtumien aikaan 15-16-vuotias ja katsoi vanhempiensa kanssa mellakoita televisiosta. Veli oli Pekingissä mielenosoittajien joukossa, mutta selvisi.

Omppu hullaantui tästä vuosi sitten. 

Xiaolu Guo

I am China

Chatto & Windus 2014

★★★★★

Kirjastosta.

Xiaolu Guo - Pieni punainen sanakirja rakastavaisille

Anteksi paha englanti

Xiaolu Guo syntyi 1973 eteläkiinalaisessa kalastajakylässä. Hän on opiskellut elokuvaa sekä Pekingissä että Lontoossa ja työskennellyt käsikirjoittajana ja elokuvaohjaajana. Vuonna 2002 Guo muutti Lontooseen huonosti englantia taitavana. Päiväkirjamerkinnöistä syntyi tämä hänen englanninkielinen esikoisteoksensa. Guon teoksia on käännetty mm. ranskaksi, hollanniksi, saksaksi, portugaliksi, italiaksi, puolaksi ja suomeksi.

Zhuangin vanhemmat haluavat lähettää tyttärensä Lontooseen vuodeksi kieltä oppimaan. Tyttö saapuu yksin Kiina-Englanti -sanakirja mukanaan ja erittäin puutteellisin englannintaidoin. Kielikoulussa hänen sanomansa naurattavat aina muita koska ne ovat niin höpsöjä. Kiinan- ja englanninkielissä on raivostuttavia ja haasteellisia eroja. Mutta Zhuang on kunnianhimoinen, hän haluaa Lontoon parhaaksi kiinalaispuhujaksi ja kirjoittaa omaan pieneen sanakirjaansa päivittäin oppimansa uudet sanat.

Tyttö on kovin yksin. Yksinäisyyttä tappaakseen hän käy halvoilla tuplalipuilla elokuvateattereissa. Kerran teatterissa hän kohtaa Sinän, kauniin ja jalon miehen, johon päätä pahkaa rakastuu ja jonka luokse  luikertelee asumaan suit sait. Mies on 20 vuotta vanhempi, homoseksuaali, myöskin bi. On ikäerot, suuret kulttuurierot ja vielä ruokavalioerotkin rakastuneita yhdistämässä ja erottamassa.

Aluksi kirjan tönkkökieltä oli tuskastuttavaa lukea, jopa harmittelin kun en ollut kirjaa englanniksi varannut. Sitten tekstiin tottui, ja kirjan kieli myöskin parani Z:n taitojen karttuessa. Rakenne oli minusta viehättävän uudenlainen. Jokainen luku alkaa jollain sanalla ja sen määritelmillä ja sitten tekstiä sidotaan tähän aiheeseen.

väärinkäsitys subst. käsittää jokin asia toisin kuin se on, erehtyä 

Niin kaikki alkaa. Väärinkäsityksestä. Kun sinä sanot: "Olet tervetullut kotiini", minä luulen, että sinä toivotat minua kotiisi asumaan. Viikko myöhemmin siitä minä muutan pois kiinalaisesta vuokraisännästä.

Zhuangilla oli loputon työmaa selvittää kaikkien sanojen merkitykset ja käytöt. Hupaisia kommelluksia sattui tuon tuostakin. Maon punaisesta kirjasta rajattiin välillä järjen ääni. Alun symbioottinen leiskuva suhde täytti hyvin kummankin tarpeet: o paljon seksiä, läheisyyttä ja lämpöä. Mutta kun väistämättä irrottautumisen aika tuli, alkoivat riidat. Zhuang oli tullut vahvemmaksi ja määrätietoisemmaksi, uskalsi ilmaista mielipiteensä. Zhuang kertoo myös lapsuudestaan köyhässä hälisevässä maalaiskolhoosissa. Äiti oli suhtautumisessaan teilaava, moittiva ja alistava, ilkeä.

Me olimme köyhiä. Ruokaa oli liian vähän. Lihaa oli vähän. Joskus pöydässä oli vähän paistettuja possuja, se tuoksui kuin taivas. (...) Äiti vahti aina pöytää. Minä vihasin häntä, mutta myös pelkäsin. Äiti ilkeä luonne. Ehkä hän vihasi minua, koska olin turha tyttö. Äiti ei saa toinen lapsi, koska meillä on yksi lapsi politiikka. Ehkä äiti siksi hakkasi minun. Pettymystään.

Tämä kirja oli ihanan erilainen, hulvaton ja hauska. Tykkäsin ja viihdyin. Niin hyvin pystyin samastumaan kielipuolipotilaan tuntemuksiin: ei tule oikein ymmärretyksi ja itsestään antaa paljon tyhmemmän kuvan. Kirjan teksti vaikutti ajoittain hellyttävän naivilta, olihan päähenkilö hyvin nuori ja hyvin kokematon. Mutta luulen että juuri tässä sopivan naiviuden ja  napakamman politiikka / yhteiskuntaotteen rinnalla syntyi tämä hurmaava kombinaatio, mikä saa lukijan janoamaan lisää. 

Puutarhatuotteitten nimiä kiinaksi. Aika ihania eikö!
♣ narsissi - haltijaneito vedessä ♣ laventeli - suitsukevaateheinä ♣ minttu - keveä lootus ♣ timjami - sadan mailin tuoksu ♣ tilli - ajan yrtti ♣ pelargonia - taivaan bambukukka ♣ sokerimaissi - jaderiisi

Pienen punaisen kirjan rakastavaisille ovat lukeneet mm. Ulla ja Mari A.

Xiaolu Guo

A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers 2007

Pieni punainen sanakirja rakastavaisille 

Suomentanut Ulla Lempinen

Atena 2008

★★★★

Kirjastosta

Anna-Leena Härkönen - Loppuunkäsitelty

Anna-Leena Härkösen pikkusisko Killi teki itsemurhan 31-vuotiaana. Kirjassa Härkönen kuvaa tunteittensa ja jaksamisensa vuoristorataa vuoden verran tapahtumasta. Killi oli lahjakas, luova ja herkkä. Hän oli kärsinyt masennuksesta kauan. Ehkä Killi sairastikin kaksisuuntaista mielialahäiriötä, johon normaali masennuslääkitys ei sopinut? Varmaa vastausta ei jälkikäteen saada.

Itsemurha paiskaa läheiset syvään kriisiin ja suureen syyllisyyteen. Herää miljoona jos-kysymystä. Jos, jos, jos... Suru tulee vasta näiden jälkeen, ja ikävä. Härkönen kuvaa hyvin poukkoilevaa mieltään. Väliin suru tuntuu hellittävän ja elämä tuntuu lähes normaalilta. Seuraavana päivänä kaikki on toisin, suru hyökkää rautapihdein ja ahdistuksin.

Suruko lähentää? Se erottaa. Suru paljastaa uinuvat kriisit, se ajaa ne esiin piiloistaan eivätkä ne mene enää takaisin ennen kuin ne on käsitelty. (...) Minä en ole enää entiseni. En ehkä koskaan enää tule olemaan sama.  Minulta on mennyt viimeinenkin pinna.

Tämän surun oksettavin piirre on se, että se on niin arvaamaton. Se iskee missä tahansa milloin tahansa, en ole missään siltä turvassa.

Kirja koostuu päiväkirjanomaisista välähdyksistä. Toistoa ja poukkoilua on jonkun verran, mutta niinhän Härkösen mieli varmaan tuolloin toimi. Kieli on rujoa ja raakaa. Mikään kaunokirjallinen mestariteos tämä ei ole, mutta tässä aihe on tärkein. Härkösen pitivät kasassa jäljelle jääneet sisarukset, ystävät ja oma pikku poika. Vuoden mittaan piti kelata paljon, kysyä paljon ja itkeä paljon.

Linkitän Kirjakaapin kummituksen postaukseen. Sieltä löytyy linkkejä myös muihin blogeihin.

Anna-Leena Härkönen

Loppuunkäsitelty

Otava 2005

★★½

Kirjastosta.