Bostonissa asusteleva Ted McKay on rikas ja menestynyt mies. Lähestyvä 40-vuoden ikä ei pelota, vaimo Holly on kaunis ja tyttäret Nadine ja Cindy hurmaavia, mutta kaikki ei silti ole kohdallaan. Ted on juuri painamassa liipaisinta ohimollaan, kun ovelta kuuluu itsepintainen koputus. Koputtaja ei hellitä, ja siinä ärsyyntyneenä tuumaillessaan, Ted huomaa kirjoituspöydällä postit-lapun: Avaa ovi. Se on viimeinen mahdollisuutesi. Ted ei muista tuollaista kirjoittaneensa, mutta käsiala on eittämättä hänen omaansa. Oven takaa löytyy säteilevähymyinen Justin Lynch, jonka tarjouksesta ei voi kieltäytyä. Tästä alkaa Tedin ja lukijan pyöritys.
Lynchin ehdotus on nerokas: on olemassa itsemurhaa hautovien organisaatio, jonka jäsenet tappavat ketjussa toisiaan. Murha näet tuottaa jälkeenjääneille läheisille vähemmän ahdistusta kuin itsemurha. Lunastaakseen paikkansa organisaatiossa on ensiksi jaettava omankäden oikeutta. Tedin tapauksessa tämä tarkoittaa tyttöystävänsä murhasta irti keplotelleen Blainen listimistä. Seuraavaksi on vuorossa kuolemaa haikaileva Wendell, jonka murhattuaan Ted voikin hyvillä mielin alkaa odotella omaa loppuaan.
Axat sekoittelee taitavasti Tedin unia, näkyjä ja sotkuun menneitä todellisuuksia. Miehen päätä särkee jatkuvasti, koska hänellä on aivokasvain - mutta onko sittenkään? Lääkäri Charmichael on kasvaimen todennut ja psykiatri Laura yrittää auttaa Tediä mielensä sokkeloista selville vesille. Ted elää jatkuvaa painajaista, jossa ilkeilevä opossumi riekkuu tuon tuostakin ja kaluaa mm. Holly-vaimon irtireväistyn jalan pohjetta. Ted näkee unissaan ja hereilläkin ollessaan samasta tapahtumasta eri versioita, ikäänkuin hänen muistikuvansa olisivat menneet väärään kaaosmaiseen järjestykseen.
Jossain kohtaa Ted kuljetetaan huumattuna Lavender Memorial -sairaalaan. Tedistä tuntuu, että se oli kolme päivää sitten, mutta paljastuu että hän on ollut sairaalassa hoidossa pian 7 kuukautta! Axat kutoo lukijan päätä sekoittavaa juontaan taitavasti. Keskivaiheilla kirjailija kierteli ja kaarteli melko pitkäveteisesti, mutta tarjosi loppua kohden muutamankin yllätyksellisen käänteen. Juju selvisi vasta melko lopussa, siitä täydet pisteet.
Kirja on paksu, yli 500-sivuinen, mutta helppo- ja nopealukuinen. Kuitenkin teho ja jännitys olisivat pysyneet paremmin näpeissä tiivistämällä. Nyt trillerimäinen jännitys lässähti etenkin Tedin opiskeluaikojen kuvauksissa. Espanjaksi lukevalle Axat on iloinen löytö, sillä hänen kielensä oli hämmästyttävän selkeää ja nautittavaa.
Lynchin ehdotus on nerokas: on olemassa itsemurhaa hautovien organisaatio, jonka jäsenet tappavat ketjussa toisiaan. Murha näet tuottaa jälkeenjääneille läheisille vähemmän ahdistusta kuin itsemurha. Lunastaakseen paikkansa organisaatiossa on ensiksi jaettava omankäden oikeutta. Tedin tapauksessa tämä tarkoittaa tyttöystävänsä murhasta irti keplotelleen Blainen listimistä. Seuraavaksi on vuorossa kuolemaa haikaileva Wendell, jonka murhattuaan Ted voikin hyvillä mielin alkaa odotella omaa loppuaan.
Axat sekoittelee taitavasti Tedin unia, näkyjä ja sotkuun menneitä todellisuuksia. Miehen päätä särkee jatkuvasti, koska hänellä on aivokasvain - mutta onko sittenkään? Lääkäri Charmichael on kasvaimen todennut ja psykiatri Laura yrittää auttaa Tediä mielensä sokkeloista selville vesille. Ted elää jatkuvaa painajaista, jossa ilkeilevä opossumi riekkuu tuon tuostakin ja kaluaa mm. Holly-vaimon irtireväistyn jalan pohjetta. Ted näkee unissaan ja hereilläkin ollessaan samasta tapahtumasta eri versioita, ikäänkuin hänen muistikuvansa olisivat menneet väärään kaaosmaiseen järjestykseen.
Jossain kohtaa Ted kuljetetaan huumattuna Lavender Memorial -sairaalaan. Tedistä tuntuu, että se oli kolme päivää sitten, mutta paljastuu että hän on ollut sairaalassa hoidossa pian 7 kuukautta! Axat kutoo lukijan päätä sekoittavaa juontaan taitavasti. Keskivaiheilla kirjailija kierteli ja kaarteli melko pitkäveteisesti, mutta tarjosi loppua kohden muutamankin yllätyksellisen käänteen. Juju selvisi vasta melko lopussa, siitä täydet pisteet.
Kirja on paksu, yli 500-sivuinen, mutta helppo- ja nopealukuinen. Kuitenkin teho ja jännitys olisivat pysyneet paremmin näpeissä tiivistämällä. Nyt trillerimäinen jännitys lässähti etenkin Tedin opiskeluaikojen kuvauksissa. Espanjaksi lukevalle Axat on iloinen löytö, sillä hänen kielensä oli hämmästyttävän selkeää ja nautittavaa.
Federico Axat (s. 1975) on argentiinalainen kirjailija, jonka tarinat eivät koskaan ole sitä, miltä ne aluksi näyttävät. Viimeinen mahdollisuus on Axatin kolmas romaani ja kansainvälinen menestys – kirjan käännösoikeudet on myyty yli kolmeenkymmeneen maahan.
Tätä mieltä olivat Ulla, Takkutukka, Annika
Federico Axat
La última salida
Ediciones Destino 2016
***
Kirjastosta
Suomeksi: Viimeinen mahdollisuus / Aula & Co 2016
Federico Axat
La última salida
Ediciones Destino 2016
***
Kirjastosta
Suomeksi: Viimeinen mahdollisuus / Aula & Co 2016
Luin tästä kirjasta joskus Aulan kuvastosta ja alkoi jo silloin kiinnostaa. Yritin etsiä kirjasta enkkukäännöstä, mutta ei löytynyt tuolloin, joten unohdin koko jutun.
VastaaPoistaTämä vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, ihan minun jutulta ja sinun kirjoituksesi vahvistaa intuitiotani. Ilokseni myös huomasin nyt kun kävin tutkimassa, että tämä kirja onkin käännetty jo enkuksi, jee!
Hieno uusi kirjailijatuttavuus - Argentiinaa ei liiemmin ole tarjolla. En antanut enempää tähtiä kun oli trilleriksi vähän turhan leppoisa, paikoin. Harmikseni joku on pöllinyt kirjastosta ainoan kappaleen kirjasta El pantano de las mariposas / 2013 - suomeksi jotain Perhosten lampi. Sekin voi teiltä löytyä enkuksi. Axatin juoni & teksti kulkevat kuin höyryveturi :)
PoistaAxat on todella näppärä kaikkine pienine lukijaa härnäävine harhautusliikkeineen ja onnistuu kivasti kutittelemaan lukunystyröitä massasta edukseen poikketen. Taina Helkamon suomennos taipuu notkeasti kuin argentiinalainen tango Axatin tahtiin.
VastaaPoistaSinulle, alkukielellä lukemaan pystyvälle rispektit ja rännästä huolimati hyvät viikonloput:)
Tämä oli aikasten kivasti luettavaa espanjaa Takkutukka! Melkoisen ulalla olin loppuun asti, hienoa että Axat nosti jännitettä keskivaiheen suvannon jälkeen. Olispa kauheaa jos itsellä menisi muistikuvat vinksin vonksin. Surrealistista eittämättä, ja kaameaa. Rännästä huolimatta antoisaa viikonloppua sinullekin!
PoistaPitääpä laittaa nimi mieleen! Etelä-Amerikan kirjallisuutta voisin lukea rutkasti enemmän ja tämä on mieleistä genreäkin.
VastaaPoistaIlmeisesti Axatilta ei ole käännetty muita teoksia vieraille kielille. Toivottavasti tulee lisää. Argentiinasta on myös Ernesto Sabato, mutta hän ei ole dekkaristi.
Poista