Harry Salmenniemi - Yö ja lasi #runosunnuntai

Tänään esittelyssä kaksi hyvin erilaista nykyrunoilijaa.

Toisessa postauksessa Tuija Välipakka & Uutisia!

Aamuyö piti kaiken omana tietonaan.

***

Syke vakuuttaa että kaikki jatkuu normaalisti

Salmenniemen vuoden takainen proosadebyytti, novellikokoelma Uraanilamppu oli riemastuttava, joskin haasteellinen lukukokemus. Innostipa se kurkistamaan pariin hänen runokokoelmaansakin (Runojä 2011, Virrata että 2008), mutta ne olivat itselleni liian kokeellisia. Näin ollen muhkea Yö ja lasi hiukan pelotti mutta herätti myös uteliaisuutta.

Yö ja lasi on 12 vuoden työn tulos, liki 350-sivuinen runopaketti. Visuaalisesti teos on tavattoman kaunis; mustavalkoisesta graafisuudesta itselleni tuli mieleen kiinalainen Jin & Jang -symboliikka. Voin tosin olla hakoteillä, mutta Salmenniemi kyllä sanoo olevansa kiinnostunut idän filosofioista. Typografia on selkeää ja rauhallista, ei kikkailun kikkailua. Markus Pyörälän suunnittelema graafisuus on perfektionismin tyylinäyte: mustavalkoisuus ulottuu sivujen reunoihinkin.

Kokoelman runot ovat virtaavaa ja vellovaa tajunnanvirtaa, alitajunnan tietoisuuteen tuomia kuvia. Useimmat runot puhuvat keskeislyyrisesti minän suulla, välillä runopuhe etääntyy yksikön kolmanteen persoonaan; yks kaks sivuille voi tupsahtaa kevyttä dialogiakin tai sanat osoitetaan lukijalle, sinulle ja minulle; välillä runoissa on ikäänkuin sitaatteja tuntemattoman lähettäjän koskettavista kirjeistä tai meileistä. Kokoelma on jaettu yhdeksään osioon: Meri, Kuvio, Krookus, Gekko, Unista, Manner, Oudosti, Varjot ja Illalla. Runot ovat pituudeltaan vaihtelevia: parista rivistä monen sivun mittaisiin ja nelirivisiin, laatikkomaisesti ladottuihin aforismeihin.

Mitä löysin? Paljon edellä mainittua, taloudellisesti ja vähin sanoin ilmaistua ja surrealistista tajunnanvirtaa. Monissa runoissa viimeinen säe esittää haikumaisen riitelevän tai yllättävän ajatuksen, mikä kaarsi suun hymyyn. Runominä saattaa varoa, etteivät avokadot herää, ja kun hän puhuu minästä tai meistä hän saattaa tarkoittaa kojootteja :) Usein runoissa on myös ympäröivän nyky-yhteiskunnan havainnointia; löysin kosolti huumoria sekä terävää itseironiaa.  En osaa sanoa miten omaelämäkerrallisia runot ovat, eikä sillä väliä. Vuodenaikoja kuvavaavat runot olivat tavattoman hienoja, esim. tämä:

Marraskuu, 

harsoista jäätä 

maailma oli valontyhjä 

ja minä lähes helisin  

kun sorsa pyrki eteenpäin siinä.

***

Irrotan nyt runonsa yhteydestä muutaman minua puhutelleen säkeen:

Kun maalla on murheita, meri huuhtoo.
***

Istut viilenneen kiviuunin edessä.
Aistit marraskuun jatkuvan,
kunnes maaliskuun paniikki
katkaisee jänteen kuvan.
***

Olen oivaltanut että mikään ei pysähdy,
ei minussa, ei ympärilläni.
***

Lienen melankoliani
äänettömässä päässä.
Kun joskus nauran,
kasvoni hätääntyvät.
***

"Näetkö koskaan unia joiden taiteelliseen laatuun olet pettynyt?"
***

"Todistan joka päivä miten tuomitsen itseni yhä uudestaan
hermostuneisuuden tilaan - ikään kuin ahdistus voisi sovittaa
olemassaolon järjettömyyden."
***

Hymysi jälkeen avataan taivas

              eikä se mahda itselleen mitään,

se on naurettavan herkkyyden maistiaisissa

***

Eikö olekin ihana tuo Salmenniemen tapa kertoa rakkaudesta! Eniten minua puhuttelivat näköjään osiosta Krookus löytyvät runot, mm.: Lahja, Ääni, Yö ja lasi, Rikkaus, Jatkuu, Tunteiden spekulatiivisuudesta & Upotus; osiosta Gekko: Lyhteitä & Vapaa julkaistavaksi: Heti; osiosta Unista: Syysvalo & Oranssia; osiosta Manner nimiruno. Kirjaan nämä itselleni muistiin, koska aion palata runokokoelmaan vielä uudemman kerran. Ja toki näiden mieltymysteni perusteella joku innokas voi analysoida psyykkistä rakennettani :)

Yö ja lasi on runouden runsaudensarvi, eikä se tyhjene kerralla, ei kahdella eikä kolmellakaan. Mieluusti olisin pitänyt teosta pitempäänkin, mutta seuraava lukija odotti jo innokkaasti vuoroaan. On selvää, että tulin harhautetuksi ja jouduin usein ymmälleni, mutta ilokseni löysin yllättävän paljon ymmärrettävää ja minua puhutellutta. Kokoelmasta jäi hyvin rauhallinen tuntu, vaikka runoja olikin niin paljon. Varmasti teoksen grafiikalla ja typografian konstailemattomuudella oli siinä osansa. Salmenniemi on taitava minimalistisessa ilmaisussaan ja kokeellisuudessaan. Vaikeaselkoisen runoilijan imagon ei pitäisi antaa turhaan pelottaa.

"Ehtymätön, kunnianhimoinen teos koostuu yhdeksästä erilaisesta osasta ja osoittaa runoutemme voiman. Klassisin tyyli yhdistyy suvereenisti kokeellisuuteen, pienet päiväkirjamaiset runot laajoihin runoelmiin. Kaiken takana sykkii olemassaolon ihmetys, jonka äärellä kauhu ja nauru vuorottelevat, yö ja lasi syleilevät."

"Ei kaikkea tarvitse aina ymmärtää, voi myös keskittyä nauttimiseen. Ja jos ei nauti, voi lukea jotain muuta. En minäkään ymmärrä kaikkea nykyrunoutta, vaikka minun pitäisi olla asiantuntija tällä alalla."-Salmenniemi

Kuva: Image

Runoilija antaa lukijalle vielä tämänkin runonlukuohjeen:

Runon ja ihmissuhteen

loppu on aina arvoitus

sinun täytyy tuijottaa runoa

pitkään lukemisen jälkeen

jotta voit varmasti ymmärtää

mistä kokemuksessa oli kyse

***

Muualla: Mummo matkalla, Tekstiluola

Nuoren Voiman podcast: Erkka Mykkänen & Harry Salmenniemi keskustelevat kirjoittamisesta. - Tämä on tosi kiva, kannattaa kuunnella.

Harry Salmenniemi
Yö ja lasi
Graafinen suunnittelu Markus Pyörälä
Siltala 2018
****
Kirjastosta

Useimmat sitaatit ovat otteita runoista.

Joka sunnuntai on #runosunnuntai.

❤︎
Harmaasusi
SusuPetal
Luovasti vinossa