Keskusteluja Ystävien kesken on nuoren dublinilaisen Sally Rooneyn (s. 1991) kiitetty esikoisteos. Romaani keskittyy pääosin neljän henkilöhahmon ja heidän sotkuisen suhdevyyhtinsä ympärille. Nuoret, parikymppiset kirjallisuutta opiskelevat tytöt Bobbi & Frances ovat olleet kuin paita ja peppu kouluajoista lähtien, rakastavaisia myös jonkun aikaa. Toinen pariskunta on liki nelikymppinen, tunnettu valokuvaaja ja esseisti Melissa ja tämän komea, kolmikymppinen näyttelijäaviomies Nick. Nämä neljä ajautuvat melkoiseen suhdesotkuun. Tarina kerrotaan runoja kirjoittavan Francesin suulla.
Melissa bongaa tyttökaksikon lavaklubilta ja tarjoutuu kirjoittamaan heistä jutun tunnettuun kirjallisuuslehteen. Sehän on tietysti kulttuuripiireihin pyrkiville tytöille onnenpotku. Tulevaa juttua varten tavataan usein ja tutustutaan lähemmin. Bobbi ja Frances ovat vakiokalustoa rikkaan Melissan upeissa juhlissa. Melissa ja Nick kutsuvat tytöt myös Ranskaan lomalle eräältä kirjallisuusagentilta vuokraamalleen huvilalle. Tämä omalaatuinen nelikko jakautuu pian pareihin: Melissa tykkää keskustella arrogantin, vahvan ja kauniin Bobbin kanssa, ja Frances ihastuu komeaan Nickiin. Seksisuhdehan siitä käynnistyy, tuoden mukanaan monimutkaista pohdintaa ja salassapitoa.
Kirjallisuuspiirit ja kirjan polveilevat keskustelut ovat mielenkiintoisia, fiksuja ja älykkäitäkin, mutta myös osin turhanpäiväisiä, minusta. Eniten tunsin sympatiaa köyhää ja haurasta Francesia kohtaan, joka pinnisteli rikkaiden ystäviensä ympyröissä. Melissa ja Nick ovat rikkaita eikä Bobbillakaan ole rahasta puute: hän on varakkaasta, joskaan ei ristiriidattomasta perheestä. Francesin koti on rikkinäinen, äiti ja isä ovat eronneet. Äiti tukee tytärtään käytännön asioissa, mutta jatkuvaa huolta aiheuttaa alkoholisoitunut, sekaisin oleva isä, joka lähettää tyttärelleen kuukausirahaa, mutta ei aina muista. Francesia nolottaa oma köyhyys ja hän salaakin rahattomuutensa kaikilta. Hän salaa myös gynekologiset ongelmansa, pyörtyilee nälkiintyneenä ja kivuissaan. Ahdistus on välillä niin suurta, että on pakko viillellä itseä.
Luin viestin moneen kertaan. Tuntui teeskentelyltä, ettei Melissa ollut käyttänyt kappalejakoa, ihan kuin hän olisi yrittänyt sanoa: katso, miten tunne on hyökynyt ylitseni. Olin myös varma, että hän oli editoinut tekstin huolellisesti antamaan tietyn vaikutelman, ja se vaikutelma oli: Muista, Frances, kumpi meistä on kirjailija. Minä etkä sinä.
Uskon, että Keskusteluja ystävien kesken puhuttelee hyvinkin kohderyhmäänsä, nuoria naisia, jotka etsivät identiteettiään, rakkautta ja paikkaansa elämässä. Rooney kirjoittaa taitavaa suhdesoppaa, mutta kohdallani vaivasi sukupolvien välinen kuilu, enkä innostunut. Tosin kirjan loppupuoli vetosi minuun enemmän. Siellä oli jäätävää ja nautittavaa meilivaihtoa Melissan ja Francesin välillä Nickin ja Francesin suhteen paljastuttua. Myös Bobbi ja Frances ottivat kiivaasti yhteen Francesin ystävästään kirjoittaman novellin vuoksi. Nick ja Frances lopettivat suhteensa jossain vaiheessa, mutta harmikseni Frances taitaa olla miehestä pääsemättömissä. Mikä ajaa nuoren älykkään naisen suhteeseen, jolla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta? Rakkaus?
Alkuperäisteos Conversations with Friends 2017
Suomentanut Kaijamari Sivill
Otava 2019
Kirjastosta
_______________
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Irlanti
Näin koki Mrs.Karlsson lukee
Kirjailijakuva John Davies
Keskusteluja ystävien kesken on Sally Rooneyn (s. 1991) palkittu esikoisromaani, jonka käännösoikeudet on myyty jo 23 kielelle.
Rooneyn toinen romaani Normal People julkaistiin vuonna 2018 ja se oli välitön arvostelu- ja myyntimenestys. Normal People voitti Vuoden irlantilainen romaani -palkinnon Irish Book Awardsissa sekä Costa Book Awardin ja oli Man Booker Prize -ehdokkaana. Sally Rooney käsittelee teoksissaan oman sukupolvensa kipupisteitä, hyödyntäen omia kokemuksiaan tarinoissaan.
Rooneyn kirjat ovat olleet ja ovat yhä täällä kovasti esillä: molempia myydään paraatipaikalla useissa kirjakaupoissa. Olen lehteillyt kirjojansa, mutta ei ole syntynyt sitä tunnetta että pitääpä lukea. Tämä sinun kirjoituksesi vahvisti intuitioni ääntä, joten taidanpa tosiaan skipata jatkossakin. Voihan takkiaan kääntää sitten vaiks kymmenen vuoden kuluttua, mutta juuri nyt ei kiinnosta tällaiset teemat. Eli kiitos tästä kirjoituksesta - voin toistaiseksi unohtaa nämä kirjat kokonaan ja lakata miettimästä lukisko piakkoin. :D
VastaaPoistaHyvinhän Rooney kirjoittaa, ei siinä mitään. Ja hienoa, että hän on nuoren yleisönsä löytänyt. Mutta tosiaan ei kiinnostanut tippaakaan tämä runsas Nickin ja Francesin suhteen vatvominen :) Mukavaa viikonloppua Elegia.
PoistaMinulle kävi osin samoin! Olisin nauttinut tästä enemmän nuorempana. Hyvin kirjoitettu, hauska ja kipeäkin romaani, mutta jotain jäi nyt uupumaan.
VastaaPoistaSinä olet minua nuorempi Katja, mutta kyllä ikä vaikuttaa lukukokemukseen. Vanhempana (ja vakiintuneessa parisuhteessa) eivät suhdesotkut ole ensimmäisiä kiinnostuksen kohteita. Mutta en yhtään ihmettele, että tämä on osunut nuorempaan lukijakuntaan. Tekstihän on vetävää kyllä!
PoistaJuuri kuuntelin kirjan loppuun. Vielä 10 vuotta sitten tästä olisi todennäköisesti tullut lempikirjani. Ikä ja vakiintunut parisuhde estivät täydellisen hullaantumisen.
VastaaPoistaTämän kohdalla myös luulen, että ihastuneet lukijat löytyvät nuoremmasta päästä. Itse olen jo isoäiti-iässä, joten en selvästikään kuulunut kohderyhmään. Rooney kirjoittaa kyllä hyvin.
Poista