Ajattelen seksiä koko ajan. Se on minun ongelmani.
Ystäväni Natalia kertoo kolmikymppisestä graafisesta suunnittelijasta, jonka ongelmana on liika seksi ja mielen haitallisesti täyttävät seksimielikuvat. Nainen tarvitsee apua ja on valinnut terapeutikseen aivan uutta kerrostusterapiaa tarjoavan psykologin, jonka sohvalla Suukorva-nimisen taulun alla hän avautuu ongelmastaan. Jo ensimmäisen istunnon, oikeastaan makuun, jälkeen psykologi arvelee Natalian kärsivän lukuisista diagnooseista. Tämä tavallisesta psykoanalyysistä eroava terapiamuoto hyödyntää psykologin antamiin apusanoihin nojaavia kirjoitusharjoitteita, joihin verbaalisesti lahjakas Natalia tarttuu innokkaasti.
Kirjan psykologin sukupuoli pysyy salassa, mutta se tiedetään, että hän on jo varttuneempi ja kunnostautunut erityisesti taiteilijoiden hoitamisessa. Kertoessaan Natalian tarinaa psykologi mielellään osoittaa sivistyneisyyttään mm. ranskankielisin termein. Korrektista asiakassuhteesta yritetään pitää kiinni kynsin hampain, mutta kerran lipsahtaa: kun Natalia nyyhkyttää katkerasti, psykologi istahtaa lähelle ja silittelee tämän selkää lohduttavaa lastenlaulua hyräillen. Tämähän on täysin ammattietiikan vastaista! Terapian edetessä Natalia kiikutta psykologille myös piirroksiaan, nauhoitteitaan ja videoimansa ryhmäseksikohtauksen - joten kysyä sopii kumpi vie kumpaa.
Jotenkin mieleni tekee kuvitella psykologi sittenkin mieheksi, sen verran Natalia ivaa miessukupuolen valta-asemaa. Olisihan miehelle nöyryyttävää kuultavaa kaikki se, miten Natalia kääntää seksinormit ja -tabut päälaelleen. Sartre on sanonut ammoin, että naisen sukupuolielin on aukko, joka anoo penistä tullakseen täydeksi; että nainen ylipäätään on vajaa ilman hänet täyttävää miehen elintä. Mutta Natalia väittää, että se joka anoo on erektiossa sojottava penis. Voin vain kuvitella miten hurja todellisuudessa olisi naispotilaan - niin Natalian alter ego kuin Veronika olikin - masturbaatioperformanssi hoitavan miespsykologin silmien alla.
Jostain haastattelusta luin, että Laura Lindstedt halusi haastaa itseään, katsoa osaako hän kirjoittaa asiallisesti seksistä. Voi kyllä osaa! Pidin kovasti Lindstedtin taidokkaasta ja polveilevasta, monitahoisesta kerronnasta. Tarkkaavainen lukija löytää paljon intertekstuaalisia viitteitä kirjallisuuteen, taiteeseen, filosofiaan ja eri kielten kehitykseen, joita itse en varmaan kaikkia edes havainnut. Lindstedt kirjoittaa kauniisti ja sanoisin ranskalaisen hienostuneesti, vaikka räväkkä ja suorasukainen onkin. Ystäväni Natalia tuulettaa ja oikoo riemukkaasti niitä monenmoisia käsityksiä, joilla naisen seksuaalisuus ja naisen halu on ladattu. Jokainen lukija voi tykönänsä miettiä yhtyykö freudilaiseen oidipuskompleksiteoriaan vai ei. Joka tapauksessa lapsuus ei ole seksivapaata aluetta, sieltä voi löytyä seksiaddiktion perimmäinen syy. Nataliankin lapsuusmuistoissa tähän viittasi moni seikka.
Kurkataan lopuksi teoksen lopussa olevaan Natalian kirjalistaan. Yksi Lindstetille tärkeistä kirjailijoista on venäläissyntyinen, ranskalaistunut Nathalie Sarraute (1900-1999), joka on minulle tuntematon. Sarraute on kirjoittanut lyhyitä tropismeja ja mm. teoksen Ystäväni Martereau - tästä putkahti kuulemma teoksen nimi. Yksi kirjassa esiintyvistä todellisista taiteilijoista on ranskalainen Niki de Saint Phalle (1930-2002), jonka iloisenvärisiin ja pulleisiin naisfiguureihin tutustuin netissä, joskin Lindstedt kirjoittaa taiteilijan laattateoksesta Minun mieheni. Heti alkuun viitataan ruotsalaisen Liv Strömquistin hulvattomaan teokseen Kielletty hedelmä, josta Lindstedt poimii juurikin Jean Paul Sartren näkemyksiä naisen sukupuolielimestä penistä anovana aukkona.
Seksiriippuvuus koetaan edelleen äärimmäisen häpeälliseksi ja salattavaksi asiaksi, erityisesti naisten kohdalla. Sexpon Karoliina Vuohtoniemi arvioi Suomessa olevan noin 70 000 seksiriippuvuudesta kärsivää, ja onpa Suomessakin olemassa myös Nimettömät seksiaddiktit -ryhmiä. Ystäväni Natalia paitsi tuulettaa naisen seksuaalisuuden luutuneita asenteita ja miehen ja naisen valta-asemia, voi toimia jonkinlaisena vertaistukena ja rohkaista hakemaan myös apua. Teoksen käännösoikeudet on myyty heti tuoreeltaan Unkariin - onnittelut.
Kansi Jussi Karjalainen
Teos 2019
****
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 15 (kirjassa käsitellään jotain tabua)
Ihana Lindstedt! Tykkäsin Oneironista, tosi paljon, ja nyt on saatava tämä uusi myös omaan hyllyyn. L.L. on ihailtavan taitava ja viisas kirjailija, jonka tyylistä toivon jotain itsekin oppivani.
VastaaPoistaYstäväni Natalia on aikasten riehakas ja seksillä häpeilemättä iloitteleva :) Mukana on pitkiä, hienosti kirjoitettuja tarinoita naisen lapsuudesta. Rohkea teos.
Poista