Helena Ruuska - Hugo Simberg. Pirut ja enkelit

Halusin asemoida kirjan Simbergille rakkaassa Niemenlautassa otettuun ihanaan kuvaan, 

jossa omenapuut ovat täydessä kukassa.

Helena Ruuska osoittaa yli 400-sivuisessa teoksessaan Hugo Simberg. Pirut ja enkelit, että tietokirjankin voi kirjoittaa vetävästi ja mukaansatempavasti. Hugo Simbergin (1873-1917)  elämäkerran ja hänen taiteensa ohella Pirut ja enkelit oli paljon muutakin. Kirjan sivuilla saa eläytyä viime vuosisadan vaihteen muidenkin taiteilijoidemme elämään ja suomalaiseen taidemaailmaan sekä Suomen Suuriruhtinaskunnan levottomiin ja vaikeisiin aikoihin.

Simbergin elämäntarinan voi lukea pääpiirteissään Wikipediasta. Minusta oli mielenkiintoista lukea suuresta sisarusparvesta ja Niemenlautan kartanosta Säkkijärvellä, jossa perhe vietti kaikki kesät. Niemenlautta ja sitä ympäröivä meri saarineen olivat Simbergin maalausten ja grafiikan, kuin myös valokuvien keskeinen innoituksen lähde. Oli kiintoisaa, että Simberg valokuvasi paljon, niin perhekuvia kuin taulujensa kompositioitakin. Ruuska esittää rinnan valokuvan ja lopullisen taideteoksen: paljonkaan ei Simberg maalatessaan muuttanut.

Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun Simberg jätti kesken ja etsiytyi Akseli Gallen-Kallelan oppiin Ruovedelle. Gallen-Kallela oli kahdeksan vuotta vanhempi ja kiistaton mestari, myös uppoutunut symbolismiin, luonnon elollisuuteen ja esoteerisiin kysymyksiin. Kaksikon keskustelut venyivät pitkälle aamuyöhön ja parivaljakko oli taidegrafiikan uranuurtaja Suomessa. Minua kiinnosti myös ystävyys samanikäisen Magnus Enckellin kanssa ja heidän yhteistyönsä Tampereen tuomiokirkon koristelussa. Simbergin alastomat, ruusuköynnöstä kantavat pikkuapostolit aiheuttivat valtavan skandaalin, jota puitiin lehdistössä. Järjestettiin jopa Kyllä vai ei -äänestys, joka päätyi säilyttämään Simbergin freskot vain yhdellä äänellä - jälkipolvien iloksi ja onneksi.

Omakuva, 1907

Simberg oli pitkä, tumma ja hoikka, suomalaiseksi vähän eksoottisen näköinenkin. Hän oli iloinen ja kujeileva nuori mies, mutta ilmeisesti nuorena vallattomissa juhlissa hankittu syfilis lisäsi hänen mielialojensa ailahtelevuutta ja oireili terveydentilassa aaltoillen. Simberg rakastui helposti ja etsi itselleen elämänkumppania, mutta vasta elämänsä loppupuolella, 35-vuotiaana Simberg löysi onnen, oman Anninsa, avioitui ja sai kaksi lastakin. Elämä parantumattoman sairauden varjossa lisäsi ennestään taiteeseen näitä yleisön ja kriitikoiden kummeksumia piruja ja kuolemankuvia. 

Mielenkiintoista oli myös lukea Simbergin muista toimista mm. ex libristen suunnittelusta, UPM-Kymmenen liikemerkistä ja lavasteiden luomisesta eri tilaisuuksiin. Hän suunnitteli myös koristelut Albert Edelfeltin näyttäviin hautajaisiin Helsingin Nikolainkirkossa vuonna 1905. Arkunkantajina toimivat kulttuurielämämme huiput: Akseli Gallen-Kallela, Juhani Aho, Jean Sibelius, Robert Kajanus, Hugo Simberg ja Juho Rissanen.

Alttaritaulu on verhottu valkoisella villakankaalla, ja siihen Hugo Simberg on tallentanut J. L. Runegergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runosta Heinäkuun viides päivä säkeen "ei kuolemassa kuole hän". Alttarilla kukkivat valkoiset liljat. Myös alttarikaide oli verhottu valkoisiin ja siinä kulki vihreä kiehkura, joka oli koristeltu tummanpunaisin kukin. Mustaa väriä kartettiin Runebergin runosäkeen hengessä, ja lopputulos oli aitoa simbergiä. Kaikki oli mietitty pienintä yksityiskohtaa myöten.

Simberg tunsi itsensä yksinäiseksi suuren osan elämäänsä; oli väliin tyytyväinen aikaansaannoksiinsa, väliin epäili suuresti kykyjään. Suuresta sisarusparvesta Blenda-sisko, oli se, joka eniten rohkaisi ja ohjasi häntä lukuisissa kirjeissään. Viimeisinä vuosina sairaus näkyi jo habituksessa ja mielessä, Simberg tuntui tipahtavan taiteen muutoksen kyydistä. Trendiksi nousseet kirkkaat impressionistiset värit eivät tuntuneet omilta. Simberg kuoli vain 44-vuotiaana, paljon jäi uralla taidetta luomatta. Mutta onhan meillä ihailtavina hänen upeat Tampereen freskonsa ja muut työt. Haavoittunut enkeli äänestettiin suomalaisten rakastetuimmaksi taideteokseksi vuonna 2006.

Haavoittunut enkeli 1903

Pirut ja enkelit oli minulle valtavan upea lukuelämys, jota suosittelen kaikille taiteen ystäville. Viime kesänä kävin Gallen Kallelan Museossa Sielun silmä -näyttelyssä, joka keskittyi symbolismiin ja esoteerisyyteen kuvataiteessamme. Näyttely perustui Nina Kokkisen väitöskirjaan ja teokseen Totuuden etsijät. Esoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa. Taidanpa tarttua siihen seuraavaksi.

Helena Ruuska - Hugo Simberg. Pirut ja enkelit
Graafinen suunnittelu Jussi Karjalainen
Wsoy 2018
Kirjastosta
_______________

Hemulin kirjahylly, HS, Kirsin kirjanurkka
Kansallisgalleria: Hugo Simbergin valokuvia, kirjeitä ym
Kirjailijan kuva Pertti Nisonen

FT Helena Ruuska on tietokirjailija, äidinkielenopettaja ja kriitikko. Hänen aiempaan tuotantoonsa kuuluvat muun muassa kiitetyt elämäkerrat Marja-Liisa Vartio- kuin linnun kirkaisu (2012) ja Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija (2015).