Jean-Paul Didierlaurentin pienoisromaani Lukija aamujunassa on täynnä hassuja henkilöhahmoja, mutta tarina on liikuttava ja sympaattinen. Kirjan päähenkilö on 36-vuotias Guylain Vignolles, joka asuu ankeassa yksiössä Rouget de Lisle -niminen kultakala puhekumppaninaan. Hän on koko ikänsä kärsinyt pilkkaa nimestään, joka kääntyy saamarin pelleksi, Vilain Guignol joksikin... Mies on töissä Luonnollisen kierrätyksen ja käsittelyn yhtiössä Sternissä, jossa saksalaista tuotantoa oleva hirmuinen Zerstor 500 jauhaa säälimättömässä kidassaan paperimassaksi kirjatonnin toisensa perään. Koneen dieselmoottori täristää koko hallia ja 38-tonniset rekat kippaavat lastiaan järkyttävän isoiksi kasoiksi.
Guylainia oksettaa joka aamu töihin mennessään, niin syylliseksi hän olonsa tuntee. Niinpä hän pelastaa teurastajakoneen sisuksista löytämiään eloonjääneitä sivuja, kuivaa ne imupaperien välissä ja lukee niitä ääneen aamujunassa, sen kummemmin valikoimatta tai etukäteen lukematta. Aamujunan matkustajat kuuntelevat häntä ja kuunellessaan pääsevät hetkeksi kauas ankeasta aamustaan.
Pomo Felix Kowalski tuijottaa vain tuottokäyrää ja vahtii valvontakameroilla työntekijöitään ja nuori kirjatuhovimmainen työkaveri Bruner on samanlainen kusipää. Ainoastaan aleksandriini-runomitalla puhuva ja kirjoja, erityisesti näytelmien monologeja rakastava vahtimestari Ivon on ystävä. Läheisin on kuitenkin sairaseläkkeellä oleva Giuseppe, joka menetti molemmat jalkansa Zerstorin kitaan. Antikvariaatti Albert kerää Guylanin pyynnöstä määrättyä Vanhan ajan puutarhat nimistä kirjaa, jonka 1300 kappaleen painos on painettu sille massalle, johon Giuseppen jalat olivat jauhautuneet. Kirjojen etsiminen pitää masennuksen poissa Giuseppen mielestä, omasta mielestään hän saa niiden mukana jalkansa takaisin.
Eräänä päivänä Guylain löytää USB-tikun junan istuimen raosta. Se sisältää 72 päiväkirjanomaista tekstitiedostoa, joiden kirjoittaja on yleisen vessan hoitajana toimiva Julie. Nainen laskee kerran vuodessa työympäristönsä kaakelilaatat. Niitä on aina 14 717, mikään ei muutu, vaikka Julie toivoo edes yhtä pehmeää kahdeksikkoa. Guylain rakastuu oitis tähän tuntemattomaan Julieen ja ryhtyy jäljittämään häntä.
Guylainin lukemat tekstinpätkät ovat alussa hätkähdyttävän julmia, ehkä ne kuvastavat vihaa kamalaa työpaikkaa kohtaan. Kun olin selvinnyt hämmennyksestäni, Lukija aamujunassa oli riemastuttava kokemus Jukka Pitkäsen eläytyvää ääntä kuunnellessa. Tarina on hupsun absurdi, mutta liikuttava ja kirjan loppuluku oli ihastuttava. Pidin kovasti Moniquesta & kumppaneista & lukutuokioista Hoivakoti Sinisateessa. Vanhuuteensa vaipunut kuulijakunta tuntui heräävän eloon eroottista tekstiä kuunnellessaan. Guylain oli eräänlainen hyväntekijä ja ilon tuottaja - toivon onnea ja rakkautta hänen elämäänsä.
Guylainin lukemat tekstinpätkät ovat alussa hätkähdyttävän julmia, ehkä ne kuvastavat vihaa kamalaa työpaikkaa kohtaan. Kun olin selvinnyt hämmennyksestäni, Lukija aamujunassa oli riemastuttava kokemus Jukka Pitkäsen eläytyvää ääntä kuunnellessa. Tarina on hupsun absurdi, mutta liikuttava ja kirjan loppuluku oli ihastuttava. Pidin kovasti Moniquesta & kumppaneista & lukutuokioista Hoivakoti Sinisateessa. Vanhuuteensa vaipunut kuulijakunta tuntui heräävän eloon eroottista tekstiä kuunnellessaan. Guylain oli eräänlainen hyväntekijä ja ilon tuottaja - toivon onnea ja rakkautta hänen elämäänsä.
Alkuteos Le liseur du 6h27 2014
Suomentanut Kira Poutanen
Tammi 2014, äänikirja 2020
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
_______________
HS
Kirjahullun päiväkirja
Reader why did I marry him?
Jean-Paul Didierlaurentin (s. 1962) toinen romaani Le reste de leur vie / The Rest of Their Lives ilmestyi 2016. Yksi hänen uusimmista teoksistaan on novellikokoelma Macadam (2018), joka nähdäkseni on käännetty vain saksaksi.
Runoiija Rouget de Lisle loi Marseljeesin 1792.
Runoiija Rouget de Lisle loi Marseljeesin 1792.
Olen aloittanut tätä kirjaa kaksi kertaa, mutta en ole jaksanut lukea kokonaan, niin kiinnostava kuin aihe teoriassa onkin. Jumituin varmaan molemmilla kerroilla samaan kohtaan, jossa kuvataan sitä angstista työpaikkaa ja konehirviötä. En siis ole tiennyt tuosta Juliestakaan. Siitä junassa lukemisesta olisin ollut kiinnostuneempi kuin tuosta työpaikasta ja koneesta.
VastaaPoistaItse olen lukenut Antoine Laurainin romaanin Punaisen muistikirjan nainen. Siinä mies alkaa jäljittää naista, jonka muistikirjan on löytänyt. Tuntemattoman naisen jäljittäminen ja häneen rakastuminen näköjään kiehtoo ranskalaisia kirjailijoita!
Juu, se alku oli aikasten hurja - silpoutuneita rottia ym. Mutta sitten tyyli vaihtui. Hoivakoti Sinisateen lukutuokiot olivat vallan mainioita ja Julien päiväkirjat myös. Siellä oli speeddatingia ja tädin opetuksia eli hupaisia tätismejä. Ehkä joskus kokeilet vielä kerran!
PoistaNiin, ehkä minun pitää tosiaan kokeilla vielä kerran. Jospa kolmas kerta toden sanoo?!
PoistaVaikuttaa jännältä kirjalta. Mielikuvitusta. Ehkä pakkomielteitäkin. Minulla on kirjastossa kaksi sinun arvostelemaasi kirjaa lainausjonossa. Mia Kankimäen ja Emilie Pinen uutuudet. Minulla on taas Knausgård Taisteluni-kausi menossa. Luen kirjat nyt toiseen kertaan. Ne ovat niin rehellisiä, realistisia, itsekriittisiä, rakkaudellisia ja tyyliltään yltäkylläisen pakahduttavia.
VastaaPoistaEn ole uskaltanut Knausgårdeihin tarttua. Kankimäen ja Pinen teokset ovat hyviä ja tykättyjä, toivottavasti sinäkin pidät.
PoistaTykkäsin tästä paljon. Kevyt, mutta sitten myös kaikkea muuta. Very ranskalainen.
VastaaPoistaKyllä, hyvin ranskalainen. Joku sanoi, että tässä oli samaa kuin Amelie-elokuvassa. Ja totta, elokuva oli symppis, pitäisi katsoa joskus uudestaan.
Poista