Han Kang - Valkoinen kirja

Lumihiutaleet leijailivat alas hitaasti kuin sadat höyhenet.

Han Kang oli päättänyt kirjoittaa valkoisesta väristä, mutta työ eteni vasta hänen oleskellessaan kirjailijaresidenssissä Varsovassa. Hän oli yksin ja eristyneenä tuossa oudossa kaupungissa, jonka kohtalo toisen maailmansodan aikana järkytti häntä syvästi. Kang tunsi kääntyvänsä sisimpäänsä ja mieleen tulvi paljon muistoja. Pommitettu Varsova ja sen tuhannet sodan uhrit toivat mieleen jo kuolleen äidin ja vain parin tunnin ikäisenä menehtyneen isosiskon. 

Kang toki tiesi, miten hänen nuori 22-vuotias äitinsä oli synnyttänyt isosiskon aivan yksin, käärinyt vauvan valkoisiin kapaloihin ja yrittänyt pitää hengissä. Myös perheen toinen lapsi, poika, kuoli ja Kang kokee, että hän ja pikkuveli elävät nyt heidän tilallaan. Tämä on koskettava ajatus ja toi mieleeni sen, miten Suomessakin aikoinaan seuraavalle lapselle annettiin kuolleen sisaruksensa nimi. Kang ajattelee siskoaan paljon Varsovassa ja haluaa kiittää tätä elämästään lahjoittamalla tälle kauniita ja puhtaita valkoisia asioita. Hän havainnoi siskonsa silmin tuota kylmää ja sumuista kaupunkia ja muistelee myös lapsena kotona Soulissa kokemaansa ja äitinsä muistojuhlaa. 

Elämä ei ole kenellekään erityisen suosiollinen. 

Kun hän oivaltaa sen, sataa räntää.

En ole lukenut Kangin teosta Ihmisen teot (Gummerus), mutta ilmeisesti hän viittaa yhdessä kohtaa synnyinkaupungissaan Gwangjussa vuonna 1980 tapahtuneeseen opiskelijoiden verilöylyyn. Kang ihmettelee Varsovassa muurinpätkää, jonka edessä loistaa kynttilämeri ja jossa siinä teloitettuja ihmisiä surraan julkisesti. Etelä-Koreassa ei em. uhreja ole koskaan surtu julkisesti.

Hän otti kiven silloin tällöin esiin laatikosta 

ja asetti kämmenelleen. Hän ajatteli, että jos hiljaisuuden voisi 

tiivistää aivan pieneen ja kiinteään muotoon, tältä se tuntuisi.

Valkoisten asioiden listaus ei ole lista sinällään, vaan Kang yhdistää ne kaikki ihmiselämän lyhyeen aikaan, kipuun, suruun ja kuolemaan. Kirja on esineenä kaunis ja teksti on hyvin koskettavaa olematta ahdistava. Kirjassa on yllättävästi paljon talveen liittyviä valkoisia asioita, joita Kang kuvaa lyhyissä runollisissa luvuissa: kuura, lumihiutaleet, räntä, lumimyrsky, höyryävä hengitys, pyryttää... Meri vaahtoaa valkoisena ja valkoiset linnut kiehtovat häntä. Valkeat perhoset toimivat symbolina elämän hauraudesta. Pieneen meren hiomaan valkoiseen kiveen yhdistyy kaikki maailman hiljaisuus. Kirjassa on myös toivoa. Tuntuu kuin Kang puhuisi hylätyksitulemisen kokemuksesta, minkä jälkeen on käytävä läpi pitkä prosessi, jonka tuloksena elämänilo löytyy uudestaan.

Tie ei ehkä olekaan kuurassa eikä lumessa, 

vaan hentojen mutta sitkeiden, kevään ensimmäisten 

vaaleanvihreiden ruohonkorsien peitossa.

Bloggaukseni Vegetaristista.

Han Kang - Valkoinen kirja
Alkuteos The White Book 2020
Suomentanut Taru Salminen 
Gummerus 2021
Kustantajalta - kiitos!
_______________

Kirjaluotsi

Tuijata

Sisaren tarina koostuu äidinmaidosta, kapaloista ja vauvan riisinvalkeasta ihosta. Niiden valkeus yhdistyy muihin valkoisiin muistoihin, ja sumuinen aamu, sokeripala ja naapurin valkoinen koira punovat sisaren osaksi kertojan elämää. Valkoinen väri kasvaa kuvaamaan niin ihmissielua ja sen sitkeyttä kuin myös hävityksen tuhkasta nousevaa elämää. Booker-palkittu Han Kang kirjoittaa valkoisesta väristä ja kuolemasta henkeäsalpaavan terävästi ja samalla lempeästi. Osin omaelämäkerrallinen Valkoinen kirja oli Booker-palkintoehdokkaana, ja kriitikot ovat ylistäneet tekstiä ja valokuvia taidokkaasti yhdistelevää romaania.

Han Kang syntyi Etelä-Koreassa vuonna 1970. Häneltä on aiemmin ilmestynyt palkittuja runoteoksia sekä romaaneja, mutta Vegetaristi nosti hänet kirjallisuuden maailmankartalle. Han Kang opettaa luovaa kirjoittamista Soulin taideinstituutissa.