Hitaasti aamu alkoi sarastaa. Värijuovia - persikkabellinejä, appelsiinimartineja, mansikkamargaritoja, jäisiä negroneja - virtasi horisontin yllä idästä länteen. Muutamassa sekunnissa hänen ympärillään kajahtelivat lähistöjen moskeijoiden rukouskutsut, jokainen omassa tahdissaan. Kaukaisuudessa Bosporinsalmi haukotteli voimallisesti herätessään turkoosista unestaan.
Kaiken tämän suunnattoman kauneuden aistii prostituoitu Tequila Leilan jäteastiaan viskattu ruumis. Yöllä murhatun naisen solut sykkivät ja tietoisuus toimii vielä vähän yli 10 minuuttia, siitä Elif Shafakin kirjan nimi - 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa. Koko tuon lyhyen ajan Leilan mieleen tulvii tuoksuihin ja makuihin yhdistyviä muistoja elämän varrelta: lapsuudesta Vanin historiallisessa kaupungissa, bordellista ja Madame jurosta, suuresta rakkaudesta ja menetyksestä sekä viidestä hyvästä ystävästä, jotka ovat hänen uusi ydinperheensä. Tapahtumien näyttämönä on vuosi 1990 ja megalomaaninen ja maaninen Istanbul, kaupunki, joka on Shafakin mielestä illuusio tai uni. Sinne pyrkivät Turkin kylistä ja pienemmistä kaupungeista yhteiskunnan hylkiöt ja marginaalissa elävät, koska Istanbul on heidänlaisilleen usein ainoa mahdollisuus.
Pidin valtavasti kirjan ensimmäisestä osasta. Shafakin kerronta oli lumoavaa ja aistivoimaista. Tunsin astuneeni johonkin bysanttilaiseen ja kimaltelevaan, mutta julmaan ja satuttavaan satuun. Kirjailija kuvaa hienosti jokaisen henkilöhahmon taustat ja ne tragediat ja syyt, jotka ovat tuoneet heidät Istanbuliin. Seksityöläiseksi päätyneen Leilan lapsuus oli merkillinen. Poikaa kiihkeästi kaipaava kiihkouskonnollinen isä hallitsi kahta vaimoaan ja toimi aivan käsittämättömällä tavalla. Kun lukuisten keskenmenojen jälkeen toiselle vaimolle syntyi elävä tyttövauva, tämä ei saanut olla sen äiti. Kuusivuotiaasta isän veli käytti Leilaa seksuaalisesti hyväksi, mutta siitä oli vaiettava suvun kunnian tähden. Vasta 17-vuotiaana Leila rohkeni vastustaa isäänsä ja suvun kunnian pelastamiseksi järjestettyä avioliittoa, hyppäsi bussiin ja matkusti yli 1000 kilometrin päähän Istanbuliin. Hän luuli selättävänsä tuon megalomaanisen kaupungin, mutta vailla rahaa kävi kuten tuhansille nuorille tytöille.
Oma perhe ja suku olivat hylänneet jokaisen Leilan ympärilleen keräämän ystävän, koska häpesivät heitä. Leila ja hänen viisi ystäväänsä olivat lujempi kuin tavallinen ydinperhe. He tukivat, välittivät, lohduttivat ja rakastivat toisiaan. Joukkoon kuului Leilan ainoa lapsuudenystävä, apteekkarin poika Sabotaasi Sinan, joka on naimisissa ja kahden lapsen isä, mutta hengailee silti Leilan piireissä. 190-senttisen transnaisen Nostalgia Nalanin Leila raahasi lääkäriin vuosia sitten vertavuotavana puukotuksen uhrina. Leila kantoi erityistä huolta somalitaustaisesta, ilotytöksi huijatusta Jameelahista, koska tämä oli terveydeltään heikko. Aviomiestään Syyrian rajalta paennut lihava kapakkalaulaja Hollywood Humeyra napsi pameja paniikkihäiriöönsä. Viides sekalaisessa ystäväjoukossa oli Zaynab122, huulihalkioinen ja lyhytkasvuinen vessoja luuttuava arabinainen Libanonista. Ja sitten oli vielä mies, johon Leila rakastui: Saksasta Turkkiin palannut siirtotyöläisen poika D’Ali. Kaikkien elämä on ollut ja on todella kovaa ja karua, mutta ystävien kesken osataan iloita myös.
Nyt kun hänen aivonsa seisahtuivat ja kaikki muistot liukenivat sumuseinämään, sankkaan kuin suru, vihoviimeinen asia, jonka hän mielessään näki, oli kirkkaan vaaleanpunainen syntymäpäiväkakku. He olivat viettäneet tuon illan rupatellen ja nauraen ikäänkuin mikään ei voisi koskaan erottaa heitä ja elämä olisi pelkkä näytös, jännittävä ja huolestuttava, mutta vailla mitään oikeaa vaaraa, kuin olisi kutsuttuna jonkun toisen uneen.
Turkissa ei-toivotut ja arvottomat, prostituoidut ja itsemurhaajat, Välimereen hukkuneet pakolaiset ja rikolliset haudataan Yksinäisten hautausmaille. Sellainen oli Istanbulinkin lähellä Kilyosissa ja siellä oli Leilan viimeinen leposija. Ei nimeä, ei kiveä, vain numero puulankulla. Ystäväjoukko kuitenkin halusi Leilalle kauniimman hautapaikan ja ryhtyivät toimiin. Petyin jonkun verran romaanin toiseen säheltävään ja farssimaiseen osaan, joka muistutti toimintaseikkailua. Ystävien ajatus oli kaunis: tämä omituinen joukko rakasti ystäväänsä Leilaa niin paljon, että he olivat valmiita tekemään mitä tahansa ideansa toteuttamiseksi.
Romaanin alkuosa oli siis todella kiehtova ja Shafak kertoi Leilan, D’Alin ja muiden viiden elämäntarinat vakuuttavasti ja koskettavasti. Taustalla piirtyvät eri vuosikymmenten maailmanhistorian tapahtumat ja Turkin kohtalonhetket, jotka Shafak sai istumaan vaivatta tarinaan. Hieno ja lumovoimainen teos, joka vei tuntemattomaan kulttuuriin ja jäi pyörimään mielessä. Istanbulin kuvaus oli huikeaa. Näin silmissäni Bosporinsalmen 1500 metriä pitkän sillan kaartuvan turkoosin meren yllä ja joukkiomme suorittamassa siellä tehtäväänsä.
Alkuteos 10 Minutes 38 Seconds in This Strange World 2019
Suomentanut Maria Erämaja
Gummerus 2021
Gummerus 2021
_______________
Tässä Youtube-videossa Shafak kertoo kirjastaan.
Elif Shafak (s. 1971) on palkittu brittiläis-turkkilainen kirjailija. Hän kirjoittaa sekä turkiksi että englanniksi ja on julkaissut 18 kirjaa, joista 11 on romaaneja. Hänen teoksiaan on käännetty 54 kielelle. Hänen tuorein romaaninsa 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa oli ehdolla Booker- ja RSL Ondaatje -kirjallisuuspalkintojen saajaksi ja valittiin Blackwellin vuoden kirjaksi. BBC valitsi hänen aiemman romaaninsa Rakkauden aikakirja sadan maailmaamme muovanneen romaanin listalleen. Shafakilla on valtiotieteiden tohtorin tutkinto, ja hän on opettanut useissa yliopistoissa Turkissa, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa mukaan lukien Oxfordin yliopisto, jonka kunniajäsen hän on.
