22. tammikuuta 2019

Fred Vargas - Pystyyn kuolleet


KOLME EVANKELISTAA  #1

Kolme evankelistaa on Fred Vargasin ihastuttava ja epätavallinen dekkaritrilogia. Aiemmin suomeksi ilmestyneet kaksi osaa julkaistaan nyt uusintapainoksina ja kolmas suomentamaton on myös Gummeruksen julkaisuohjelmassa. Todella hieno uutinen! Olen lukenut Vargasia paljon ennen blogiaikaa ja tämänkin muutama vuosi sitten - espanjaksi. En muista muuta kuin, että jutussa oli joku puu ja että tykkäsin kirjasta kovasti. Oikein muistin: mystinen nuori pyökki ilmaantuu entisen oopperalaulajan Sophia Simeonidiksen puutarhaan yöaikaan. Puu vaivaa naista alinomaa, mutta aviomies Pierre ei kuuntele vaimonsa huolia pätkän vertaa.

Sophian naapurissa on vanha lahoamassa oleva viisikerroksinen talo, ruma piste heidän kauniilla pariisilaisella pikkukadullaan. Taloon ovat vastikään muuttaneet kolme kusessa olevaa nuortamiestä. Kaikilla ikää kolmeviis, taustalla historianopintoja, mutta ei järkevää työpaikkaa eikä penniäkään rahaa. Helposti hermostuva, mustaan pukeutuva ja hopeisia sormuksia rakastava Marc eli Markus ilmentää olemuksellaan erikoisalaansa, pimeää keskiaikaa; vaalea viikinki, vähissä vaatteissa viihtyvä ja sandaaleissa kulkeva Matthias eli Matteus on alansa esihistorian tyyliin metsästäjä-keräilijä ja puhelias pikkutakki- ja solmiomies Lucien eli Luukas rakentelee alituiseen rintamalinjoja, kuten ensimmäisen maailmansodan ekspertille sopii. Taloon muuttaa myös Marcin eno, virkarikoksesta hyllytetty poliisi, vaiheikkaan elämän elänyt Armand Vandoosler.

Marc laski ensin toisen, sitten toisen kätensä nuoren puun rungolle. Puu oli vielä niin nuori että hän pystyi kietomaan sormensa sen ympäri. Pidellessään käsiään puun ympärillä hänen teki mieli kuristaa puu, puristaa sen kaulaa kunnes puu kertoisi kahden korahduksen välissä minkä vuoksi se oli tullut tähän puutarhaan. Marc irrotti kätensä lannistuneena. Ei puuta voi kuristaa. Puu pitää suunsa supussa, ei puhu, se on pahempi kuin karppi, ei edes päästä kuplia suustaan.

Kaikki siis alkaa tästä oudosta puusta. Sophia houkuttelee nämä kolme historiantutkijaa kaivamaan mystisen puun ympäriltä, jotta nähdään onko joku piilottanut juuristoon jotain - mutta tietystikään mitään ei löydy. Kuluu muutama päivä ja Sophia katoaa. Hänen ystävättärensä, pientä ravintola Tynnyriä alueella pitävä Juliette saa miehet taas toimeen. Tottahan on selvitettävä, minne Sophia on salaperäisesti ja yllättäen lähtenyt ja miksi. Ja niin tämä epätavallinen ja koominenkin etsiväjoukko alkaa setviä visaista tapausta runsaine lonkeroineen. Kirjan takakansi paljastaa, että syyllinen on tappanut neljä ihmistä kylmäverisesti - enkä minäkään sano muuta.

Tarinan viehätys piilee näissä keskenään kinastelevissa tyypeissä, jotka ovat henkilöhahmoina vallan mainioita. He asuttavat taloaankin historiallisen kronologian mukaan. Alinna rauhallisen Mathiaksen esihistoria,  portaat ylös ja päästään Marcin pimeään keskiaikaan, ja sitten seuraa Lucienin ensimmäinen maailmansota. Ullakolla asustelee vanhaherra Adrian. Miehet ovat luonteiltaan kuin yö ja päivä, sanailevat ja naljailevat toisilleen jatkuvasti eivätkä voi ymmärtää toistensa erikoisalan valintaa. Entinen poliisi Adrian hyödyntää poliisisuhteitaan ja pomottaa arvovallallaan näitä kolmea pyhää.

Vargas taitaa myös jännityksen tihentämisen. Lukijalle annetaan eksyttäviä vihjeitä, potentiaalisia syyllisiä ja menneisyydestä putkahtelevia ihmisiä salaisuuksineen on paljon; muutama kunnon jymypaukkukin. Lopulta hurjien ja vaarallisten käänteiden jälkeen tapaus tietysti ratkeaa. Näiden miesten tutkijan terävät silmät ja luova intuitio soveltuvat eittämättä etsivän hommiin myös.

Vargasin huumori on valloittavaa, sympaattista ja jutustelevaa, tutkimuksen käänteissä on kosolti koomisia piirteitä. Romantiikkaakin leijailee ilmassa: Marcin sydän sykkii epäilyttävän Alexandran suuntaan, Matthewn valkohipiäiselle Juliettelle. Vandoosler julistaa jo aikaisessa vaiheessa, että tämä tappaja on peto. Pystyyn kuolleet on vetävä ja hauska käänteineen kaikkineen - eihän hurmaavan komisario Adamsbergin luojalta muuta voi odottaakaan.

Fred Vargas - Pystyyn kuolleet
Alkuteos Debout les morts (1995)
Suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2019 (2002)
****
Lukukappale kustantajalta - kiitän
_______________

Helmet-haaste: 2, 7, 18, 
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Ranska
Teoksen on lukjenut myös Takkutukka Bloggaukseni Adamsberg-dekkarista Hyisiä aikoja

Evankelista-trilogian muut kaksi osaa:
* Un peu plus loin sur la droite (1996) - ei suomennettu, mutta tulossa!
* Sans feu ni lieu (1997) - Ei takkaa, ei tupaa (Gummerus 2003) 

12 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä, enpä tiennytkään tästä trilogiasta. Pari lukemaani Vargasin dekkaria ovat tehneet minusta Adamsberg-fanin, joten kolme evankelistaakin kuulostavat kiintoisilta tapauksilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä heput on tosi hauskoja - ja Vargas on hyvä.

      Poista
  2. Vargas on minulle ennestään tuntematon. Kiitos kirjan ja trilogian esittelystä. Mieskin innostui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vargasin henkilöhahmot ovat mainioita. Jännitystä ja murhia riittää, mutta julmuuksilla hän ei mässää.

      Poista
  3. Luin Vargasin Kalmankuoriaiset ja pidin siitä todella. Eli kiitos tästä vinkistä, lukulistalle menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa, että se kolmaskin saadaan suomeksi. Kuten bloggauksessa sanoin, olen lukenut Adamsberg-dekkareita ainakin 10 ennen blogiaikaa. Siksi bloggauksia ei löydy. Mutta muutaman vuoden päästä voi lukea uudestaan, en minä ainakaan kaikkia käänteitä muista.

      Poista
  4. No wow, kuulostaa todellakin persoonalliselta teokselta! Minun on pitänyt jo pidemmän aikaa kokeilla jotakin Vargasin kirjaa (sitä dekkarisarjaa), mutta homma on aina kaatunut siihen, etten esim. kirjastossa muista kirjasarjan järjestystä tai edes tiedä kuuluuko jokin kirja sarjaan. Pitää HETI tehdä muistilappu, jossa on kaikki tarpeellinen tieto joko lainaamista tai ostamista varten (kirjastokortti kulkee aina mukana ja sen välissä minulla on kirjalista, jota hyödynnän jos muistan ja/tai tulee tarve)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vargasiin kannattaa kyllä tutustua. Adamsberg-dekkarit ovat aika itsenäisiä. Itse luin niitä ties missä järjestyksessä
      - väliin kyllä ihmetellenkin kun komisarion menneisyydestä paljastui rakastettu ja poikakin. Luulisin, että enkuksi löytyy liki koko tuotanto.

      Poista
  5. Hain juuri Kalmankuoriaiset lainaan. Rakastan Fred Vargasia! Ihana, että tällainen trilogia on vielä edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mainio kolmikko: esihistoria, keskiaika ja suursota :) Plus sitten se pomottava expoliisi kaupan päälle!

      Poista
  6. Vargasin omaleimainen tyyli ja tämä vekkuli historioitsijakolmikko vahvistettuna äreähköllä, mutta pontevalla toimintakyvyllä ja - halulla varustetulla ukko Vandooslerilla valloitti heti alkumetreillä.
    Kirjailija pureutuu oivasti tutkijaluonteen syvimpiin, salaperäisiin sielunmaisemiin...

    Teoksen alkupuolisko olikin yhtä verbaalista henkilökuvauksen ja dialogien ilotulitusta.
    Ketterästä juonenkudonnasta rikosten selvittelyineen huolimatta ei loppuosa saanut yhtälailla haltioitumaan, mutta kyllä Vargas kokonaisuudessa terävät kertojankyntensä paljasti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei yltänyt aivan viiden tähden hurmokseen, mutta mukava luettavahan tämä oli! Minähän olin lukenut tämän jo kerran aiemmin ja muistelen olleeni silloin aika lääpälläni :)

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.