Luis Sepúlveda - Un viejo que leía novelas de amor

Jos Suomen talvi tuntuu kylmältä ja värittömältä, miten olisi chileläisen Luis Sepúlvedan tarina Ecuadorin viidakosta? Eihän kirjan kannen värikkään naivistista sademetsäkuvaakaan voi vastustaa! Tämä ihastuttava pieni kirja on suomennettu nimellä Vanha mies joka luki rakkausromaaneja, Wsoy 1993. Iäkkäällä ja köyhällä Antonio José Bolivarilla on kaksi aarretta: tekohampaat ja hääkuva vuosikymmenten takaa. Hän lähti nuoren vaimonsa kanssa pakoon pahoja puheita, jotka aiheutuivat heidän liittonsa lapsettomuudesta. Vuoristosta Imbabura-tulivuoren liepeiltä päädyttiin El Idilioon, syrjäiseen Amazonin kylään, jota asuttavat shuar-intiaanit ja jonne hallitus asuttaa koheltavia uudisasukkaita. Vaimo menehtyi pian malariaan ja Antonio putosi mustaan aukkoon. Shuarit ottivat miehen luokseen, pelastivat tämän elämälle boan myrkkypureman jälkeen ja opettivat miehelle kaiken, mitä viidakosta pitää tietää.

Heti kirjan alussa lukija saa kauhistella El Idilion hurjaa hammashoitoa. Hammaslääkäri Rubicundo L käy kylässä kaksi kertaa vuodessa ja tärkein hoitotoimenpide on reikiintyneiden ja tulehtuneiden hammasnysien poisto. Hammaslääkärillä on ties mistä peräisin oleva varasto käytettyjä tekohampaita, joita sitten kokeillaan hampaattomiin suihin. Uudisasukkaat, kullanhuuhtojat ja amerikkalaiset gringot eivät kunnioita sademetsää eivätkä sen eläimiä, vaan riehuvat kivääreineen humalapäissään. Traagiset tapahtumat käynnistyvät kun paljastuu, että yksi tällainen typerä valkoinen mies on tappanut tigrillan eli oselotin pennut, haavoittanut urosta ja tehnyt naaraasta surusta sekaisin menneen tappajan. El Idilion valtiovaltaa edustava lihava ja valtoimenaan hikoileva pormestari on piikki Antonion ja shuar-intiaanien lihassa. Intiaanit ovat kaikkeen vikaan menneeseen syyllisiä, mutta lopulta pormestari joutuu havaitsemaan, että ei hän ilman noita viidakon tuntijoita millään selviä. 

Antonion lukuharrastus on aivan ihana. Mies havaitsi yllättäen vanhalla iällä, että hän osaa lukea.  Hän osaa lukea - mikä riemu! Lukeminen olisi vastalääke vanhenemista vastaan. Lukeminen sujuu hitaasti luupin avulla ja jokaista lausetta on toisteltava ääneen lukuisia kertoja, että sen varmasti ymmärtää oikein. Mies huomasi myös, että hän piti eniten rakkausromaaneista - mitä itkettävämpi, sen parempi. Sadekauden kaatosateitten aikaan hän antautuu lukemiselle kymmenen neliön kokoisessa koleassa ja kosteassa hökkelissään.

El Rosario, de Florence Barclay, contenía amor, amor por todas partes. 

Los personajes sufrían y mezclaban la dicha con los padecimientos de una manera tan bella, 

que la lupa se le empañaba de lágrimas. 

>>>

Florence Barclayn Rukousnauhassa oli rakkautta, rakkautta joka sivulla. 

Henkilöhahmot kärsivät, ja onni ja kärsimykset vuorottelivat niin kauniilla tavalla, 

että suurennuslasi kastui kyynelistä. 

Sepúlveda on toiminut sademetsien ja niiden kasvi- ja eläinlajien säilyttämisen puolesta. Viidakon kasvuvauhti oli kuvattu romaanissa niin hurjaksi, että miesjoukko pääsi etenemään machetet kädessään vain runsaan kilometrin viidessä tunnissa! Toki jästipäinen ja hitaasti etenevä kuolaava pormestari La Babosa hidasti menoa. Antonion ja naarasoselotin kohtaaminen toinen toisensa pitkän kiertelyn ja kaartelun päätteeksi kostutti silmänurkkaa. Hurmaava ja lämminhenkinen tarina.

Photo: El País

Luis Sepúlveda
Un viejo que leía novelas de amor
Tusquets 1988
****
Kirjastosta
_______________
Vanha mies joka luki rakkausromaaneja, Wsoy 1993, suomentanut Matti Brotherus 

Kirjailija, toimittaja, aktivisti. Sepúlveda (s. 1949) on äitinsä puolelta mapuche-intiaani. Tämä Ecuadorin viidakkoon sijoittuva romaani on palkittu Tigre Juan Award -palkinnolla 1988 ja romaani La sombra de lo que fuimos Premio Primavera de Novela -palkinnolla 2009.

Kirjan ovat lukeneet myös Takkutukka & Villasukka kirjahyllyssä / Teoksesta ja shuareista espanjaksi Wikipedia
Helmet-haaste: 20 (vieras kulttuuri), 25 (uusi kirjailija), 39 (ihminen & eläin),
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Chile, Ecuador