Paula Nivukoski - Nopeasti piirretyt pilvet

Vaikka kuihtuus sun talosi, en ikinä sua hylkää.

Paula Nivukosken (s. 1985) esikoisteos Nopeasti piirretyt pilvet vie 20-luvun pieneen maaseutuyhteisöön Isoonkyröön. Aihe on tavattoman mielenkiintoinen, sillä siirtolaisuus 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa erityisesti Pohjanmaalta oli suurta. Useimmiten lähtijä oli perheen pää, vaimo ja lapset jäivät kotiin. Tuhannet huoltajaa vaille jääneet lapset olivat suuri ongelma kunnille. Usein isä ja puoliso jäi sille tielleen: perusti maailmalla uuden perheen tai kuoli sairauksiin ja huonoon elämään. Siirtolaisuus oli myös yksi tapa ottaa avioero, täysin harkiten. Varmaa oli se, että kotiin jäänyt vaimo, amerikanleski, joutui yhteisössään silmätikuksi.

Nopeasti piirretyt pilvet perustuu Nivukosken oman isoäidin tarinaan, ja romaani onkin hieno kunnianosoitus kirjailijan omille juurille. Keskiössä on Liisa, vauraan pohjalaistalon tytär. Isä kuolee nuorena tubiin; perheen esikoispoika Taisto on kuollut jo vauvana. Surussaan katkeroitunut ja kovettunut äiti moittii tyttäriään Senniä ja etenkin vanhinta Liisaa. Mitään ei Liisa osaa tehdä äidin mieliksi, vaikka yrittää kynsin hampain pitää talon suvussa, kuten isän kuolinvuoteella lupasi.

Nappi napilta Liisa oli onnellisempi. Koko ihana elämä oli alkamassa juuri nyt.  // Huntu laskeutui Liisan kasvoille kuin kesä.

Elämä on köyhää, elämä on raadantaa, mutta nuorilla on unelmansa. Kotivävyksi Koskiluhdan taloon tulee komea ja ihana Koiviston Kalle, syntyy kaksi lasta. Mutta Kalle on heikommasta puusta veistetty kuin Liisa: tarvitaan vain muutama huono satovuosi, kun ympäristön esimerkki nostattaa miehessä sammumattoman Amerikankuumeen. Huutokaupalla myydään tilan parhaat lypsylehmät, jotta tienataan lähtijälle piletti ja Liisa saattaa miehen lapsineen Vaasaan, junaan, maailmalle.

Nivukoski kirjoittaa kaunista ja runollista tekstiä eläytyen Liisan arkisen elämän haasteisiin tavattomalla herkkyydellä. Sisko Sennin lähdettyä Vaasaan ompelijanoppiin, Liisa putoaa kivistävään ja sydäntäsärkevään yksinäisyyteen ja umpioon. Nurkissa pyörii kolme pientä lasta, äidin ilkeät sanat viiltävät ja juorukellot kilkattavat. Pientä lohtua tuo lapsuudenystävä Elsa, joka salaa omat murheensa ystävältään. Liisa hyppää kaupalle turhankin takia, toivoen että miehen kirje odottaisi. Mutta Kallen lyhyet kirjeet eivät paljon lohtua tuo; odottaminen on ikuista,  ikävöinti on ikuista. Lupauksistaan huolimatta miestä ei kotiin kuulu - ei jouluksikaan vaikka aina niin lupaa ja Liisa lapsineen odottaa.

Tuli juhannus ja joulu. Tuli joulu. Päivät repeytyivät kuluneiksi kuukausiksi. Vuosien kulumisen huomasi aina joulusta. Miten kipeästi kaikki oli samoin. Perunalaarit enää puolillaan. Virsuissa reikä. Reiässä nuhruinen sukka. Virret vähissä.

Vihdoin vuosia odotettuaan Liisa ymmärtää hyväksyä kohtalonsa. Miehen ikuisen rakkauden valat olivat tyhjää sanahelinää. Tarvitaan vielä kaamea katastrofi, joka osoittautuu sittenkin siunaukseksi onnettomuudessaan. Liisassa nousee viha ja ärräpäät, ja hän kasvaa lopulta täysvaltaiseksi emännäksi taloonsa ja ottaa elämänsä ohjat tukevasti omiin käsiinsä muilta kyselemättä - ja ansaitsee yhteisönsä ihailun ja kunnioituksen.

Nopeasti piirretyt pilvet hyväilee hiotulla ja naisen sieluun eläytyvällä tekstillään. 20-luvun pohjalainen yhteisö herää eloon mottoineen: talo ilman poikaa on surkuteltava; on elettävä Herran nuhteessa, ei saa antaa aihetta juoruakoille; on oltava ylpeä, omaa onnettomuuttaan ei saa näyttää. Nykylukijan vinkkelistä on liki mahdoton ymmärtää Liisan kapeaa tilannetta ja umpiota. Useimmissa lähihistoriastamme kertovissa romaaneissa on läsnä näkökulma nykyisyyteen, henkilöhahmojen suvun tuleviin vaiheisiin. Tässä ei, vaan lukija saa upota täysillä menneeseen maailmaan ja pohjalaiseen maisemaan. Hieno esikoisteos.

Kuva: Petri Mulari

Paula Nivukoski - Nopeasti piirretyt pilvet
Kansi Päivi Puustinen
Otava 2019
****
Lukukappale kustantajalta - kiitän
_______________
Helmet-haaste: 4, 11, 36, 49

Kirjarikas elämäni 

Amerikanleskistä / Heli Jokinen

Muistaakseni luin sukututkimusta tehdessäni mm. tämän Heikki Ylikankaan teoksen: Tervasta teollisuuteen: Ylihärmän kehitys varhaisista ajoista nykypäiviin (1989). Ensimmäisen mieheni suvusta löytyi Hilma, joka jäi amerikanleskeksi Kauhavalle, kun puoliso Taavetti Juhonpoika lähti Ameriikkaan. Löysin miehen sitten Ancestry.comista nimellä David Johnson - hänellä oli parikin vaimoa ja liuta lapsia molempien kanssa. Jäljitin näitä jälkipolvia nykypäivän Minnesotasta - mielenkiintoista.