Ylempi toimihenkilö Alain Delambre on ikärasismin uhri. 57-vuotias entinen hyvinpalkattu henkilöstöpäällikkö on ollut työttömänä jo neljä pitkää vuotta. Tulojen romahtaminen merkitsee myös perheen talouden romahtamista. Koti on hävityksen kauhistus, sillä juuri ennen miehen työttömyyttä aloitettu suurisuuntainen remontti on jäänyt kesken; vaimo Nicole kulkee kulahtaneissa villatakeissa, mihinkään ei ole varaa. Onneksi tyttäret Lucie ja Mathilde ovat jo aikuisia ja elävät omillaan.
Alain tekee aamulla kolmisen tuntia hanttihommia yhden firman pakkaamossa. Mutta esimies Mehmet saa hänen pinnansa palamaan; seuraa kärhämä, potku pomon munille, potkut ja haaste oikeuteen. Epätoivoinen Alain löytää ilmoituksen, jossa haetaan huippufirmaan huipputason henkilöstöpäällikköä. Mies tuntee homman omakseen ja on valmis tekemään kaikkensa paikan saadakseen. Ja aika paljon tämä paikanhaku vaatiikin.
Kerrataan tähän mennessä tapahtunut. Nimi: Alain Delambre. Kuusikymppinen mies, joka haki työtä. Hänen uransa, tarinansa, parhaat vuotensa. Uran loppuvaiheille osunut työttömyys, epäoikeudenmukaiset tunteet, vuodet hanttihommia tehden. Luisu helvettiin. Nöyryytys lasten edessä. Töihin pääsyn toivo, joka raukeaa kerta toisensa jälkeen. Epävarmuus tulevaisuudesta. Masennus. Sitten kun hän ei epätoivossaan enää keksinyt muuta: panttivankien sieppaus.
Rekrytointia hoitaa konsulttiyritys BLC Consulting, joka ei kerro toimeksiantajaa. Mutta Alain saa selville kyseisen öljy-yhtiön, joka aikoo sulkea Sarquevillen tuotantolaitoksen, jolloin yli 800 työntekijää jää työttömiksi. Etsitään siis kylmähermoista saneeraajaa ja rekrytointitilanteessa järjestetään kuvitteellinen panttivankidraama, jolla selvitetään hakijoiden häikäilemättömyyttä ja samalla myös jo palkkalistoilla olevien firmauskollisuutta.
Alain suhtautuu asiaan pakkomielteisesti, tuleva haastattelu valtaa täysin hänen mielensä. Mies värvää epämääräisen ja kalliin palkkasoturi Kaminskin avukseen strategiaa hiomaan ja selvittää arkaluonteisia asioita kunkin hakijan menneisyydestä. Hän tarvitsee rahaa ja iskee pankkiirivävyään turpiin kun ei saa lainaa ja keplottelee sitten itselleen tyttärensä asuntosäästörahat. Seuraa tutkintavankeutta ja oikeudenkäyntiä, kun kaikki menee pahemman kerran pieleen.
Petoksen hinta käynnistyi tuskastuttavan hitaasti ja monimutkaisen juonen lukeminen oli työtä ja tuskaa. Se, että keski-ikäisestä nörttihiirulaisesta Alanista sukeutui hetkessä kylmäverinen ammattirikollinen, tuntui epäuskottavalta. Lemaitre kritisoi rankasti yhteiskuntaa: uutisista vyöryy toistamiseen miten tuhansia ihmisiä irtisanotaan ja tehtaita ajetaan alas. Samaan aikaan johtajat järjestävät itselleen jättimäisiä erorahoja ja optioita. Hyväosaisten ja työttömien välinen kuilu syvenee päivä päivältä. Suosikkidekkaristini Lemaitre kirjoittaa hyvin, mutta tämä ei vetänyt ollenkaan.
Pierre Lemaitre - Petoksen hinta
Alkuteos Cadres noirs 2010
Suomentanut Kaila Holma
Kansi Taittopalvelu Yliveto
Minerva 2019
**
Kirjastosta
_______________
Täällä kaikki yhdeksän Lemaitrelta lukemaani - eli kaikki suomennetut.
Leena Lumi, Takkutukka
Helmet-haaste: 49 (2019 julkaistu)
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Ranska
Vaikuttaa siltä, etten ihan heti ala tätä metsästää.
VastaaPoistaHyvää laskiaistiistaita!
Lemaitre on yksi suosikkidekkareistani, tämä nyt vaan ei purrut. Tähän mennessä kolmesta viiteen tähteä kaikki! Psykologisesta trilleristä Silmukka voisit tykätä, ei liian väkivaltainen.
PoistaLemaitren kertojantaidot ovat kiistämättömät, mutta jokin tässä minuakin hiersi kuin pieni kivi kengässä. Ei ehkä Lemaitren kärkikaartia, mutta yhteiskunnallisista nostoista heruu pluspisteitä.
VastaaPoistaOlen edelleen suuri Lemaitre-fani, mutta ei aina voi osua nappiin. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja työttömyys olivat kovasti esillä. Keltapaitoja mielenosoituksineen ei tainnut vielä 2010 olla?
PoistaKiitos kirjan esittelystä. Lukulistalle menee!
VastaaPoista