Onnitteluni tuoreille Finlandia-voittajille!
Itse olen lukenut tähän mennessä Finlandia-palkintoehdokkaita todella huonosti. Kaunokirjallisuuden ehdokkaista olin lukenut vain kaksi, onneksi Bollan myös. Iloitsen erittäin paljon sympaattisen Pajtim Statovcin voitosta ❤︎ Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkitusta Marisha Rasi-Koskisesta iloitsen myös, sillä kaikki hänen aiemmat, hieman mystiset aikuisten kirjansa ovat minut lumonneet. Olenpa ollut hassu kun olen jättänyt Auringon pimeän puolen lukematta. Metsä meidän jälkeemme alkoi kiinnostaa, tekijät ovat pohjoisesta ja kirjassa on kuulemma myös kaunis kuvitus.
Marisha Rasi-Koskinen - Auringon pimeä puoli
Yllätystentäyteinen mysteeriromaani nuoren naisen matkasta omaan historiaansa. Ajan rajat ylittävä jännityskertomus eristetystä kaivoskaupungista pitää lukijan otteessaan viimeiselle sivulle saakka.
Emilia asuu Kaivoksen kaupungin suljetussa yhteisössä isoisän kanssa. Pihan perällä oleva kesähuone on ollut lukittuna kuusitoista vuotta, siitä päivästä lähtien, kun Emilia syntyi ja hänen äitinsä kuoli. Kun Emilia rikkoo lukon, hän löytää mökistä valokuvantarkan vanhan piirroksen - ja kuvassa on hän itse. Emilia tempaistaan pyörteeseen, joka vie hänet kaivoksen kammottavien salaisuuksien äärelle ja omaan menneisyyteensä. Hänen elämänsä vaihtuu toiseksi, kun hän sukeltaa kaivoksen mustaan veteen.Auringon pimeä puoli on ajan ja muistojen mysteeri, joka leikittelee scifillä ja suhteellisuusteorian arvoituksilla. Samaan aikaan se on huikea seikkailu ja jännitystarina. - Wsoy
⭐️⭐️⭐️
Tässä yhteydessä haluan nostaa esiin Rasi-Koskisen aiemman tuotannon. Olen lukenut kaikki neljä hänen aiempaa teostaan ja ne ovat kerassaan lumoavia - Katariina 2011, Valheet 2013, Vaaleanpunainen meri 2014 & Eksymisen ja unohtamisen kirja 2017.
Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen & Jenni Räinä - Metsä meidän jälkeemme
Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Miten tähän on tultu? Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsäluonto säilyisi seuraaville sukupolville? Journalistisella otteella kirjoitettu teos tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen. Se ehdottaa vaihtoehtoja ”puupelloille” ja pohtii yhdessä metsänkäyttäjien ja tutkijoiden kanssa, millaista suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa – sellainen metsä, josta hyötyvät niin kansantalous kuin helmipöllökin.
Metsä meidän jälkeemme -kirjan kirjoittajat ovat pohjoissuomalaisia nuorenpolven journalisteja. Nelikossa on tietokirjailijoita, tuoreita metsänomistajia ja eräharrastajia. Upeat kuvat ovat Lapin Kansan valokuvaajan Anssi Jokirannan. - Like
Pajtim Statovci - Bolla
Kansainvälisen tähtikirjailijan lumoava romaani sokeasta rakkaudesta, sodasta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.
Arsimilla on vaimo, mutta kun hän tapaa Pristinan yliopistolla lääketiedettä opiskelevan Milošin, hän ei voi kuin ottaa tavaransa ja seurata. Heidän välilleen syttyy kiihkeä suhde, joka jatkuu, kunnes sota ajaa Arsimin perheineen maanpakoon. Kun Arsim vuosia myöhemmin palaa yksin sodan runnomaan Pristinaan, alkaa epätoivoinen etsintä. Mitä Milošille, ja mitä heille, oikein tapahtui? Yhtä aikaa ajaton ja ajankohtainen teos häikäisee kiihkeydellään, fyysisyydellään sekä huimaavalla kielellisellä kauneudellaan. Samalla se on armoton avioliittokuvaus sekä hurja kertomus ihmisestä oikeuskoneiston hampaissa. - Otava
- HS-haastattelu, oma bloggaukseni Bollasta
Minä vasta huonosti olin lukenut ehdokkaita. Hukkuneet olin aikonut lukea keväällä, mutta jotenkin se sitten jäi, ja Ensimmäinen nainen on lukusuunnitelmissa.
VastaaPoistaVarmasti hyviä kirjoja nämä palkitut. Seurasin netistä suoraa lähetystä palkintojenjaosta, kunnes läppäri pimeni totaalisesti Pajtim Statovcin aloitellessa puhettaan... Tuo läppäri alkaa kyllä olla niin romu!! :( En sitten jaksanut enää seurata tilaisuuden loppua kännykällä, olinhan sentään saanut tietää voittajat.
Hah, minäkin vain Bollan ja Ensimmäisen naisen. Jotenkin ei ole ollut imua tähän taistoon.
PoistaHienoa, että Statovci voitti. Tykkäsin kovin Kissasta, Tiranan sydämestä en niinkään, ja tätä viimeisintä, voittajaa, en ole lukenut vielä, sillä pelkään, että siinä käy samoin kuin toisen kohdalla: Kissani -teoksen aihepiiri toistaa itseään taas, ja minä petyn. Ehkä kuitenkin joskus sen tulen lukemaan ihan uteliaisuuttani. Finlandia on minunkin mielestäni todella paikallaan tästä nirsoilustani huolimatta. Statovci on taitava.
VastaaPoistaStatovci on myös hurjan sympaattinen, ja nuori <3 Toki näissä kaikissa näkyvät hänen juurensa. Tiranan sydän ei puhutellut minuakaan samoin kuin Kissa.
PoistaOnnea palkituille!
VastaaPoistaStatovci on tosi nuori voittaja. Bollaa en ole lukenut. Taitaa siirtyä tuonemmaksi sen lukeminen.
Yhdyn edellisiin hänen aikaisemmasta tuotannostaan.
Hän taitaa olla kaikkien aikojen nuorin Finlandia-voittaja. Hieno kirjailija, josta saamme olla ylpeitä.
Poista