Max Porter - Lanny

Max Porterin esikoisteos Surulla on sulkapeite oli jo jännittävän omaleimainen, joten Lannyltä osasin odottaa taas jotain omintakeista. Omaperäinen ja kokeellinen Lanny onkin ja lyö aluksi lukijansa ällikällä. Kuka ihme on Isä Suomukka -vainaa vaihtelevine olomuotoineen ja lausahduksineen? Mitä ovat Porterin keskelle tarinaa paiskaamat typografisesti kiemurtelevat tekstit, jotka aluksi tuntuvat irrallisilta? Isä Suomukka -vainaan hahmo tuotti minulle eniten päänvaivaa. Hän taitaa olla joku perienglantilainen myyttinen satuhahmo, jonkinlainen ikiaikainen kylän- tai luonnonhenki, puck, joka esiintyy myös Shakespearen Kesäyön unelmassa. Hän on myös jonkunlainen robinhood, joka auttaa hyviä ja tekee kiusaa pahoille. Suomalaisen mytologian tontut, metsänhenget ja -haltiat ovat vähän samantapaisia.

Tapahtumapaikka on idyllinen englantilainen kylä vihreällä tilkkutäkillä, sopivan matkan päässä Lontoosta. On pubi, kirkko ja punatiilisiä rivitaloja - ei mitään erikoista. Kyläläiset ovat jämähtäneet uneliaaseen idylliinsä ja karsastavat kaikkea erilaista ja kylään muuttaneita. Lannyn perhe on karsastettu tulokas, sillä he ovat vasta hiljan muuttaneet kylään. Isä Robert ei haluakaan kotiutua maalle, sillä hän matkustaa joka päivä töihin Lontoon cityyn. Äiti Jolie on työtön näyttelijä, joka kirjoittaa kotona esikoistrilleriään. Lanny on veikeä ja hurmaava, viheltelevä ja lauleleva pieni poika, joka hyppelee elohopeana ja höpöttää lorujaan. Lanny rakastaa luontoa, puhelee puille ja hämmentää sekä vanhempiaan että ympäristöään.

Jokaisessa kylässä on oma kylähullunsa ja täällä se on Hullu-Pete. Ei hän oikeasti mikään hullu ole, vaan nuoruudessaan Pete oli hyvinkin kuuluisa avantgardetaiteilija. Mutta hän on homo ja erilainen ennakkoluuloisessa yhteisössään. Myös Lannysta on kaikilla kyläläisillä mielipide: harvat pitävät hänestä, useimpien, jopa isä Robertin, mielestä poika on omituinen ja kahjo.

Se timmi mimmi soitti ihan paniikissa, se, jolla on näkymätön mies, 

hänen outo vekaransa on kadonnut.

On ihan uskomatonta, että he ovat jättäneet pojan yksin

sen ukon seuraan ja vielä lukemattomat kerrat.

Erilaisia koiria, nuo eivät haista elävää lasta.

Erikoisjoukkoja, niinhän ne varmasti ovat, mutta ne ovat roskanneet

nurmikon ja lintujen kylpyaltaassa lojuu rikkinäinen kuivamustekynä.

Äiti Jolie ystävystyy taiteilija Peten kanssa ja pyytää tätä antamaan Lannylle taidetunteja. Nämä kaksi outoa ystävystyvät ja pojan seura tuottaa suurta iloa erakoituneelle ja ikääntyvälle taiteilijalle. Kun pikku Lanny katoaa, epäluulot kohdistuvat heti Peteen ja kylän valtaa lynkkausmentaliteetti: pedofiili se on! Kylä kuohuu, ollaan tuohtuneita ja pöyristyneitä. Jokaisella kyläläisellä on sensaatiosta sanottavansa ja pölinän kakofonian kumu kiemurtelee typografisesti kirjan sivuilla.

Syyttömyys ei paina, Pete hakataan silti ja hänen kotinsa sotketaan, ja seinille spreijataan törkeitä solvauksia. Lopulta Isä Suomukka päättää auttaa ja näyttää unessa pojan olinpaikan äidille. Lannyn löytyminen terveenä ja hyvissä voimissa on joillekin kyläläisille pettymys. Sensaatio lässähtää siihen eikä kylä enää ole valtakunnallisen huomion kohteena, toimittajat lähtevät pois ja pubin myyntikäyrä romahtaa taas alas kuin lehmänhäntä.

Lanny on kiehtova ja haasteellinen romaani englantilaisen kulttuurin ulkopuolelta tulevalle. Isä Suomukkaan liittyy varmasti paljon sellaista traditiota, joka ei minulle auennut. Eniten minua puhutteli toinen luku, jonka repliikit ovat täysin valmiita näyttämölle. Porter osoittaa, miten alhaisia me ihmiset olemme, sensaationnälkäisinä nautimme toisen tragediasta ja mediasirkus pyörii. Peten ja Jolien ystävyys kesti panettelut ja erilaisuuden, ja he ilmaisivat koskettavasti kuinka tärkeä ja rakas Lanny, tuo vihreäsilmäinen vihreä menninkäinen heille oli.

Kuuntelin otteita Lannystä myös äänikirjana, ja mikä mieletön elämys se olikaan! Lukijoita on useita: Toni Kamula, Aku Laitinen, Erja Manto, Jukka Pitkänen ja Krista Putkonen-Örn. Jos Porterin teksti ei aukene lukemalla, suositan ehdottomasti äänikirjan kuuntelua. Eläytyvää ja taitavaa. Vallan mainio kohtaus tapahtui Lannyn äidin ja kaikesta valittavan rouva Angela Lartonin välillä Lannyn juuri kadottua. Erja Mannon ja Krista Putkonen-Örnin dialogia oli nautinto kuunnella ❤︎ Ilouutinen lopuksi: Max Porter tulee toukokuussa vieraaksi Helsinki Litiin.

Max Porter - Lanny
Alkuteos Lanny 2019
Suomentanut Irmeli Ruuska
Kansi Martti Ruokonen
Wsoy 2020
Kustantajalta
_______________

Max Porter (s. 1981) on työskennellyt kirjakaupassa ja kustannustoimittajana. Nykyään hän keskittyy päätoimisesti kirjoittamiseen. Hänen ensimmäinen, palkittu romaaninsa Surulla on sulkapeite (Grief is the Thing with Feathers, suom. Irmeli Ruuska) oli huima arvostelu- ja myyntimenestys. Porterin uusi romaani, kirjamaailman valloittanut, juuri suomeksi ilmestynyt pieni suuri kirja Lanny kertoo yhteisön ja mielikuvituksen voimasta, lapsuudesta ja rakkaudesta. Lannysta on tekeillä myös elokuva, ja kirjan oikeudet on myyty yli 20 maahan.

Isä Suomukka on saanut nimensä tästä kasvista:

Suomukka - Lathraea squamaria / Luontoportti

Suomukka on hyvin omalaatuinen kasvi: se on siirtynyt täysin loisivaan elämäntapaan. 

Lajin tieteellinen nimi tarkoittaa piilossa olevaa, ja tämän täysin lehtivihreättömän kasvin elämästä 
suurin osa tapahtuukin katseilta piilossa mullan alla. Syksyllä kasvi siirtyy lepotilaan. 

Suomukka on niin hyvin sopeutunut elämään maan alla, että kykenee jopa kukkimaan 

ja tuottamaan siemeniä nousematta pinnalle. Kuva Wikimedia Commons.