Kävin katsomassa Björn Weckströmin (s. 1935) elämäntyönäyttelyn IHMINEN, KONE JA KORU Didrichsenin taidemuseossa. Näyttelyn oli määrä olla jo viime vuonna taiteilijan 85-vuotisjuhlavuonna, mutta onneksi se voitiin avata nyt. Minä en tiennyt paljonkaan Weckströmin elämästä. Tunsin hänet vain uraauurtavana korusuunnittelijana Lapponia Jewelryn ajoilta, mutta nämä hänen ihmisenkokoiset myyttiset pronssihahmonsa olivat minulle uutta. Ne ovat häkellyttäviä, dramaattisia ja tietysti upeita, mutta minusta aika pelottavia. Didrichsenin nettisivu kertoo niistä näin:
Weckströmin teoksissa antiikin myytit kohtaavat aikamme tieteelliset saavutukset ja fantasiat – avaruuden valloituksen, geenimanipulaation ja koneiden vallankumouksen. Näyttelyn 1980- ja 90-lukujen suuret, kiiltävät pronssiveistokset, koneihmiset, ovat kuin näky teknologisen kehityksen siivittämästä tulevaisuudesta.
Planetaariset laaksot / Planetoid Valleys
Weckströmin pienet marmori- ja lasiveistokset olivat sympaattisia ja lähestyttäviä.
Näyttelyssä oli mm. sarja upeita Stonehenge-veistoksia.
Ajattelija / The thinker, 1988
Stereofoninen uni / Stereophonic dream
Sokea juoksija / Blind runner
Ikaros / Icarus, 1980-82
IHMINEN, KONE JA KORU
Didrichsenin taidemuseossa 11.9.2021–30.1.2022
Antiikki & design -lehdessä juttu Weckströmin Suomen kodista.
Bazarilta on ilmestynyt Weckströmin elämäkerta Myyttien muotoilija (2018)
"Omaelämäkerrassaan Björn Weckström kertoo teostensa synnystä ja niiden vastaanotosta sekä uransa kiinnostavista käänteistä. Hän on ollut taiteilijana oman tiensä kulkija, jonka teokset ovat usein olleet aikaansa edellä. Suurelle yleisölle tutuimpia lienevät kultaiset Lapponia-korut ja Star Wars -elokuvassa prinsessa Leian kaulassa nähty hopeinen Planetaariset laaksot. Täysin toista kokoluokkaa edustavat suurikokoiset ihmistä kuvaavat pronssiveistokset, joista monet ovat syntyneet antiikin myyttien innoittamana hänen Italian studiossaan."
