Kirja vieköön!: didrichsenin taidemuseo

Näytetään tekstit, joissa on tunniste didrichsenin taidemuseo. Näytä kaikki tekstit

22. marraskuuta 2021

Ihminen, kone ja koru, Didrichsenin taidemuseo

Kävin katsomassa Björn Weckströmin (s. 1935) elämäntyönäyttelyn IHMINEN, KONE JA KORU Didrichsenin taidemuseossa. Näyttelyn oli määrä olla jo viime vuonna taiteilijan 85-vuotisjuhlavuonna, mutta onneksi se voitiin avata nyt. Minä en tiennyt paljonkaan Weckströmin elämästä. Tunsin hänet vain uraauurtavana korusuunnittelijana Lapponia Jewelryn ajoilta, mutta nämä hänen ihmisenkokoiset myyttiset pronssihahmonsa olivat minulle uutta. Ne ovat häkellyttäviä, dramaattisia ja tietysti upeita, mutta minusta aika pelottavia. Didrichsenin nettisivu kertoo niistä näin:

Weckströmin teoksissa antiikin myytit kohtaavat aikamme tieteelliset saavutukset ja fantasiat – avaruuden valloituksen, geenimanipulaation ja koneiden vallankumouksen. Näyttelyn 1980- ja 90-lukujen suuret, kiiltävät pronssiveistokset, koneihmiset, ovat kuin näky teknologisen kehityksen siivittämästä tulevaisuudesta.

Korunäyttelyssä nähdään 86 korua Weckströmin uran varrelta. Mukana on taiteilijan tunnetuimpiin koruihin lukeutuva ensimmäisessä Tähtien sota -elokuvassa nähty Planetaariset laaksot -kaulakoru. Tunnetuimmat korunsa Weckström on suunnitellut suomalaiselle Lapponia Jewelrylle, jonka nykyään omistaa Kalevala Koru Oy.

Planetaariset laaksot / Planetoid Valleys

Weckströmin pienet marmori- ja lasiveistokset olivat sympaattisia ja lähestyttäviä.

Näyttelyssä oli mm. sarja upeita Stonehenge-veistoksia.

Ajattelija / The thinker, 1988

Stereofoninen uni / Stereophonic dream

Sokea juoksija / Blind runner

Ikaros / Icarus, 1980-82

IHMINEN, KONE JA KORU

Didrichsenin taidemuseossa 11.9.2021–30.1.2022

Björn Weckströmin upea nettisivu.

Antiikki & design -lehdessä juttu Weckströmin Suomen kodista.

Bazarilta on ilmestynyt Weckströmin elämäkerta Myyttien muotoilija (2018)

"Omaelämäkerrassaan Björn Weckström kertoo teostensa synnystä ja niiden vastaanotosta sekä uransa kiinnostavista käänteistä. Hän on ollut taiteilijana oman tiensä kulkija, jonka teokset ovat usein olleet aikaansa edellä. Suurelle yleisölle tutuimpia lienevät kultaiset Lapponia-korut ja Star Wars -elokuvassa prinsessa Leian kaulassa nähty hopeinen Planetaariset laaksot. Täysin toista kokoluokkaa edustavat suurikokoiset ihmistä kuvaavat pronssiveistokset, joista monet ovat syntyneet antiikin myyttien innoittamana hänen Italian studiossaan."

9. elokuuta 2021

Tove Jansson kuvataiteilijana, Didrichsen

Perhe, 1942

Alla Naiset lukemassa, 1954

Tänään liputetaan Tove Janssonin syntymäpäivän ja suomalaisen taiteen kunniaksi.

Joten päivään sopinee pieni raportti vierailusta Didrichsenin taidemuseossa.

MAALAAMINEN ON KAIKKEIN TÄRKEINTÄ,

DIDRICHSENIN TAIDEMUSEO 22.8. ASTI

Didrichsenin taidemuseo Kuusisaaressa on aina hieno vierailukohde. Arkkitehti Viljo Revellin suunnittelema moderni rakennus sijaitsee kauniilla paikalla ja veistospuistossa on maailmankuulujen taiteilijoiden veistoksia. Vielä ehtii käydä katsomassa Tove Janssonia (1914-2001) kuvataiteilijana esittelevän näyttelyn Maalaaminen on kaikkein tärkeintä. Me tunnemme Janssonin parhaiten muumihahmojen luojana, kirjailijana ja kuvittajana, mutta monilahjakas Jansson painotti usein olevansa ensisijaisesti taidemaalari. Hänen merkittävintä kuvataiteellista tuotantoaan ovat julkiset tilaustyöt ja koristelumaalaukset muun muassa Auroran lastensairaalaan, kouluihin ja lastentarhoihin. Wikipediassa on hieno kuva, jossa Jansson maalaa paratiisimaista freskoa Helsingin kaupungintalon ravintolaan.

Jansson opiskeli 1930-luvulla Tukholmassa taideteollisuuskoulussa, Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja täydensi opintojaan Pariisissa. Näyttelyn ajalliset painopisteet mukailevat Janssonin kuvataiteilijan uran aktiivisimpia kausia: keskiössä ovat uran alkuvuodet 1930- ja 1940-lukujen taitteessa sekä taiteellisen uudistumisen aika 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, jolloin Janssonin teoksissa ilmeni pyrkimys yhä yksinkertaistetumpaan muotoon ja hallittuun sommitteluun. 1960-luvulla Jansson kokeili myös täysin abstraktia ilmaisua.

Leena Vaskin kertoo videolla Janssonin elämästä ja taiteesta, myös näkemyseroista ja ristiriidoista isän kanssa. Itse pidin eniten Janssonin varhaiskauden töistä, joissa oli murrettu väripaletti.

Janssonin maalausten rinnalla nähdään teoksia hänen lähipiiriinsä kuuluneilta sekä häneen vaikuttaneilta aikalaistaiteilijoilta. Näyttelyn muita taiteilijoita ovat muun muassa Janssonin opiskelutoveri Eva Cederström, opettaja Sam Vanni, vanhemmat Signe Hammarsten-Jansson ja Viktor Jansson sekä elämänkumppani Tuulikki Pietilä.

Paratiisi, 1939

Maisema (piknik), 1930-luku

Omakuva ja korituoli, 1937

Asetelma värikkäällä pöytäliinalla, 1942

Vasemmalla Eva Cederströmin sininen omakuva.

Turkispukeinen tyttö, 1943

Pariisi (Metro), 1930-luku

Malli, 1954

Tupakoiva tyttö, omakuva, 1940

Ilvesboa, omakuva, 1942

Didrichsenin taidemuseon veistospuistossa on teoksia mm. seuraavilta kuvanveistäjiltä: Henry Moore, Mario Negri, Bernard Meadows, Eila Hiltunen, Laila Pullinen ja Eero Hiironen. Museon omiin kokoelmiin kuuluvien veistosten lisäksi joukossa on ajoittain myös museolle lainattuja teoksia. Nyt veistospuistossa on nähtävillä Björn Weckströmin teoksia. Veistokset ennakoivat 11.9.2021 avautuvaa näyttelyä Björn Weckström – Ihminen, kone ja koru.

18. joulukuuta 2019

Önningebystä tuulahdus kesää!

Joulunaluspäivien taidemuseovisiittini veivät tietysti myös Didrichsenille. Önningebyn taiteilijasiirtokunta on tullut usein vastaan taiteilijaelämäkertoja lukiessa. Viime kesänä luin usein Önningebyssä vierailleesta Elin Danielson-Gambogista ja kävin myös Halosenniemen kesänäyttelyssä, jossa oli useita hänen töitään. Didrichsenin taidemuseossa voi tutustua siirtokuntaan ja sen taiteilijoihin 19.1.2020 asti. Vierailupäiväni museossa oli synkkä ja hyvin tuulinen - miten ihanaa olikaan siirtyä taiteen siivin keskelle kesäisiä idyllejä!

Victor Westerholm hankki Önningebystä maatilan ja alkoi kutsua sinne taiteilijaystäviään kesällä 1886. Toiminnan ensimmäiset kuusi vuotta olivat vilkkaimmat ja Wikipedia listaa liki 30 siellä kesiään viettänyttä ja maalannutta taiteilijaa. Önningebystä tuli tärkeä kokoontumispaikka monille Suomen kultakauden taiteilijoille. He harrastivat ulkoilmamaalausta impressionismin hengessä, maalasivat Saaristomeren luontoa ja Önningebyn kylänäkymiä; myös muotokuvia toisistaan. Huomattava osa taiteilijoista oli naismaalareita, kuten Elin Danielson, Amélie Lundahl ja Hanna Rönnberg (sittemmin Westerholm).

Minua kiinnosti Önningebyn taiteilijoista etenkin Elin Danielson-Gambogi sekä hänen ja Dora Wahlrooin hurja kolmiodraama. Kävi näet niin, että Elinin luokse vieraisille Italiaan tullut Dora rakastui Raffaelloon, Elinin taiteilijamieheen. Tämän draaman tiimoilta käydystä terävästä fiktiivisestä kirjeenvaihdosta lukija saa nautiskella Eppu Nuotion & Pirkko Soinisen dekkarissa Punainen vaate.

Ilokseni esillä oli useita Danielson-Gambogin töitä. Valtavan upea on

isokokoinen Hilma Westerholmin muotokuva, jonka päälaen hiukset olivat

kuin elävän ihmisen hiukset!

Danielson-Gambogin sermin vieressä J. A. G. Acken hänestä maalaama muotokuva, 1887

Virve Heinisen teoksessa oli esitetty tämän maalauksen konservointiprosessi.

Rankkaa oli taiteilijan elämä tuolloin(kin). Sakari Topeliuksen tyttären Eevan kanssa

avioitunut J. A. G. Acke oli maalannut Pariisin salonkia varten vuosikausia

monumentaalista talviaiheista maalausta, mutta maalausta ei hyväksytty näyttelyyn mukaan.
Siirtokunta toimi vuodesta 1886 ensimmäiseen maailmansotaan asti.